Kriittinen tasa-arvolukutaito paljastaa yhteiskunnan eriarvoisuuden koronapandemiassa

Engin Akyurt / Unsplash
Lukuaika: 4 min. 

Jos koronakriisin hoidossa ei oteta huomioon tasa-arvovaikutuksia, voivat kriisi ja sen varjolla tehdyt toimet heikentää sukupuolten tasa-arvoa. Näin tapahtui jo edellisessä talouskriisissä.

Kriittinen tasa-arvolukutaito on kykyä nähdä, lukea ja ymmärtää sukupuolten tasa-arvoa tavalla, joka menee julkisen puheen tuottamien ilmiselvien merkitysten taakse. Se antaa tiedollisia välineitä pohtia ja käsitellä kriittisesti tietoa, jota eri toimijat sukupuolten tasa-arvosta antavat.

Koronakriisin keskellä kriittisen tasa-arvolukutaidon merkitys korostuu.

Kuten monet yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset kriisit, koronapandemia on pahentanut yhteiskuntien eriarvoisuutta. Vaikka pandemiat eivät valikoi uhrejaan, koronan seuraukset kohdistuvat useammin ja vakavimmin niihin, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvimmassa asemassa.

Niin Yhdysvalloissa, Britanniassa kuin Pohjoismaissa köyhemmissä oloissa, pienemmissä asunnoissa, elävät rodullistetut vähemmistöt ja maahanmuuttajat ovat sairastuneet ja kuolleet suhteessa enemmän kuin muut. Taustalla vaikuttaa paitsi niukempi toimeentulo ja työskentely aloilla, jotka altistavat ihmiskontakteille, myös institutionaalinen rasismi, joka voi vaikeuttaa hoitoon pääsyä.

Koronakriisin keskellä kriittisen tasa-arvolukutaidon merkitys korostuu.

Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ensimmäisinä arvioina on esitetty, että miehet sairastuvat viruksen aiheuttamaan tautiin vakavammin ja heidän kuolleisuutensa on suurempi. Syitä ei vielä varmuudella tiedetä, mutta miestapaisia elämäntapoja on pidetty yhtenä mahdollisena selittävänä tekijänä.

Ulkonaliikkumiskiellot ja karanteenit ovat lisänneet naisiin kohdistuvaa väkivaltaa perheissä ja vaikeuttaneet avun saamista.

Puolassa hallitus on koronan varjolla pyrkinyt jälleen kaventamaan naisten oikeutta aborttiin, ja Unkari on ajamassa läpi transihmisten oikeuksia radikaalisti heikentävää lainsäädäntöä.

 

Naisenemmistöisen työn arvo korostuu kriisissä

Usein juuri naiset ovat niitä, jotka joutuvat päivittäin lähtemään kodeistaan ja ylläpitämään yhteiskunnan välttämätöntä toimintaa oman terveytensä kustannuksella. Sairaanhoitajista, siivoojista, varhaiskasvatuksen henkilöstöstä, opettajista ja kaupan alan työntekijöistä selvä enemmistö on naisia. Monista näistä ryhmistä käytetään nyt termiä “kriittisten alojen työntekijät”.

Monet niistä naisista, jotka tekevät etätöitä, joutuvat puolestaan kantamaan suuremman vastuun lasten hoivasta ja etäkoulusta. Julkisten palvelujen kannattelema sukupuolisopimus, jossa molemmat vanhemmat ovat vastuussa perheen elatuksesta ja lasten hoidosta, joudutaan neuvottelemaan uudelleen.

Kiireen ja huolen keskellä myös tasa-arvoa kannattavissa perheissä solahdetaan helposti niihin rooleihin, joihin sukupuolittuneen työnjaon pitkä historia meitä ohjaa. Pitkittyessään tilanteella on vaikutuksensa myös työelämän tasa-arvoon.

Samalla julkisen sektorin työn, julkisten hoivapalvelujen ja palkattoman hoivatyön – jotka ovat pääosin naisten tekemää työtä – yhteiskunnallinen merkitys ja arvo tulevat näkyväksi. Siinä missä suuri osa muusta taloudellisesta toiminnasta voidaan pysäyttää, ei hoivan tarve vähene vaan kasvaa. Samoin näkyväksi tulee muun julkisen sektorin, kuten opetuksen, varhaiskasvatuksen, sosiaalityön ja terveydenhuollon arvo.

Siinä missä suuri osa muusta taloudellisesta toiminnasta voidaan pysäyttää, ei hoivan tarve vähene vaan kasvaa.

Näitä samoja aloja on kriisiä edeltävinä aikoina usein julkisessa keskustelussa käsitelty ennen kaikkea kulueränä. Kuten feministiset taloustieteilijät ovat todenneet,  hoivatyö (palkallinen ja palkaton) kannattelee koko muuta yhteiskuntaa ja on muun taloudellisen toiminnan ehto. Tämän ajatuksen voi laajentaa koskemaan muutakin julkisen sektorin naisenemmistöistä työtä, mikä haastaa ajattelemaan taloutta uudella tavalla myös silloin, kun koronaa seuraavista talouspoliittisista toimista päätetään.

