Politiikasta taidetta: Turvapaikkapuhuttelu-sarjakuva

Lukuaika: 4 min. 

Lakimuutokset sekä Maahanmuuttoviraston kiristyneet tulkintalinjat ovat heikentäneet turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja korostaneet vapaaehtoisverkostojen merkitystä. Esimerkki heikentyneestä turvapaikkamenettelystä ovat puhuttelut, joihin oikeusavun kaventaminen on vaikuttanut merkittävästi. Näiden ongelmien esiintuomiseksi syntyi Turvapaikkapuhuttelu -sarjakuva.

Klikkaa sarjakuvaa nähdäksesi se suurempana!

Taustaa sarjakuvasta: turvapaikkamenettelyissä edelleen ongelmia

Suomeen saapui viime vuosikymmenellä poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita, vuonna 2015 jopa yli 30 000. Samaan aikaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa heikennettiin Sipilän hallituksen tehtyä useita peräkkäisiä lakimuutoksia, joilla muun muassa vaikeutettiin oikeusavun saantia turvapaikan hakuvaiheessa, lyhennettiin valitusaikoja ja pienennettiin asianajajille maksettavia palkkioita. Jopa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori kritisoi uudistuksia julkisuudessa.

Kavennukset oikeusapuun ja poikkeukselliset ruuhkat maahanmuuttovirastossa (Migri) ovat vaikuttaneet merkittävästi esimerkiksi turvapaikkapuhutteluihin ja niiden laatuun. Turvapaikkapuhuttelu on turvapaikkamenettelyn tärkeimpiä vaiheita, mutta moni ei ymmärrä tai uskalla kertoa puhuttelussa kaikkea oleellista.

Turvapaikkapäätökset perustuvat merkittäviltä osin hakijan puhuttelussa esittämän kertomuksen uskottavuuden arviointiin.

Koska turvapaikkapuhuttelu toimii päätöksenteon perustana, hakijan tulisi puhuttelussa esittää kaikki henkilökohtaiset perusteet ja todisteet suojelun tarpeelle. Tutkimuksissa ja Migrin sisäisessä selvityksessä on kuitenkin todettu, että puhuttelutilanteisiin liittyy selkeitä hakijoiden ja puhuttelijan välisiä tiedollisia ristiriitoja sekä kielellisiä ja hakijan traumataustaan liittyviä vaikeuksia.

Myös puhuttelujen ja tulkkauksen laadussa on suuria ongelmia. Migrin työntekijät ovat kertoneet kokemattomien työntekijöiden, kiireen, tulostavoitteiden ja poliittisen ohjauksen heikentäneen turvapaikkaprosessin luotettavuutta. Oikeusavustajien mukaan puhuttelupöytäkirjoissa on puutteita: olennaisia asioita on selvittämättä eikä kaikkea kerrottua ole aina kirjattu. Lisäksi osalla tulkeista ei ole ollut riittävää kielitaitoa tai hakija ei ole voinut luottaa tulkkiin esimerkiksi tulkin sukupuolen tai taustan vuoksi.

 

Hallitus esittää oikeusavun heikennysten perumista

Oikeusministeriö valmistelee nyt keväällä 2020 hallituksen esitystä, joka peruisi vuonna 2016 tehdyt heikennykset turvapaikanhakijoiden oikeusapuun. Oikeusavun nykytilannetta ja puutteita on tarkasteltu asiantuntijoiden ja turvapaikanhakijoiden haastatteluihin perustuvissa selvityksissä, joista kaksi on ollut suoraan valtioneuvoston tilaamia (vuodelta 2018 ja vuodelta 2019) ja yksi strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Selvitykset on huomioitu esitysluonnoksessa.

Jos luonnos toteutuu lausuntokierrokselle lähteneessä muodossa, kaikilla hakijoilla olisi jälleen mahdollisuus julkisin varoin kustannettuun oikeudelliseen avustajaan jo turvapaikkapuhuttelussa. Tällä hetkellä apua annetaan hallintovaiheessa vain alaikäisille tai jos siihen on erityisen painavia perusteita.

