Kysy politiikasta: äänestetäänkö Suomessa ehdokasta vai puoluetta?

Lukuaika: 2 min.

Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.

 

Äänestetäänkö suomalaisessa vaalijärjestelmässä ehdokasta vai puoluetta?

Suomalainen vaalijärjestelmä on yhdistelmä ehdokasäänestämistä ja puoluevaalia. Niin eduskunta-, kunta- kuin eurovaaleissakin äänestäjä kirjoittaa äänestyslippuun ainoastaan yhden ehdokkaan numeron.

Samalla äänestäjä kuitenkin äänestää myös puoluetta. Lähes kaikki ehdokkaat nimittäin ovat jonkin puolueen asettamia. Kaikkien saman puolueen ehdokkaiden äänimäärät lasketaan yhteen, ja tulos määrää sen, miten moneen paikkaan eduskunnassa, valtuustossa tai Euroopan parlamentissa puolue on oikeutettu.

Puolueiden paikkamäärät lasketaan D’Hondtin sääntönä tunnetulla menetelmällä. Sen periaate avautuu parhaiten, kun ajattelee, että kaikki jaettavat paikat laitetaan jonoon ja niitä aletaan jakaa puolueille järjestyksessä.

Ensimmäisen paikan saa puolue, jonka kokonaisäänimäärä on suurin. Tämän jälkeen puolueen äänimäärä jaetaan kahdella ja katsotaan, onko suurimman puolueen äänimäärä puolitettuna suurempi kuin jokaisen muun puolueen äänimäärä. Jos on, se saa toisenkin paikan. Jos ei, seuraavan paikan saa toiseksi eniten ääniä saanut puolue, jonka äänimäärä jaetaan tämän jälkeen niin ikään kahdella.

Periaate avautuu parhaiten, kun ajattelee, että kaikki jaettavat paikat laitetaan jonoon ja niitä aletaan jakaa puolueille järjestyksessä.

Jokaista paikkaa jaettaessa kaikkien puolueiden äänimäärä siis jaetaan lukumäärällä, joka on yhtä suuri kuin puolueen jo saamien paikkojen määrä lisättynä yhdellä. Näin paikka menee aina puolueelle, jolla on eniten ääniä paikkaa kohti, jos se saa jakovuorossa olevan paikan. Toimitusta jatketaan, kunnes kaikki paikat on jaettu. Eduskuntavaaleissa tämä tarkoittaa vaalipiirin edustajien, kuntavaaleissa valtuutettujen ja eurovaaleissa Suomen europarlamentaarikkojen lukumäärää.

Joka puolueen ehdokkaista valituiksi tulevat ne, jotka ovat saaneet eniten henkilökohtaisia ääniä. Jos puolue on oikeutettu vaikkapa kolmeen paikkaan, puolueen ehdokkaista valitaan kolme eniten ääniä saanutta.

Suomalaisessa vaalijärjestelmässä ääni menee lopulta puolueelle, joskin äänestäjä ottaa kantaa myös siihen, kuka tuon puolueen ehdokkaista olisi ensi sijassa valittava. Äänen antaminen ehdokkaalle voikin johtaa siihen, että joku toinen saman puolueen ehdokas tulee valituksi, vaikka oma ehdokas jäisikin valitsematta. Siksi äänestäjän kannattaa perehtyä paitsi ehdokkaiden omiin vaaliteemoihin, myös puolueiden ohjelmiin.

Suomalaisen vaalitavan omintakeisuus piilee siinä, että puoluetta äänestetään epäsuorasti ehdokasvalinnan kautta.

Vaalilainsäädäntö mahdollistaa myös puolueiden ulkopuolisten ehdokkaiden asettamisen, jolloin ehdokas tarvitsee tuekseen valitsijayhdistyksen. D’Hondtin sääntö kohtelee tällaisia ehdokkaita kuten puolueita: he tulevat valituiksi, jos heidän äänensä riittävät johonkin jakovuorossa olevaan paikkaan.

Puolueiden ulkopuolisten ehdokkaiden vaalimenestys on tavannut jäädä vaatimattomaksi lukuun ottamatta kuntavaaleja joillakin paikkakunnilla. Eduskuntapuolueista Vihreä liitto ja Liike nyt ovat saaneet alkunsa valitsijayhdistyksistä, mutta nekin ovat sittemmin muuntuneet puolueiksi.

D’Hondtin sääntö on nimetty belgialaisen oikeustieteilijän ja matemaatikon Victor D’Hondtin (1841–1901) mukaan. Se on ollut Suomessa käytössä vuonna 1907 pidetyistä ensimmäisistä eduskuntavaaleista asti, ja maailmalla lukuisien maiden vaalitulokset lasketaan sen avulla.

Monissa D’Hondtin sääntöä käyttävissä maissa äänestetään suoraan puoluetta. Suomalaisen vaalitavan omintakeisuus piilee siinä, että puoluetta äänestetään epäsuorasti ehdokasvalinnan kautta.

 

VTT Juha Ylisalo on valtio-opin yliopistonlehtori ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*