Tarjoaako kokonaisturvallisuus keinot ympäristömuutokseen varautumiseen?

Lukuaika: 5 min.

Ympäristökriisi vaikuttaa yhteiskuntiin ja ihmisten turvallisuuteen monin tavoin. Siksi se on otettava huomioon myös turvallisuuspolitiikassa ja varautumisessa. Ympäristömuutos tuo mukanaan uudenlaisia ja osin vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia, joten se edellyttää myös uusien toimintatapojen kehittämistä ja omaksumista.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä edeltänyt koronaviruspandemia ovat ravistelleet niin päättäjien kuin tavallisten kansalaisten käsityksiä turvallisuudesta. Pandemia pakotti ymmärtämään, miten rajusti ei-aseelliset uhkatekijät voivat vaarantaa yhteiskunnan toimivuutta. Osaltaan se herätteli myös edessä oleviin, etenevän ympäristökriisin mukanaan tuomiin turvallisuusvaikutuksiin. Viimeistään hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin osoittanut, että perinteiset uhat kuuluvat myös yhä politiikan keskiöön.

Ympäristömuutos ei silti ole jäänyt odottamaan sodan päättymistä. Sota ja pandemia antavatkin osviittaa siitä, millaisia uhkia on odotettavissa pahenevan ympäristökriisin maailmassa. Muuttuva ilmasto lisää haavoittuvuuksia esimerkiksi terveyden ja toimitusketjujen saralla. Geopolitiikka tulee olemaan entistä tiiviimmin kytköksissä esimerkiksi energiantuotantoon, ilmastopolitiikkaan ja vihreän siirtymän edistymiseen. Erityisesti samanaikaisten ja kasautuvien kriisien mahdollisuus kasvaa.

Vaikka erityisesti varautumisen yhteydessä ympäristökriisiin viitataan useimmiten ilmastonmuutoksena, käsittelemme nyt nimenomaan ympäristömuutosta. Ympäristömuutos käsittää kaikki ne suuret paikalliset ja maailmanlaajuiset muutokset ympäristöön, jotka tapahtuvat, kun ihmiskunnan varakkaimpien kulutus ajaa planetaaristen rajojen ohi. Planetaaristen rajojen lähestyminen näkyy muun muassa lajikatona, vesistöjen rehevöitymisenä, maaperän köyhtymisenä, merten happamoitumisena ja ilmastonmuutoksena. Ilmiöt kytkeytyvät toisiinsa. Termi muistuttaa, etteivät ilmastoratkaisut ole kestäviä, mikäli ne aiheuttavat uusia ympäristöriskejä.

Ympäristömuutos käsittää kaikki ne suuret paikalliset ja maailmanlaajuiset muutokset ympäristöön, jotka tapahtuvat, kun ihmiskunnan varakkaimpien kulutus ajaa planetaaristen rajojen ohi.

Ympäristökriisi on siis kokonaisvaltainen ilmiö, joka vaikuttaa yhteiskuntiin ja ihmisten turvallisuuteen monin tavoin. Siksi se on otettava huomioon myös turvallisuuspolitiikassa ja varautumisessa. Ympäristömuutos kuitenkin tuo mukanaan uudenlaisia ja osin vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia, joten se edellyttää myös uusien toimintatapojen kehittämistä ja omaksumista.

Suomessa varautumista ohjaa kokonaisturvallisuuden toimintamalli, joka perustuu eri hallinnon alojen ja toimijoiden yhteistyöhön. Osallistava ja ennakointiin perustuva malli näyttäisi tarjoavan hyvän mahdollisuuden myös ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksiin varautumiseen.

Näitä lähtökohtia selvitimme tarkemmin syksyllä julkaistussa tutkimuksessamme, jossa tarkastelimme asiantuntijahaastattelujen perusteella ympäristömuutoksen roolia kokonaisturvallisuusmallin toteutuksessa. Tämä kirjoitus perustuu tuohon tutkimukseen.

