Suomi nousee YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi hankalaan aikaan

UN Photo / Elma Okic (CC BY-NC-ND 2.0)
Lukuaika: 4 min.

Suomi nousi torstaina YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi kaudelle 2022–2024. Jäsenyys edellyttää Suomelta selkeitä ja rohkeita ihmisoikeuskannanottoja tilanteessa, jossa neuvoston toiminta on merkittävästi vaikeutunut. Mitä Suomi tavoittelee jäsenyydellään ja miltä sen mahdollisuudet näyttävät?

Suomi nousi torstaina Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessa järjestetyissä vaaleissa ihmisoikeusneuvoston jäseneksi kaudelle 2022–2024. Neuvosto koostuu 47:stä jäsenmaasta ja on keskeisin YK:n ihmisoikeuksia käsittelevä elin. Sen tehtävänä on ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen kaikkialla maailmassa. Neuvoston tulisi myös puuttua ajankohtaisiin tilanteisiin, joissa tapahtuu vakavia ja räikeitä ihmisoikeusloukkauksia.

Ihmisoikeusneuvostoehdokkuus määriteltiin Marinin hallitusohjelmassa ja se on linjassa Suomen ihmisoikeusperustaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Jäsenyys on erinomainen mahdollisuus tehdä tunnetuksi Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa ja osaamisalueita. Laajemmin jäsenyys päivittää Suomen asemaa ja näkyvyyttä kansainvälisessä politiikassa.

 

Mitä neuvoston jäsenyys merkitsee?

Ihmisoikeusneuvoston jäseniltä edellytetään sitoumusta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä näyttöjä niiden edistämisestä ja suojelemisesta. Ihmisoikeusjärjestöt julkaisevat maakohtaisia vertailuja ehdokkaista neuvoston vaalien alla. Vertailut ovat informatiivisia, mutta valitettavasti maaryhmissä on usein ehdolla juuri sen verran uusia jäseniä, kun paikkoja vapautuu.

Neuvoston jäseniksi on päätynyt vuosien varrella useita ihmisoikeusrikkomuksista tunnettuja valtioita, kuten Kiina, Kuuba ja Saudi Arabia. Tämä on murentanut neuvoston arvovaltaa ja toimintamahdollisuuksia. Usein ilmapiiriä ovat leimanneet ihmisoikeuskysymysten politisoituminen ja vastakkainasettelut poliittisten ryhmien välillä.

Neuvoston jäseniksi on päätynyt vuosien varrella useita ihmisoikeusrikkomuksista tunnettuja valtioita, kuten Kiina, Kuuba ja Saudi Arabia.

Tätä taustaa vasten on aiheellista kysyä, miksi valtiot ylipäätään pyrkivät neuvoston jäseniksi. Jäsenvaltioiden ja tarkkailijoiden välinen ero ei välttämättä vaikuta selkeältä, joskaan tarkkailijoilla ei ole äänioikeutta. Pienille valtioille, kuten Suomelle, jäsenyys liittyy aseman ja näkyvyyden päivittämiseen. Yhtenä Pohjoismaista Suomen on tärkeää tuoda esiin tukeaan monenväliselle ihmisoikeusjärjestelmälle ja yleismaailmallisille ihmisoikeusnormeille.

Suomi toimi ihmisoikeusneuvoston jäsenenä vuoden, kun neuvosto perustettiin vuonna 2006. Yleensä jäsenyys kestää kolme vuotta, mutta alussa jäsenyyden kesto ratkaistiin arvalla ja Suomi veti lyhyimmän korren. Neuvoston jäsenenä Suomeen kohdistuu merkittäviä paineita ja kauden menestyksellinen läpivienti edellyttää vahvaa sitoumusta ja lisäresursseja. Pohjoismaana Suomelta edellytetään periaatteellista, joskin rakentavaa linjaa neuvoston jäsenenä.

 

Suomen toiminta nojaa EU:n ja Pohjoismaiden yhteistyöhön

Suomi nousi ihmisoikeusneuvostoon länsimaiden ryhmän ehdokkaana yhdessä Luxembourgin ja Yhdysvaltojen kanssa. YK:n maaryhmillä ei kuitenkaan ole edustuksellisuuden ohella juurikaan roolia. Sen sijaan erilaiset poliittiset ryhmittymät ovat neuvoston toiminnan keskiössä.

