Populismin sukupuoli

Rémi Noyon / Flickr (CC BY-SA 2.0)
Lukuaika: 4 min.

Sen jälkeen, kun oikeistopopulistisen Rassemblement National -puolueen puheenjohtajaksi valittiin aikaisemman johtajan Jean-Marie Le Penin tytär Marine, puoleen kieli siistiytyi, mutta konservatiiviset arvot ja maahanmuuton vastustus pysyivät. Nyt Marine Le Penistä povataan presidenttiä.

Vuonna 2011 Marine Le Pen valittiin oikeistopopulistisen Rassemblement National -puolueen puheenjohtajaksi. Tuolloin myös puolueen kieltä siistittiin ja sitä muutettiin: populistipuolueen johtajan sukupuolen vaihtuminen muuttaa myös sen retoriikkaa ja painotuksia. Puolueen keulakuvan ja kielen muuttuessa voidaan aiemmin miehistä kuvaa luonut populismi tuoda lähemmäksi keskiluokkaa ja naisia. Voidaan puhua myös ”salonkikelpoisuudesta”.

Marine Le Penin edeltäjän – ja isän – Jean-Marie Le Penin jotkin ilmaisut, kuten ”chambre a gaz”, kaasukammio, jäivät historiaan. Le Pen tuolloin viittasi natsi-Saksan kaasukammoihin vain historian yksityiskohtana provosoiden tietoisesti huomiota medialta. Jean-Marie Le Pen puhui Verdunin taistelusta ja toisen maailmansodan anekdooteista, mutta hänen tyttärensä tuottaa puhetta 1980-luvulla syntyneille.

Puolueen retoriikassa ei viitata enää historiallisiin, vaan ajankohtaisiin mediatapahtumiin. 1600-luvun näytelmäkirjailijan Molièren sijaan siteerataan mediaseksikkäitä filosofeja ja kirjailijoita kuten Michel Houllebecqia.

 

Maskuliinisuuden tilalle äitiys

Naispopulistien tapaa käyttää kieltä ja retoriikkaa ei ole juuri tutkittu, mikä johtunee siitä, että nykyisten, etenkin oikeistopopulististen puolueiden ensimmäiset johtajat ovat olleet miehiä. Stanfordin romanisten kielten professorin Cecile Alduyn ja Pariisin Creteil-yliopiston viestinnän professorin Stephane Wahnichin kirja Marine Le Pen prise par les mots (Marine Le Penin sanat) on eräs harvoista yrityksistä analysoida systemaattisesti naispopulismin kieltä. Wahnich ja Alduy muistuttavat, että Rassemblement Nationalen historia vuodesta 1972 on samalla sanojen historiaa.

Siinä missä Jean-Marie Le Pen oli korostanut viriilisyyttä ja maskuliinisuutta, näiden tilalle tuli Marine Le Penin johtamassa puolueessa äitiys ja tavallisuus. Samalla useita kiistanalaisia naisten oikeuksiin liittyviä teemoja, kuten aborttia, vältettiin. ”Hän on kuten me”, huokasivat useat naiset kirjasta tehdyn televisiodokumentin mukaan, joille Marine Le Pen puhui maahanmuutosta, mutta myös esiintyi tavallisena naisena, joka kävi töissä ja oli huolissaan perheiden turvallisuudesta.

Siinä missä Jean-Marie Le Pen oli korostanut viriilisyyttä ja maskuliinisuutta, näiden tilalle tuli Marine Le Penin johtamassa puolueessa äitiys ja tavallisuus.

Tavallisuuteen yhdistyi samalla johtajuus. Cecile Alduyn mukaan hän esiintyi ”huonosti kammattuna Jean D´Arcina”. Marine Le Pen perusteli maahanmuuttovastaisuuttaan tilastoilla ja luvuilla, jotka antoivat perehtyneen kuvan. Lisäksi hän käyttää retoriikassaan merkittävästi taloussanastoa, jolla hän perustelee maahanmuuttovastaisuuttaan.

Stephane Wahnich huomauttaa kuitenkin kirjassa Les Mots pris par Marine Le Pen, että Le Penin luvuilla ei ollut välttämättä tekemistä todellisuuden kanssa. Lukujen siteeraaminen lisää kuitenkin retoriikan uskottavuutta. Koronakriisin aikana Marine Le Pen on käyttänyt klassista systeeminvastaista populistista retoriikkaa. Hän esimerkiksi väitti Valeurs Actuelles -lehdessä, että hallitus tuottaa valeuutisia pandemiatilanteesta.

 

Uskonto, laïcité – vaalien avainkysymys?

Le Pen puhuu kristillisistä arvoista vastakohtana islamille, mutta hän ei puhu henkilökohtaisesta uskostaan isänsä tavoin. Le Penin johdolla puolueen kielenkäyttö uudistui myös kattamaan ranskalaisen uskonnollisen tunnuksettomuuden ja uskontojen pluralismiin viittaavan laïcitén käsitteen, jonka Le Pen toi mukaan puolueen ohjelmaan.

Le Penin tulkinta laïcitéesta korostaa sitä maallisuusperiaatteena samantyylisesti kuin entinen presidentti Nicolas Sarkozy. Uskonnollisuutta poliittisessa retoriikassa käyttää vahvemmin Marine Le Penin siskontytär Marion Marechal-Le Pen, joka on tätiään konservatiivisempi. Le Penin nimellä on merkitystä.

