Keskustelu Euroopan ja Ranskan yhtenäisyydelle tärkeiden vaalien ehdokasasettelusta on käynnistynyt. Äänestäjien tyytymättömyys puolueisiin saattaa nostaa peliin mukaan ehdokkaita myös perinteisen politiikan ulkopuolelta.
Rassemblement Nationale-puolueen (RN) johtajan Marine Le Penin mahdollinen tuomio on käynnistänyt Ranskassa keskustelun presidentinvaalien 2027 ehdokasasettelusta. Taustalla on kyse RN:n poliittisesta perinnöstä, populismin valtavirtaistumisesta sekä toisaalta tyytymättömyydestä nykyiseen politiikkaan ja talouden haasteet. Ranskassa puhutaan jo ”seismistä”. On selvää, että tulevat vaalit vaikuttavat Eurooppaan.
Le Penin mahdollinen poisjääminen seuraavista Ranskan presidentinvaaleista jättää jälkeensä miljoonia protestiääniä. Joidenkin tutkijoiden mukaan puolueen äänestäjät pysyvät uskollisena puolueelle. On myös huomattavaa, että Le Pen on ollut suositumpi kuin puolueensa ja saanut ennen kaikkea naisten ääniä. Viime vaaleissa Le Pen sai 40,47 % äänistä. Seuraavien vaalien mahdollinen yllättäjä saattaa tulla politiikan ja puolueiden ulkopuolelta ja saada taakseen kansanliikkeen.
”30 vuotta olen taistellut puolestanne. 30 vuotta olen taistellut epäoikeudenmukaisuutta vastaan”, totesi Le Pen saatuaan tuomion, joka voi estää hänen presidenttiaikeensa. Päätös saadaan kesällä 2026.
Tuomio on otettu vastaan ristiriitaisesti, Le Pen esittää itsensä noitavainon ja systeemin uhrina. Aikaisemmin hän on syyttänyt että ”systeemi on mätä”.
Taustalla voi nähdä myös populismin mekaniikan, joka pyrkii luomaan sanoilla salatun sisäpiirin erona ”eliittiin” ja korostaa kansan asemaa. Myös Le Pen puhuu pelosta ja ”oikeusvaltion tuhosta”.
Tuomio on myös herättänyt huomiota ja keskustelua muissa Euroopan äärioikeistolaisissa liikkeissä. Monet näistä liikkeiden johtajista kuten Unkarin Viktor Orban ja Italian Matteo Salvini ovat ilmaisseet tukensa Le Penille ja käyttäneet tilannetta hyväkseen vahvistaakseen omaa narratiiviaan siitä, että heitä vainotaan poliittisesti. Uhriutumisen strategia voi lisätä heidän kannatustaan ja mobilisoida heidän tukijoitaan.
Poliittisen kulttuurin murros
Poliittiset puolueet eivät ole tällä hetkellä kovin suosittuja Ranskassa. Sosialistipuoluetta on kutsuttu elefanttien tanssiksi. Puolueiden ohi markkinoidaan dynaamisia uudistajia. Presidentti Nicolas Sarkozy ajoi ”läpinäkyvyyttä” ja ”muutosta” ”changement” ja ”la rupture” Ranskaan. Sarkozy sai sittemmin syytteen lahjonnasta, kuten presidentti Jacques Chirac, jonka pelasti vankilalta korkea ikä. Poliittisen kulttuuriin on ajettu muutosta ja viime vaalien kärkiehdokkaat esittivät kaikki itsensä ”systeeminvastaisina”.
Marine Le Pen on ollut Ranskassa erittäin suosittu poliitikko. Taustalta löytyy ”dediabolisation”-projekti, joka on tähdännyt puolueeseen liittyvän stigman häivyttämiseen. Esimerkiksi retoriikkaa on muokattu pehmeämmäksi ja puolueen agendalla on niin ympäristöasioita kuin feminismiäkin.
Le Pen ei ole marginaalissa, vaan hän on osa vakiintunutta ranskalaista poliittista järjestelmää. Laitaoikeiston normalisoituminen näkyy vaaliteemoina ja ajankohtaisessa julkisessa keskustelussa.
Le Pen ei ole marginaalissa, vaan hän on osa vakiintunutta ranskalaista poliittista järjestelmää. Tutkija Gilles Ivaldin mukaan laitaoikeiston normalisoituminen näkyy vaaliteemoina ja ajankohtaisessa julkisessa keskustelussa.
