Merci pour le moment – julkinen likapyykki ja hampaattomien kosto

Ranskassa politiikkojen yksityiselämä on ollut perinteisesti hyvin suojattua, eikä yksityistä likapyykkiä ole pesty julkisuudessa. Valerie Trierweilerin kirja osoittaa muutoksen merkkejä tässä vaikenemisen kulttuurissa.

Ranskan sosialistipresidentin Francois Hollanden entinen kumppani Valerie Trierweiler julkaisi syyskuun alussa kirjan Merci pour le moment (Kiitos tästä hetkestä), jossa hän avautuu suhteestaan presidenttiin. Kirja voidaan helposti sivuuttaa lapsellisena, petetyn naisen kostona, mutta sen sisällöllä saattaa olla myös laajempia poliittisia vaikutuksia. Epäsuositulle presidentille kirjan paljastus köyhiin viittaavan termin ”sans-dents” (hampaattomat) käytöstä voi osoittautua kohtalokkaaksi. Hollanden viittaus on erityisen nolo koska hän on profiloitunut nimenomaan köyhien puolustajana. Onko kirja siis paljastamassa, että eliitin vastustajana, kansanomaisena presidenttinä esiintyvä Hollande onkin jotain muuta?

Politiikan Big Brother

Trierweilerin kirjan saama laaja huomio kertoo poliittisen kulttuurin viihteellistymisestä myös Ranskassa. Perinteisesti ranskalaiseen poliittiseen kulttuuriin ei ole kuulunut moralisointi ja poliitikkojen yksityisyyttä on haluttu suojella. Kirjaa onkin verrattu happamasti Monica Lewinskyn tunnustuksiin ja Big Brother- taloon. ”Me emme ole Amerikka, me olemme Frenchies”, totesi eräs kolumnisti purevasti. Esimerkiksi presidentti Chiracin yksityiselämä monine rakastajattarineen oli yleisesti tiedossa, mutta siitä ei vain haluttu kirjoittaa.

Myös aiempien presidenttien vaimot, kuten Daniele Mitterand ja Cecile Attias (ent. Sarkozy) edustivat vaikenemisen kulttuuria, ”silencing”. Sen sijaan Hollanden avopuoliso Valerie Trierweiler on esitetty alusta lähtien lehdistössä mairittelemattomin termein kuten ”pute” (tässä yhteydessä naisena, joka hyötyy vallasta) sekä hysteerisenä, ”hysterique”. Trierweileria on nimitetty sosiaalisessa mediassa myös ”Rottweileriksi”. Kunnianhimoinen Trierweiler on nähty tärkeilevänä ja itseriittoisena naisena, joka ei sovi asetettuun rooliinsa.

Trierweilerin toimittajataustalla on myös vaikutuksia kohuun. Ranskassa journalistien ja poliitikkojen välit ovat perinteisesti olleet läheiset, sillä he ovat käyneet monesti samoja kouluja. Valerie Trierweiler on varmasti tietoinen niistä herrasmiessopimuksista, joita lehdistöllä ja poliitikoilla on Ranskassa ollut keskenään. Paris Match -lehti, jossa Trierweiler aiemmin työskenteli, oli ensimmäinen, joka esitteli paljastuskirjan.

Peoplesation ja poliittisen kulttuurin muutos

Ranskan kieleen tuli 2000-luvulla sana pipolisation, joka tulee englannin kielen sanasta People (jolla tarkoitetaan People-lehteä), ja sen ranskankielisestä ääntöasusta ”pipoli”. Pipoli on samalla synonyymi politiikan ”vedettesationille” (filmitähteytymiselle), jossa poliitikot esitetään yksityisyytensä kautta ikään kuin julkisina. Englannissa ilmiö sai 2006 nimen ”bikini-politics”, kun presidentinvaalien 2007 ehdokkaat Dominique de Villepin ja Ségolène Royal ikään kuin sattumalta esiintyivät uima-asuissa. Peoplesation kertoo vaikutuksista, joita keltainen lehdistö on tuonut poliittiseen kulttuuriin.

Ranskan presidenttien yksityiselämä on ollut täynnä sotkuja, mutta nämä eivät vain ole tulleet julkisiksi. Yleisesti kuitenkin tiedetään että esimerkiksi presidentti Jacques Chiracilla oli lukuisia rakastajattaria. Vastaavasti Francois Mitterandilla oli useampia avioliiton ulkopuolisia lapsia. Perinteistä poiketen Francois Mitterand tunnusti julkisesti yhden avioliiton ulkopuolisista lapsistaan, Mazarine Pigeotin, vuonna 1994 tämän tullessa täysi-ikäiseksi. Siihen asti tapaamiset olivat olleet salaisia. Taustalla ei kuitenkaan ollut mitään ajojahtia vaan presidentin oma valinta. Mitterandin tunnustus liittyi vanhenevan miehen sairauteen ja hiljaiseen paluuseen katolisen kirkon pariin.