Toisin kuin isänsä, Marine ei käytä nostalgiaan nojaavaa retoriikkaa. Marine Le Penin oikeistopopulismi syleilee nykyaikaa.

Ranskalainen Mediapart-lehti arvioi viime toukokuussa, että  jos Marine Le Pen kykenee huomioimaan ranskalaiset katolilaiset äänestäjät, hän voi voittaa vuoden 2022 presidentinvaalit. Marine Le Penin on kohdennettava sanansa oikein, sillä viime vaaleissa Francois Fillonin putoamisen jälkeen useat niistä katolilaisista, joille Macron oli liian liberaali, jättivät äänestämättä. Marine Le Pen onkin esiintynyt hiljattain katolisessa Les Valeurs Actuelles -lehdessä avaamassa politiikkaansa.

Myös Le Pen käyttää ilmausta ”islamisaatio” kuten monet oikeistopopulistiset puolueet. Hän kuitenkin välttää tekemästä suoria syytöksiä muslimeita tai islamia vastaan, vaikka hän nostaa ”islamisaation” vastakohdaksi länsimaisen sivistyksen. Kuulijat voivat kukin tulkita Le Penin viestiä haluamallaan tavalla.

Hän puhuu myös välittämisestä ja haluaa pitää huolta heikommista. Marine Le Pen on tuonut puolueen lähemmäksi keskiluokkaa ja nuoria sekä naisia. Le Peniä äänestäjistä viime vaaleissa jo 25 prosenttia oli nuoria alle 35-vuotiaita. Toisin kuin isänsä, Marine ei käytä nostalgiaan nojaavaa retoriikkaa. Marine Le Penin oikeistopopulismi syleilee nykyaikaa.

 

Semanttinen käänne

”Entä jos vastakkain ovat he kaksi”, otsikoi Le Monde viime toukokuussa ja povasi Marine Le Peniä ja Emmanuel Macronia tuleviin presidentinvaaleihin. Vuoden 2017 vaalien jälkeen, jotka Macron siis voitti, Marine Le Pen oli vetäytynyt ja näyttäytynyt harvakseltaan julkisuudessa. Samaten puolueen nimi muuttui. Vuonna 2022 pidettäviin Ranskan presidentinvaaleihin on kuitenkin toistaiseksi asettunut ehdolle vain Marine Le Pen. Marine Le Pen on sittemmin ollut Ranskassa jatkuvasti julkisuudessa.

Macronin presidenttiys on uudistanut politiikan sanastoa. Cecile Alduyn mukaan Macron korostaa edistyksellisyyttä ja dynaamisuutta korostavia sanoja, mutta niiden tarkoitus jää ontoksi. Yhtä epämääräiseksi on osoittautunut jopa Macronin puolueen nimi La République En Marche! (Tasavalta eteenpäin!) – liikettä ilman tietoa suunnasta tai keinoista.

Marine Le Pen on ollut Ranskassa jatkuvasti julkisuudessa.

Yleisemmin presidentit puhuvat perinteisistä arvoista, mutta Macron keskittyy optimistisen ja dynaamisen liikkeen kuvaamiseen. Kun myös Le Pen puhuu nykyajasta ja varoo kiistanalaisia aiheita, arvokeskustelu tuntuu jääneen taustalle.

 

Naispopulistien kieli

Venla Kiukkanen on pro gradu -tutkielmassaan tutkinut perussuomalaisten europarlamentaarikon Laura Huhtasaaren retoriikkaa ja populistista tyyliä. Kiukkasen lähtökohtana on Benjaminin Moffittin populismikäsite, jonka mukaan populismi ei ole ideologia, vaan politiikan tekemisen tapa, jossa asetetaan “kansa” ja “eliitit” vastakkain, unohdetaan poliittinen korrektius ja hyvät tavat sekä käytetään hyväksi kriisejä ja uhkia.

Kiukkasen mukaan Moffittin käsitteen huonot tavat näkyvät Huhtasaarella esimerkiksi värikkäänä kielenä. Moderni naispuolinen populisti osaa myös käyttää mediaa hyväkseen: media nostaa heitä vahvasti esiin ja liittää heihin monia piirteitä. Esimerkiksi Marine Le Pen on ennen kaikkea tytär mutta myös äiti.

Siinä missä Jean-Marie Le Pen ei osallistunut edes televisioväittelyihin, hänen tyttärensä silittelee kissojaan Instagramissa.

Naispuoliset populistiset johtajat rakentavat tarkoituksellisesti seuraajiensa odotuksiin räätälöidyn identiteetin, jossa käytetään sekä tyypillisesti maskuliinisen, aggressiivisen kielen että naisellisten, äidillisten ominaisuuksien yhdistelmää. Populismin kieli ei silti välttämättä muutu, vaikka puolueen johtaja muuttuu.

 

VTM, FM Laura Parkkinen on tutkija, joka on erikoistunut Ranskaan ja populismiin. Parkkinen työstää väitöskirjaa ja työskenteli 2018–2020 Sorbonnen yliopistossa.

Artikkeli pohjautuu väljästi kirjoittajan graduun sekä aiemmin tänä vuonna pidettyyn Språkets Funktion -esitelmään.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*