Viranomaisten on kuitenkin hankala arvioida, erityisesti prosessin alkuvaiheessa, kuka on esimerkiksi mielenterveyteen liittyvistä syistä oikeutettu oikeusapuun. Esitetty muutos poistaisi myös tämän ongelman.

Muutos ei kuitenkaan takaa sitä, että turvapaikanhakijat saavat tietoa ja apua avustajan hankkimiseen riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämä edellyttäisi koko maan kattavaa toimintatapaa, esimerkiksi sellaista, jossa vastaanottokeskukset ja oikeusaputoimistot varmistavat, että jokainen hakija saa apua avustajan saamiseen ja pääsee tapaamaan tätä ennen puhuttelua.

Ehdotettu muutos palauttaisi myös valitusajat turvapaikkapäätöksistä samanpituisiksi kuin muissakin hallinto-oikeudellisissa asioissa eli 30 päivää. Lisäksi yksityiselle avustajalle ryhdyttäisiin jälleen maksamaan tarpeellisista toimenpiteistä tuntiperusteista korvausta asiakohtaisten ennalta määrättyjen palkkioiden sijaan.

Muutos on todennäköisesti myönteinen turvapaikanhakijoiden oikeusturvan kannalta. Selvitysten mukaan asiakohtaiset korvaukset on koettu yksityisellä ja kolmannella sektorilla alhaisiksi suhteessa turvapaikka-asioiden vaativuuteen ja työmäärään.

Tämän on nähty heikentäneen pakolaisoikeuteen erikoistuneiden juristien toimintaedellytyksiä. Epäpätevä oikeudellinen neuvonta muodostaa — myös edellä mainittujen selvitysten mukaan — riskin turvapaikanhakijoiden oikeusavun toteutumiselle. Tähän ongelmaan uusi lakiesitys ei puutu.

 

Suomi jatkaa pakkopalautuksia

Vaikka Marinin hallituksen esitys on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, se ei kuitenkaan ratkaise muita merkittäviä ongelmia turvapaikkaprosessissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreen langettavan päätöksen perusteella Suomi rikkoi oikeutta elämään sekä kidutuksen kieltoa. Tämä antaa aihetta pohtia syvällisesti turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan liittyviä ongelmia, jotka eivät palaudu pelkästään kysymyksiin oikeusavusta.

Turun yliopiston, Åbo Akademin & Yhdenvertaisuusvaltuutetun julkaiseman tutkimuksen mukaan turvapaikanhakijoiden oikeudellinen asema heikentyi vuoden 2015 jälkeen nimenomaan Maahanmuuttoviraston päätöksentekoon liittyvistä syistä.  Migrin kansainvälistä suojelua koskevat ratkaisukäytännöt ja tulkinnat tiukentuivat ilman pakottavia oikeudellisia perusteita tai lainsäädännöllisiä muutoksia. Näin ei pitäisi tapahtua perus- ja ihmisoikeuslainsäädäntöön sidotussa turvapaikkamenettelyssä.

EIT:n päätös siis tuskin on niin ainutlaatuinen kuin julkisesti on annettu ymmärtää. Päinvastoin se on oletettavasti vain jäävuoren huippu.

Hallituksen nyt tekemä lakiesitys ei tarkoita muutosta Maahanmuuttoviraston tiukentuneeseen linjaan tai takaa oikeusturvaa niille ihmisille, jotka ovat jo kärsineet heikkolaatuisesta turvapaikkamenettelystä.

EIT:n langettavan päätöksen jälkeen Maahanmuutovirasto on luvannut käydä lävitse sen prosessissa olevat 500 päätöstä. Sen sijaan selkeää kuvaa ei ole siitä, mitä tapahtuu oikeusasteissa, joissa suullisia kuulemisia on tähän asti järjestetty vain hyvin rajatuissa tapauksissa.