Tasa-arvoon liittyvien kysymysten moninaisuuden ymmärtäminen onkin koronan leviämisen pysäyttämisen ja sen vaikutusten torjumisen ytimessä. Kriisi tekee näkyväksi, miten sukupuoli on edelleen keskeinen yhteiskuntaa jäsentävä rakenne. Samoin kamppailut tasa-arvosta ovat koronakriisin ytimessä, kuten Puolan ja Unkarin esimerkit kertovat.

 

“Naisjohtajat” koronakamppailun keskiössä – entä tasa-arvon edistäminen ja sen rakenteet?

Koronapandemian tehokkaalla hoidolla on kansainvälisen median mukaan ollut naisen kasvot. Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin, Ison-Britannian pääministeri Boris Johnsonin, Kiinan presidentti Xi Jinpingin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin toimista kirjoitettujen artikkelien rinnalla on noussut myös lukuisia naisjohtajista maista, joissa taudin leviämistä on onnistuttu hidastamaan kaikkein tehokkaimmin. Saksan liittokansleri Angela Merkelin, Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardernin, Taiwanin presidentti Tsai Ing-wenin, Tanskan pääministeri Mette Frederiksenin, Norjan pääministeri Erna Solbergin ja pääministeri Sanna Marinin kasvot ovat kuvittaneet lukuisia lehtijuttuja, joissa on pohdittu, ovatko juuri naisjohtajat tehokkaimpia koronapandemian aiheuttaman kriisin selättämisessä.

Yhteistä nimittäjää etsivät kansainvälisen politiikan tutkijat ovat korostaneet paitsi näiden johtajien erinomaisia selkeitä ja empaattisia viestintätaitoja, myös ”hoivan etiikkaa” ja peräänkuuluttaneet sen merkityksen ja arvostuksen ymmärtämistä kovemmille arvoille rakentuvassa maailmanpolitiikassa.

Samalla puhe ”naisista” ja ”naisjohtajista” yhtenäisenä joukkona ja kategoriana hämää, koska se häivyttää heidän välisensä erot. Sukupuolen ja politiikan tutkimuksessa on aikoja sitten osoitettu ongelmallisiksi väitteet, että naispoliitikot edustavat “naiseutta” ja “naisten intressejä”.  Edellä mainittujen “naisjohtajien” niputtaminen yhteen häivyttää myös heidän välisensä poliittiset erot.

Koronapandemian tehokkaalla hoidolla on kansainvälisen median mukaan ollut naisen kasvot.

Johtajan sukupuolen ohella tärkeää on tehdyn politiikan sisältö ja tasa-arvon paikka siinä politiikassa.

Sukupuolten tasa-arvon kannalta tulevat kuukaudet tulevatkin olemaan tärkeitä. Muistetaanko sukupuolten tasa-arvo, kun rahaa jaetaan yrityksille, hoitajien ja muun julkisen sektorin palkoista neuvotellaan, ja leikkauslistoja laaditaan? Koronakriisin ratkaisemiseen suunnattavilla politiikkatoimilla tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia tasa-arvon näkökulmasta, ja vielä on mahdollista vaikuttaa siihen, millaisia ne ovat.

Yksilöihin keskittymisen sijaan olisikin tarpeellista tarkastella myös tasa-arvopolitiikan tekemisen rakenteita ja reunaehtoja ja sitä, miten koronapandemia ja siihen liittyvät rajoitustoimet ovat vaikuttaneet niihin. Monien sukupuolten tasa-arvon edistämisestä vastaavien elinten – esimerkiksi parlamenteissa toimivien valiokuntien – toiminta on vaikeutunut tai hetkellisesti lakannut juuri, kun tarve sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten esiin nostamiselle olisi erityisen suuri.

 

Globaalit kriisit ovat usein tasa-arvon kriisejä

Juuri ilmestyneessä kirjassamme Tasa-arvopolitiikan suunnanmuutoksia: talouskriisistä tasa-arvon kriiseihin (Gaudeamus 2020) tarkastellaan vuosien 2007-2008 globaalin talouskriisin vaikutuksia tasa-arvoon niin politiikassa, työmarkkinoilla kuin hoivassakin. Viime talouskriisissä tasa-arvo sysättiin syrjään, vaikka se ja sen varjolla tehdyt toimet heikensivät sukupuolten tasa-arvoa läpi Euroopan. On riski, että samoin tulee tapahtumaan nykyisen kriisin jälkiä korjatessa, mikäli politiikkatoimien tasa-arvovaikutuksiin ei kiinnitetä erityistä huomiota.

On myös syytä kysyä, miten muiden tärkeiden tasa-arvoa edistävien yhteiskunnallisten uudistusten käy. Usein tällaiset uudistukset maksavat, kuten hoivan tasaisempaa jakautumista vanhempien välillä edistävä vanhempainvapaauudistus, palkkaerojen kurominen umpeen, tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn resursointi.