 

Ympäristömuutos osana kokonaisturvallisuuden mallia

Kokonaisturvallisuus on Suomen kansallista varautumista ohjaava yhteistyömalli, johon osallistuvat niin viranomaiset, yritysmaailma kuin kansalaisyhteiskunta. Tarkoituksena on turvata yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuus myös erilaisista kriiseistä johtuvissa poikkeusoloissa.

Ympäristömuutos mainitaan kokonaisturvallisuutta määrittävissä strategiadokumenteissa, mutta sen ennakointia ei ole käsitelty yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi Yhteiskunnan turvallisuusstrategia kattaa ympäristöonnettomuudet, ympäristömuutosten havainnoinnin, niihin sopeutumisen ja uhkien torjunnan sekä tulvariskien hallinnan. Tarkastelu on kuitenkin suppea suhteutettuna ympäristömuutoksen sekä sen hillinnän aiheuttamien muutosten laajuuteen.

Varsinkin pitkällä aikavälillä tapahtuvia, yhteiskuntien rakenteellisiin muutoksiin liittyviä sekä toisaalta kansainvälisiä vaikutuksia huomioidaan varsin rajalllisesti.

Aikaisemman tutkimuksen mukaan myös muissa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaavissa strategiadokumenteissa ympäristömuutosta käsitellään kapeasti. Varsinkin pitkällä aikavälillä tapahtuvia, yhteiskuntien rakenteellisiin muutoksiin liittyviä sekä toisaalta kansainvälisiä vaikutuksia huomioidaan varsin rajalllisesti. Kansallisen ennakoinnin näkökulmasta näidenkin ulottuvuuksien ymmärtäminen olisi tärkeää.

Omassa tutkimuksessamme totesimme, että kokonaisturvallisuuden malliin yhdistyy useita ominaisuuksia, jotka näyttävät edesauttavan ympäristömuutoksen kaltaiseen monimutkaiseen ja -muotoiseen uhkaan varautumista. Kokonaisturvallisuus perustuu proaktiiviseen ennakointiin, joten sen pitäisi mahdollistaa uudenlaisten uhkien havainnointi. Malli on hallinnollisesti monialainen ja monitasoinen, mikä auttaa toteuttamaan ympäristökriisin edellyttämiä yhteiskuntaa läpileikkaavia toimia.

Lisäksi kokonaisturvallisuus perustuu laajaan käsitykseen turvallisuustoimijoista, eli ainakin teoriassa se ottaa esimerkiksi ympäristöasiantuntijat mukaan varautumisen ja turvallisuuden suunnitteluun.

 

Ympäristömuutos kokonaisturvallisuuden toteutuksessa

Tarkastelimme laajaa haastatteluaineistoa (n=40) selvittääksemme, miten tulevia ympäristökriisin turvallisuusvaikutuksia huomioidaan käytännössä. Haastateltavana oli asiantuntijoita niin sanotun kovan turvallisuuden instituutioista, mutta myös laajemmin aloilta, joita ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset voivat koskea.

Tutkimuksen tavoitteena oli hahmottaa ympäristömuutosta laajana ilmiönä, rajoittamatta sitä myrskytuhojen kaltaisiin, yksittäisiin ja verrattain paikallisiin vaikutuksiin. Siksi analysoimme haastatteluaineistoa hyödyntäen aikaisempaa tutkimusta, jossa ympäristömuutoksen turvallisuusvaikutukset on jaettu kolmeen kategoriaan.

Käyttämässämme jaottelussa paikalliset vaikutukset ovat suoraan yksilöihin tai infrastruktuuriin kohdistuvia ympäristön ilmiöitä, kuten myrskyjä ja metsäpaloja. Geopoliittisia vaikutuksia syntyy ympäristösyiden yhdistyessä poliittisiin ja taloudellisin tekijöihin, jolloin seurauksena voi olla esimerkiksi toimitusketjujen häiriöitä tai kasvavaa konfliktialttiutta. Rakenteelliset vaikutukset liittyvät ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimien muutosten haitallisiin seurauksiin, kuten kasvavaan eriarvoisuuteen tai kärjistyviin geopoliittisiin jännitteisiin.