Suomen toiminta nojaa EU-maiden yhteistyöhön ja niin sanottuun taakanjakoon neuvostossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että EU:n jäsenmaat kantavat vastuuta yksittäisistä neuvotteluista oman asiantuntemuksensa ja halukkuutensa perusteella. EU:lla ei ole jäsenyyttä, vaan se edistää näkemyksiään jäsenmaidensa kautta. Ryhmän yhteiskannat neuvostossa esittää joko EU:n edustaja tai yksittäinen jäsenmaa, jonka jälkeen yksittäiset jäsenmaat puheenvuoroissaan lisäävät tähän kansallisia näkökulmiaan.

Suomen tulisi kyetä ylläpitämään vertaisryhmänsä hyvää panosta neuvoston toiminnassa. Tämä edellyttänee hyppyä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Suomi nauttii YK:n kehyksessä hyvästä maineesta ennen kaikkea osana Pohjoismaista maaryhmää. Suomen jäsenyys seuraa pohjoismaista rotaatiota, joka pyrkii varmistamaan maiden edustuksen YK:n toimielimissä. Pohjoismainen yhteistyö on jäänyt EU-koordinaation jalkoihin, joskin viime vuosina se on lisääntynyt merkittävästi esimerkiksi yhteisten lausuntojen muodossa. Baltian maat liittyvät usein mukaan lausuntoihin.

Ryhmäsidoksista on Suomelle olennaista hyötyä, mutta ne asettavat myös paineita sen toiminnalle. Pohjoismaista Norja on perinteisesti ollut hyvin näkyvä toimija neuvostossa. Tanska taas on profiloitunut kidutuksen vastaisessa työssä ja kestävän kehityksen kysymyksissä nyt päättyvän kautensa aikana. Islanti otti Yhdysvaltojen paikan neuvostossa sen erotessa vuonna 2018 ja yllätti monet rohkealla toiminnallaan maakohtaisissa lausunnoissa.

Suomen tulisi kyetä ylläpitämään vertaisryhmänsä hyvää panosta neuvoston toiminnassa. Tämä edellyttänee hyppyä mukavuusalueen ulkopuolelle sekä vahvaa tukea korkeimmalta poliittiselta tasolta.

 

Suomen ohjelman painopistealueet

Suomi sitoutui kampanjassaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden sekä YK:n monenvälisen järjestelmän tukemiseen. Suomi pyrki myös valtavirtaistamaan ihmisoikeuksia YK:n järjestelmässä sekä asettamaan ne läpileikkaavaksi prioriteetiksi järjestön uudistamisessa.

Suomi on asettanut kaudelleen neljä temaattista painopistealuetta: naisten ja tyttöjen oikeudet, koulutus ihmisoikeutena, ilmastonmuutos sekä uudet teknologiat ja digitalisaatio. Näistä kaksi ensimmäistä limittyy osaksi Suomen pitkäaikaista kehitys- ja ulkopoliittista linjaa ja ydinosaamista. Ilmastonmuutoksen ja uusien teknologioiden vaikutukset ovat uudempia kokonaisuuksia, joissa Suomi vielä etsii tarkempia tavoitteitaan.

Miten Suomi kykenee profiloitumaan neuvoston jäsenenä ja osoittamaan osaamistaan tavoilla, jotka saavat laajempaa kannatusta?

Näiden laajempien tavoitteiden alle mahtuu useita pienempiä kokonaisuuksia. Suomi pyrkii ehkäisemään syrjintää, lisäämään tasa-arvoa ja osallisuutta sekä suojelemaan vähemmistöjä ja ihmisoikeuspuolustajia. Ohjelmassa mainitaan myös muun muassa vammaisten ja alkuperäiskansojen oikeudet, rasismin ja vihapuheen ehkäiseminen sekä median vapaus. Taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien osalta nostetaan esiin yritysvastuuta, Agenda 2030:n toimeenpanoa sekä puhtaaseen veteen ja puhtaanapitoon ja viemäröintiin eli sanitaatioon liittyviä kysymyksiä.

Lähtökohtaisesti Suomen tavoitteet ja vapaaehtoiset sitoumukset eivät tuo mukanaan suuria yllätyksiä. Ohjelma keskittyy valtaosin temaattisiin kysymyksiin, joskin sitoumuksissa mainitaan myös Suomen tuki maakohtaisten ihmisoikeuskysymysten käsittelylle neuvostossa.