Monet tasa-arvopoliittiset uudistukset, kuten translain uudistus, ovat jo tähän asti saaneet odottaa luvattoman pitkään “sopivaa hetkeä”. Siirtääkö koronapandemia seurauksineen tuon hetken entistä kauemmas?

Miten käy tasa-arvopoliittisten uudistusten koronakriisin varjossa?

Naisjohtajien hehkuttamisen sijaan koronapandemiaan on liittynyt lukuisia pieniä ilahduttavia uutisia sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta: eri maissa on tehty seinämaalauksia, joista useat kunnioittavat nimenomaan sairaanhoitajien tekemää työtä. Espanjassa – jossa jo kolme naista on tapettu kodeissaan – on kehitetty järjestelmä, jossa nainen voi mennä apteekkiin, sanoa koodisanan ”Mascarilla-19 hengityssuoja” ja työntekijä soittaa hätänumeroon ja hankkii hänelle apua.

Havaiji on puolestaan päättänyt perustaa pelastussuunnitelmansa feministisen talouden periaatteille, mikä tehokkaasti vähentää yhteiskunnan eriarvoisuutta.

Koronakriisin keskellä ja sen seurauksien hoidossa tarvitaankin kriittistä tasa-arvolukutaitoa niin negatiivisten, positiivisten kuin neutraaliltakin näyttävien kehityskulkujen analysoimiseksi. Kriittinen tasa-arvolukutaito avaa koronapandemian aiheuttaman kriisin yhteiskunnallisia vaikutuksia ja niiden kohdistumista eri tavalla eri ihmisryhmiin.

Koronapandemian jälkeen maailma ei ehkä ole entisensä. Jotta se ei olisi nykyistä merkittävästi epätasa-arvoisempi, tarvitaan tietoa ja ymmärrystä koronapandemian tasa-arvovaikuksista.

 

Johanna Kantola on sukupuolentutkimuksen professori Tampereen yliopistossa.

Paula Koskinen Sandberg on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa sukupuolentutkimuksen oppiaineessa.

Hanna Ylöstalo on sosiologian yliopistonlehtori Turun yliopistossa.

Kantola, Koskinen Sandberg ja Ylöstalo ovat toimittaneet juuri ilmestyneen kirjan Tasa-arvopolitiikan suunnanmuutoksia: Talouskriisistä tasa-arvon kriiseihin (Gaudeamus, 2020)

2 kommenttia

  1. Onko tämä kirjoitus tottakaan? Mihin on unohtunut se tosiasia, että todennäköisimmin miesten geenit altistavat miehet koronavirukselle ja sen vakavalle muodolle naisia pahemmin? Ainoa mitä tässä tarjotaan on arvailu jostain miestapaisista elämäntavoista. Omituinen sana muutenkin, kun eihän kaikki miehet suinkaan ole samoista tavoista muokattu.

    Mainitsette tässä, että ulkonaliikkumiskiellot ja karanteenit ovat lisänneet naisiin kohdistuvaa väkivaltaa perheissä. Samoissa tilastossa varmasti myös näkyy, että äitien käyttämä väkivalta laspsiin on yhtälailla noussut. Normaali oloissakin äidit käyttävät väkivaltaa lapsiin isiä enemmän. Myös naisten tekemä lähisuhdeväkivalta on käsittääkseni samalla tasolla miehiin kohdistuen, kuin toisinkinpäin.

    Mainitsette kirjoituksessa, että sairaanhoitajista, siivoojista, varhaiskasvatuksen henkilöstöstä, opettajista ja kaupan alan työntekijöistä selvä enemmistö on naisia. Ja he joutuvat työskentelemään pandemiasta huolimatta työpaikoillaan. Jätätte kuitenkin törkeästi mainitsematta, että palomiehistä, poliiseista, jätehuollosta, varastotyöntekijöistä ja esim rakennusalasta suurin osa on miehiä ja yhtälailla he joutuvat pandemian keskellä työskentelemään.

    Surullista naisena lukea tällaista tekstiä, mikä on kirjoitettu täysin naislähtöisesti ja tahallisesti jätetty kaikki miehiin liittyvät tasa-arvoasiat mainitsematta tai muunneltu niitä niin, että ne sopivat omaan agendaan. Surullista, todella todella surullista. Ja miten tällaisia tekstejä lukemalla, meille ikinä voisi Suomeen kasvaa onnellisia naisia ja onnellisia miehiä?

  2. Hyvä Milla, jutun ensimmäinen virke/väitelause lienee totta: “Kriittinen tasa-arvolukutaito on kykyä nähdä, lukea ja ymmärtää sukupuolten tasa-arvoa tavalla, joka menee julkisen puheen tuottamien ilmiselvien merkitysten taakse.” Sääli, että kirjoittajilla ei tätä tasa-arvolukutaitoa ole. Ounastelen, että heidän lähestymistapansa on sukua sille, jossa voivotellaan, että naiset eivät päädy yhteiskunnan korkeimpiin asemiin ja samalla unohdetaan, että he eivät myöskään päädy yhteiskunnan alhaisimpiin asemiin.

1 Trackback / Pingback

  1. Koronapandemia ja siirtolaisten oikeudet

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*