Ranskalaiset haluavat arvojaan puolustettavan ja ”tavallista kansalaista” kuultavan. Hymyilevä Le Pen on korostanut tavallisuuttaan ja ranskalaisuuttaan, ja haluaan suojella ranskalaisia. Hän on saanut taakseen niin kotimaisuutta ajavia maanviljelijöitä kuin nuoria ja perheenäitejäkin.
Presidentinvaalit 2027 – ehdokasasettelu
Marine Le Pen on valittanut tuomiostaan eikä hänen kohtalonsa ole selvä. Joissain pääkirjoituksissa presidentinvaalit 2027 oli jo ehditty julistaa ”Plan B:n”, eli Jordan Bardellan vaaleiksi. Rassemblement Nationalen puheenjohtaja Bardellaa on kaavailtu puolueen ehdokkaaksi, jos Le Penin syytteitä ei kumota. Le Monde -lehden mukaan puolue ei kuitenkaan täysin tue häntä ehdokkaaksi, koska se saattaisi saada Le Penin näyttämään syylliseltä.
Bardella on kerännyt suosiota TikTok-videoillaan ja toisaalta häntä on syytetty kokemattomuudesta. Bardellan etuna on, ettei hänen sukunimensä ole Le Pen, eikä häneen liity yhden suvun leimaa. Viime presidentinvaaleissa Marine Le Penin nimestä oli häivytetty Le Pen pois, näin isän ja suvun painolastia kevennettiin ja hän oli pelkkä Marine. Toisaalta Bardella olisi ensimmäinen ei-Le Pen sitten vuoden 1972, joka olisi ehdolla puolueesta.
Le Penin tukijoukoissa on nähty myös sisarentytär Marion Marechal-Le Pen, joka tuki viime vaaleissa Eric Zemmouria. Olisiko Marechalista nousijaksi? Marechalin näkemykset esimerkiksi avioliitosta ja abortista ovat konservatiivisempia kuin Le Penin.
Euroopan äärioikeiston tuki ja Trump
Le Peniä ovat rientäneet tukemaan Euroopan oikeistopopulistit, kuten Matteo Salvini, Victor Orban sekä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Trump on Ranskassa erittäin epäsuosittu oikealla ja vasemmalla. Le Pen taas haluaa vältellä oikeistopopulistin leimaa, joten ulkomaisten populistien tuki on hänelle epäedullista. Näyttäytymällä systeemin uhrina hän saattaa saada kannattajia liikkeelle. Le Pen käytti tuomionsa julistuksen myötä trumpilaista retoriikkaa ja vertasi itseään Trumpin tavoin kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingiin.
Presidentti Emmanuel Macronin seuraajasta käydään hiljaista kamppailua vallan kulisseissa. Les Republicains-puolueesta mahdollinen on entinen pääministeri Edouard Philippe, joka voi myös olla kansanliikkeiden ehdokas. Entinen ulkoministeri Dominique de Villepin on myös ilmaissut kiinnostuksensa . Macronin nostama Gabriel Attal saattaa myös olla mahdollinen, samoin pääministeri Francois Bayrou. Mielipidemittaukset ovat nostaneet esiin myös ekologistien vihreää Marine Tondelieria ja EU-parlamentaarikko Raphael Glucksmannia.
Poliittiset puolueet ovat tällä hetkellä Ranskassa niin epäsuosittuja, että ”systeemin” ulkopuolelta tuleva ehdokas on vahvoilla.
Useiden entisten presidenttien tapaan Macronin mukaan on nimetty oma isminsä, macronismi, ja hänen esimerkkinsä on Le Monden mukaan innoittanut yritysmaailman johtajia. Uusi presidentti saattaisi tulla politiikan ulkopuolelta ja yritysmaailmasta.
Poliittiset puolueet ovat tällä hetkellä Ranskassa niin epäsuosittuja, että ”systeemin” ulkopuolelta tuleva ehdokas on vahvoilla. Professori Philippe Marliéren mukaan RN:n suosiossa on kyse ennen kaikkea samasta tyytymättömyydestä, joka selitti hänen mukaansa Macronin nousun.
Tulevat vaalit ovat tärkeät ennen kaikkea Ranskan ja Euroopan yhtenäisyyden kannalta. Kotimaassaan epäsuosittu Macron on ollut aloitteellinen Euroopan turvallisuuspolitiikassa. Samalla Ranskan tilanne antaa näkökulman populismin valtavirtaistumiseen.
Laura Parkkinen on tutkija, joka on erikoistunut Ranskaan ja populismiin. Parkkinen työstää väitöskirjaa ja työskenteli vuosina 2018–20 Sorbonnen yliopistossa.
Artikkelin kuvituskuva: Michael McKay / Unsplash