Ihmisoikeusneuvoston kehyksessä valitut painopistealueet ovat hyvin ajankohtaisia. Toisaalta Suomen läpileikkaava tavoite eli sukupuolten tasa-arvon edistäminen on kokonaisuutena laaja ja muidenkin toimijoiden edistämä. Olennainen kysymys onkin, miten Suomi kykenee profiloitumaan neuvoston jäsenenä ja osoittamaan osaamistaan tavoilla, jotka saavat laajempaa kannatusta.

 

Haastamista ja suurvaltakilpailua

Ihmisoikeusneuvoston poliittinen ilmapiiri heijastelee herkästi laajempaa maailmanpoliittista asetelmaa. Venäjä ja Kiina nousivat neuvoston jäseniksi viime vuonna. Maat ovat vahvasti edistäneet omia tulkintojaan ja haastaneet länsimaiden aloitteita sekä laajemminkin vallitsevia ihmisoikeusnormeja. Tulilinjalla ovat olleet sekä maakohtaiset että temaattiset päätöslauselmat. Monet kehitysmaat yhtyvät tähän rintamaan.

Ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmat hyväksytään pääsääntöisesti yhteisymmärryksessä. Mikäli yksimielisyyttä ei saavuteta, lauselmasta järjestetään äänestys. Äänestysten, kuten myös päätöslauselmiin vaadittavien lisäysten määrä on kasvanut viime vuosina. Lisäysten vaatijoina toimivat pääsääntöisesti järjestelmän haastajat, kuten Kiina, Venäjä, Pakistan ja Kuuba. Yleensä taustalla on pyrkimys viivyttää lauselmia ja vesittää neuvoston toimintaa.

Venäjä ja Kiina ovat vahvasti edistäneet omia tulkintojaan ja haastaneet länsimaiden aloitteita sekä laajemminkin vallitsevia ihmisoikeusnormeja.

Viime viikolla päättyneessä ihmisoikeusneuvoston istunnossa geopoliittiset jännitteet ja suurvaltakilpailu nousivat vahvasti häiritsemään koko neuvoston agendaa. Yhdysvaltojen aktivoituminen neuvostossa ja sen tuleva jäsenyys provosoi erityisesti Kiinaa, johon merkittävä osa Yhdysvaltojen aktiivisuudesta kohdistuu.

Neuvostossa nähtiin myös sen historian ensimmäinen päätöslauselman kaatuminen, kun Alankomaiden ajama yhä käynnissä olevan Jemenin sodan mahdollisia sotarikoksia koskeva aloite hylättiin äänestyksessä. Epäonnistumisen taustalla oli Jemenissä sotivan Saudi-Arabian vahva kampanja päätöslauselmaa vastaan.

 

Suomen kaudesta ei tule helppo

Suomi nousee ihmisoikeusneuvoston jäseneksi hetkellä, joka ei ole Suomen tavoitteille välttämättä kaikkein otollisin. Sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet jakavat neuvoston jäseniä eri leireihin. Ihmisoikeuspuolustajien ja kansalaisjärjestöjen osallistaminen on aiempaa kiistellympää.

Kiina on haastanut jopa uusia teknologioita koskevia päätöslauselmia. Ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien välisen suhteen osalta tilanne on valoisampi, sillä viimeisimmässä istunnossa hyväksyttiin uusi universaali oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Lisäksi EU ajoi osana laajempaa maaryhmää läpi päätöslauselman ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien erityistarkkailijan tehtävän perustamisesta.

Onko Suomella esimerkiksi Islannin tavoin rohkeutta puuttua maakohtaisiin päätöslauselmiin?

Merkittävä osa ihmisoikeusneuvoston jäsenistä ei toimi aktiivisesti sen tärkeää mandaattia edistäen. Olennainen kysymys onkin, minkälaisen linjan Suomi omaksuu kautensa aikana. Onko Suomella esimerkiksi Islannin tavoin rohkeutta puuttua maakohtaisiin päätöslauselmiin? Lopulta jäsenyyden onnistuneisuuden ratkaisee se, mitä Suomi saa jäsenenä aikaan.

Kolmen vuoden jäsenyyskausi on pitkä aika ja edellyttää Suomelta merkittäviä panostuksia. Ylin poliittinen johto on osoittanut kiitettävällä tavalla tukeaan kampanjalle ja pitänyt Suomen ehdokkuutta esillä. Tätä tukea tarvitaan vastaisuudessakin, sillä on selvää, että aktiivisella ja päättäväisellä toiminnalla neuvostossa tulee olemaan seurauksensa.

 

VTT Hanna Tuominen toimii maailmanpolitiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*