Haastattelujen perusteella varautumisessa tunnistetaan laajimmin ympäristömuutoksen paikallisia vaikutuksia ja niihin on suhteellisen monipuolisesti varauduttu eri aloilla. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa pyritään huomioimaan lisääntyvät sään ääri-ilmiöt. Myös pitkäkestoisempia paikallisia vaikutuksia on tunnistettu – esimerkiksi mahdolliset kuivuusjaksot ja tuholaisten leviäminen. Varautumiseen käytettävät resurssit kuitenkin vaihtelevat suuresti eri kunnissa. Ympäristökriisiä käsitellään yhä usein kuntatasolla muista politiikkasektoreista irrallaan, mikä vaikeuttaa laajemman kokonaiskuvan hahmottamista.

Rakenteelliset vaikutukset liittyvät ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimien muutosten haitallisiin seurauksiin, kuten kasvavaan eriarvoisuuteen tai kärjistyviin geopoliittisiin jännitteisiin.

Geopoliittisia vaikutuksia tunnistetaan jonkin verran ainakin ministeriötasolla. Esimerkiksi ilmastonmuutos mainittiin yhtenä konflikteja ja maahanmuuttoa globaalisti lisäävänä osatekijänä. Toisaalta monia aikaisemman tutkimuskirjallisuuden perusteella merkittäviä vaikutuksia, kuten arktisen alueen geopoliittisen merkityksen kasvamista tai huoltovarmuutta, pohdittiin näiden haastateltavien keskuudessa vain ohimennen. Uhkia käsiteltiin pääosin sektorikohtaisesti, eikä Suomen ulkopuolisiin kehityskulkuihin liittyviä uhkia tunnistettu laajasti.

Ympäristömuutoksen siirtymävaikutuksia huomioidaan varautumisessa haastattelujen perusteella rajallisesti. Osa asiantuntijoista toi itse esiin mahdollisia pitkän aikavälin kehityskulkuen turvallisuusvaikutuksia omilla sektoreillaan, mutta kuvasi niiden jäävän katveeseen päätöksenteossa. Esimerkiksi kansalliset biotalousinvestoinnit nähtiin riskialttiina, sillä ilmastonmuutoksen hillintään pyrkivä kansainvälinen hiilinielujen sääntely voi merkittävästi rajoittaa metsien käyttöä.

Haastateltavat kritisoivat päätöksenteon lyhytjänteisyyttä, joka näkyy esimerkiksi haluttomuutena tehdä investointeja vaativia hillintätoimia. Ympäristöasiantuntijuutta pidettiin lisäksi heikosti integroituna päätöksentekoon laajemmin. Käytännön tasolla siis rakenteellisia turvallisuusvaikutuksia tunnistettiin, mutta varautumisen järjestelmä ei tällä hetkellä näytä tarjoavan keinoja niiden laaja-alaisempaan ennakointiin ja huomioimiseen.

Ympäristökriisiä käsitellään yhä usein kuntatasolla muista politiikkasektoreista irrallaan, mikä vaikeuttaa laajemman kokonaiskuvan hahmottamista.

Aineiston perusteella näyttää siltä, että kokonaisturvallisuuden strategiatasolla kuvattu potentiaali toteutuu käytännössä vain osittain. Puutteellisiksi jäävät juuri ne ominaisuudet, jotka mahdollistaisivat ympäristökriisin paremman nivomisen varautumiseen.