Vailla ratkaisua on myös kysymys niistä ihmisistä, jotka ovat jo käyneet läpi koko turvapaikkamenettelyn ja kaikki valitusasteet – kuinka heidän oikeusturvansa varmistetaan?

Niin ikään järjestelmän laajemmista ongelmista kertoo se, että virheellisten ja käsittelyyn palautettujen päätösten osuus on viime vuosina kasvanut. Tämä taas on kasvattanut sekä paperittomina maassa oleskelevien että käännytysuhan alla olevien ihmisten määrää.

Samaan aikaan Suomi jatkaa pakkopalautuksia jatkuvat monille maailman vaarallisimmista alueista, kuten Irakiin ja Afghanistaniin.

 

Vapaaehtoiset oikeusturvan takeena ja tietoa tuottamassa

Virallisen avun puutteen ja oikeusturvan heikkenemisen myötä vapaaehtoisten tukijoiden ja suomalaisten ja siirtolaisten epävirallisten verkostojen merkitys on korostunut kamppailussa siirtolaisten perus- ja ihmisoikeuksien puolesta.

Turvapaikanhakijoilla ei usein ole ymmärrystä suomalaisesta järjestelmästä tai tietoa omista oikeuksistaan. Heidän kokonaistilannettaan ei myöskään yleensä arvioi kukaan, sillä viralliset tahot ovat vastuussa prosessin eri vaiheista.

Vapaaehtoisten apu on siis ollut tarpeen kokonaistilanteen kartoittamiseksi. Turvapaikkaprosessissa he muun muassa auttavat etsimään luotettavia lakimiehiä, tukevat oikeudellisten avustajien työtä, auttavat viranomaisten kanssa asioimisessa, toimivat tukihenkilöinä tapaamisissa ja avustajina maahanmuuttoviraston puhutteluissa.

Lisäksi vapaaehtoisten tekemä työ on auttanut monia kielteisen päätöksen saaneita laillistamaan asemansa esimerkiksi työnteon tai opiskelun kautta. Vapaaehtoiset ovat usein ainoa taho, joka auttaa työ- ja opiskelupaikkojen etsimisessä sekä oleskeluluvan hakemisessa.

Vuodesta 2006 toiminut siirtolaisuusaktivistien Vapaa liikkuvuus -verkosto on yksi vapaaehtoistuuteen perustuvaa neuvontaa antavista tahoista. Turvapaikkapuhuttelu -sarjakuva syntyi tarpeesta tuottaa helposti lähestyttävää tietoa turvapaikkamenettelyn ongelmista julkiseen keskusteluun.

Sarjakuva pohjaa vuosien kokemukseen siirtolaisille annetusta neuvontatyöstä. Se tehtiin yhteistyössä sarjakuvataiteilija Jiipu Uusitalon kanssa ja osana verkoston vapaaehtoisille suunnattua Kansan Sivistysrahaston rahoittamaa koulutushanketta. Sarjakuva julkaistaan myös monikielisessä Signal – kirjoituksia liikkumisen vapaudesta -julkaisussa.

Markus Himanen on väitöskirjatutkija CEREN (The Centre for Research on Ethnic Relations and Nationalism) -tutkimusyksikössä Helsingin yliopistolla. Veera Kaleva ja Siiri Simpanen ovat Vapaa liikkuvuus -verkoston aktiiveja Tampereella.

1 kommentti

  1. Politiikasta.fi on oman kuvauksensa mukaan _tiedettä_ ja politiikan _tutkimusta_ yleistajustava julkaisu. Vierastan siksi ajatusta, että täällä julkaistaan poliittisen järjestön aktiiveiksi itsensä identifioivien henkilöiden kirjoituksia, jotka sisältönsä puolesta sopisivat paremmin näiden järjestöjen omiksi kannanotoiksi kuin politiikan tutkimusta yleistajustavan julkaisun sivuille.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*