Non merci, Valerie!

Useat kirjakaupat ovat boikotoineet Valerie Trierweilerin kirjaa ja siihen on viitattu muidenkin kauppojen mainonnassa. ”Meillä ei ole Trierweilerin kirjaa, mutta silti meillä on Balzacia jne”, julistivat kirjakaupat. Valerie Trieweiler voi pestä likapyykkinsä muualla, ilmoittivat toiset. ”Meillä ei ole Trierweilerin kirjaa, mutta meillä on vessapaperia”, mainosti päivittäinen ruokakauppa Franprix. ”Meillä ei ole kirjaa, koska olemme lihakauppa”, veisteli paikallinen lihakauppa

Ranskassa ”kiss and tell”- tyyppinen kirjallisuus ei ole sellaisessa asemassa kuin anglosaksisessa maailmassa. Poliittiset vastustajat eivät ole myöskään riemuinneet presidentin julkisesta rienaamisesta. Esimerkiksi Marine Le Pen on kiirehtinyt sanomaan, että kirja on kansallinen häpeä. Le Penin mukaan presidentti-instituutiota ei pitäisi arvostella, eikä valtionjohdon lakanoita levitellä julkisesti.

Kielteisestä vastaanotosta huolimatta kirja on herättänyt yllättävän laajaa kiinnostusta ja keskustelua Ranskassa. Kirjaa on myyty ensimmäisen viikon aikana yli 200.000 kappaletta ja Trierweiler kerännee siitä miljoonatulot. Se vaikuttaa myös Trierweilerin statukseen journalistina. Arvovaltaiset lehdet kuten Le Monde ja Figaro, sekä arvostetut tahot, kuten filosofi Alain Finkelkraut ja eri alojen professorit ovat rientäneet analysoimaan sitä sekä yhteiskunnallisesta että historiallisesta näkökulmasta.

Epäsuosittu Trierweiler

Hollandella on uransa aikana ollut tiettävästi lukuisia naisseikkailuja. Silti Trierweiler ei ole saanut osakseen juurikaan sympatiaa. Päinvastoin, hän oli presidentin puolisona varsin epäsuosittu. Vuonna 2012 Trierweiler ilmoitti tomerasti, ettei hän ole ”potiche” eli koriste-esine. Hänelle ei riitä ammatiksi pelkkänä presidentin puolisona oleminen.

Miksi Trierweiler päätyi sitten kirjoittamaan kirjan suhteestaan presidenttiin? Vaikka Trierweiler sai kirjansa oikeuksista 500 000 euroa, niin kyse ei ole hänen mukaansa rahasta, vaan siitä miten hänen nyt käy, henkilökohtaisesta hätähuudosta. Kirja ei kerro ”Francoisista” ihmisenä, vaan siinä hyökätään avoimesti presidenttiä vastaan. Miksi kirja on nostettu puheenaiheeksi, jota poliittiset analyytikot käyvät läpi?

Kyseessä on politiikan viihteellistyminen ja henkilöistyminen, sekä yksityisyyden ja julkisuuden väisten rajojen muuttuminen.

Paljastuskirjan poliittiset seuraukset

Valerie Trierweilerin kirja ilmestyi politiikan näkökulmasta pahaan aikaan. Edellisellä viikolla Ranskan hallitus joutui eroamaan talouspolitiikan linjausten takia ja presidentin suosio on ollut alamaissa. Ranskalaisista 61 prosenttia kannattaa presidentin eroa. Tammikuussa paljastui presidentti Hollanden suhde näyttelijätär Julie Gayetiin. Presidentti kuvattiin tuolloin salaa ajamassa skootterilla öisessä Pariisissa. Suhde nuoreen ja kauniiseen näyttelijättäreen ei kuitenkaan laskenut presidentin suosiota, vaan päinvastoin nosti sitä. Syynä tähän lienee se että Gayet on Ranskassa suosittu, vaikka presidentti ei olekaan.

Vaikka kirja leimattaisiinkin kioskikirjallisuudeksi, sisältää se myös poliittisesti vaarallista sisältöä. Presidentille voi olla kohtalokkainta hänen Trierweilerin mukaan käyttämä ilmaisu ”sans-dents”, jota hän on joutunut kirjan julkaisun jälkeen selittelemään. ”En réalité, le président n’aime pas les pauvres. Lui, l’homme de gauche, dit en privé: ’les sans-dents’, très fier de son trait d’humour.”