Esimerkiksi aito monialaisuus ei toimi, kun ympäristöasiantuntijat usein jäävät talouden ja turvallisuuden kysymyksistä päättävistä pöydistä ulkopuolelle. Laaja käsitys turvallisuuden toimijoista ei näytä tarkoittavan sitä, että turvallisuuden ulkokehällä olevien asiantuntijoiden äänet tulisivat kuulluiksi varautumisessa. Kokonaisturvallisuus on edelleen tukevasti niin sanotun kovan turvallisuuden hallinnassa.

Ympäristömuutos ei vielä ole päätynyt laaja-alaisesti osaksi kokonaisturvallisuutta ja varautumista. Tutkimuksemme perusteella hidasteena kuitenkin on pääosin toimintamallin keskeisten periaatteiden puutteellinen toteutuminen käytännössä, ei ympäristöasioiden soveltumattomuus osaksi varautumista.

 

Turvallisuuden kova ydin?

Niin sanotun turvallistamisteorian mukaan uusien asioiden liittäminen turvallisuuteen johtaa helposti poikkeuksellisiin, usein aseellisiin toimiin, joita oikeutetaan eksistentiaalisen uhan torjunnalla. Vaihtoehdottomalla poikkeusolojen politiikalla on vahvasti epädemokratisoiva ja siksi haitallinen vaikutus, kun uhka siirtyy tavallisesta poliittisesta keskustelusta turvallisuuden piiriin.

Toisaalta ilmeisiin turvallisuusriskeihin on reagoitava jotenkin. Nykyisessä pitkäkestoisten kriisien maailmassa selkeät, poikkeuksellisiin toimiin perustuvat turvallisuuden rajat myös joka tapauksessa hämärtyvät.

Suomalaisen kokonaisturvallisuuden kaltainen, varautumiseen perustuva malli näyttäisi mahdollistavan entistä osallistavamman turvallisuustoiminnan.

Aikaisemmassa kirjallisuudessa esimerkiksi ilmasto- ja ympäristöturvallisuutta tahoillaan tutkineet Rita Floyd ja Julia Trombetta ovat todenneet, ettei turvallisuuteen kytkeytyvien ratkaisujen aina tarvitse olla demokratiaa rajoittavia. Varsinkin ympäristömuutoksen kaltaisessa, useita yhteiskunnan aloja koskettavassa kysymyksessä ne voisivat olla myös laajempaa asiantuntija- ja toimijakenttää osallistavia toimia. Floydin mukaan turvallisuutta määrittäviä poikkeustoimia voivat olla esimerkiksi lainsäädännön kehittäminen, uusien hätätilaan liittyvien oikeuksien myöntäminen tai uuden asian valtavirtaistaminen valtion turvallisuustoimijoiden keskuuteen.

Suomalaisen kokonaisturvallisuuden kaltainen, varautumiseen perustuva malli näyttäisi mahdollistavan entistä osallistavamman turvallisuustoiminnan. Demokratian periaatteiden turvaaminen on yksi kokonaisturvallisuuden lähtökohtia ja sen peruselementteihin kuuluu esimerkiksi yhteiskunnallisen luottamuksen ja koulutuksen rooli yhteiskuntarauhan edistämisessä.

Turvallisuuspolitiikka yksinään ei riitä ympäristömuutoksen ratkaisuksi. Tärkeintä on yhä panostaa tehokkaaseen mutta hallittuun kestävyyssiirtymään. Ympäristömuutoksen ja sen hillinnän mahdollisiin turvallisuusvaikutuksiin on silti välttämätöntä varautua, ja sen tekeminen ennakoivasti voi olla paras lääke vaihtoehdotonta ja epädemokratisoivaa turvallistamista vastaan.

 

Emma Hakala on vanhempi tutkija Ulkopoliittisella instituutilla, tutkija Helsingin yliopistolla ja BIOS-tutkimusyksikön jäsen.

Helmi Räisänen on ympäristöpolitiikan väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Kirjoittajat ovat tutkijoita WISE-tutkimushankkeessa, jota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto.

1 Trackback / Pingback

  1. Kylmä sota, rautaesirippu ja Ukrainan sota – Politiikasta

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*