”Presidentti ei pidä köyhistä. Yksityisesti hän käyttää ilmaisua hampaattomat, ylpeänä huumoristaan”, kirjoittaa Trierweiler. Hollanden presidentinvaalikampanja korosti tavallisuutta ja hän hyökkäsi Ranskan eliittiä vastaan. Hollanden käyttämät sanamuodot kielivät kuitenkin toisenlaisesta asenteesta. Hollande on paljastuksen jälkeen kiirehtinyt esiintymään ”köyhien ystävänä”. Poliittiset vastustajat ovat myös tarttuneet paljastukseen. Esimerkiksi äärioikeiston Front National on twiitannut ”FN puolustaa köyhiä, Hollande ei”. Vasemmistorintaman Jean-Luc Melenchon taas julisti ”taistelun hampaattomien leiristä”. Sosialistipuolue on menettänyt ääniä juuri äärioikeistolle ja vasemmistolle.

Science Politique-yliopiston professorin Christophe Bouillaudin mielestä ”sans dents” -ilmaisun käyttö on erityisen vakavaa, sillä Ranskassa hampaiden hoito on merkki, joka kertoo sosiaalisesta luokasta. Kaikilla ei ole siihen varaa ja julkisesta terveydenhuollosta aiotaan vielä karsia taloudellisessa kriisissä. Sosiaalisessa mediassa on järjestäytynyt liike ”sans-dents mutta ei sans voix”, ilman hampaita, mutta ei ilman ääntä. Lisäksi liikettä sans-dents verrataan liikkeeseen sans-culottes 1792, jolla aateliset kutsuivat aatelittomia, jotka eivät pitäneet polvihousuja

Ranskan retorisessa kulttuurissa presidentiltä ja poliitikoilta vaaditaan asiallista kielenkäyttöä. Esimerkiksi aiemman presidentin, Sarkozyn, kansansuosio notkahti kun hän sanoi ”casse-toi pauvre con” (häivy siitä paskiainen) maatalousnäyttelyssä eräälle miehelle, joka ei suostunut kättelemään häntä.

Yksityisen ja julkisen suhde Ranskassa

Ranskassa poliitikkojen yksityisyydestä on hienotunteisesti vaiettu, päinvastoin kuin USA:ssa. Julkisesti anteeksipyynnön vuonna 1998 Monica Lewinskyn tapauksen johdosta esittänyt Bill Clinton otettiin Ranskassa vastaan olan kohautuksella ja naureskellen. Miksi valtion päämiehen täytyisi selitellä tekojaan?

Kulttuurien erosta kertoo myös tapaus, jossa presidenttiehdokkuudestaan luopunut sosialisti Dominique Strauss-Kahn jäi kiinni New Yorkissa. Ranskassa vastaava suurieleinen kohu tuskin olisi ollut mahdollinen. Ehkä siksi ei olekaan yllättävää, että Trierweilerin kirjan oikeudet on jo myyty Yhdysvaltoihin. Poliitikkojen yksityiselämästä syntyneet kohut ovat tulleet tavalliseksi myös muissa maissa. Suomessa esimerkiksi Ilkka Kanerva ja Matti Vanhanen ovat joutuneet julkisuuden pyöritykseen yksityiselämänsä kuvioista.

Ranskassa keskustellaankin nyt aiempaa avoimemmin yksityisen ja julkisen suhteesta poliitikkojen elämässä. Toisaalta myös ensimmäisen naisen rooli ja sen asettamat rajat puhuttavat. Ranskasta löytyy niitäkin, joiden mielestä Trierweiler teki oikein paljastaessaan kuinka Ranskaa johtavat yhä Mad Men– tyyppiset miehet kravateissaan. Samalla hän mursi naisten hiljaisuuden. ”Ei kai voida olettaa että modernit naiset elävät yhä kuin balzacilaisessa romaanissa? ”

”Dallas Elyséeltä” on saattanut presidentin kiusalliseen asemaan. Torstaina presidentin pitämässä lehdistötilaisuudessa käsiteltiin mm. maan taloutta, Irania mutta yllättäen ensi kertaa myös presidentin yksityiselämää. Ilmassa tuntui leijuvan kysymys: ”Miten presidentti voi johtaa maata tässä maailman tilanteessa, jos hän ei hallitse edes omaa yksityisyyttään?”

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös