Tiedejulkaisemisen infrastruktuuri on vanhentunut – tarvitaan kokonaisvaltainen uudistus

Lukuaika: 4 min. 

Avointa ja yleishyödyllistä tiedekustantamista varten on löydettävä kansallinen, eurooppalainen tai globaali ratkaisu.

Tiedekustantamisessa yksittäisten hankkeiden ja ylhäältä tulevien ohjeistusten ja avoimuusvaatimusten lisäksi tarvitaan kokonaisinfrastruktuuria, jolla pienillä tuotoilla tai ilman tuottoja julkaisevat tiedekustantamot pystyisivät tieteen edistyessä kehittymään, säilymään kilpailukykyisinä ja tuottamaan lisäarvoa tutkimustuloksille.

Tiede ei ole pelkkää avointa julkaisemista – eikä julkaiseminen irrallinen osa tutkimusprosessia. Tuotos ei välttämättä ole pelkkää tekstiä. Audiovisuaalisen kerronnan ja argumentaation aika on saapunut. Aineisto eri muodoissaan on osa tutkimusta ja sitä pyritään eri tavoin avaamaan ja kiinnittämään julkaisuihin.

Tiede ei ole pelkkää avointa julkaisemista – eikä julkaiseminen irrallinen osa tutkimusprosessia.

Tiedon avoimuus, saatavuus ja interaktiivinen toimintaympäristö johtaa myös siihen, että tiedettä ei enää tehdä kuten ennen. Tutkijat ja ryhmät valikoivat tapoja julkistaa ja keskusteluttaa tutkimustuotoksiaan. He tuottavat tiedettä erilaisten uudenlaisten portaalien tai työkalujen kautta.

Stereotyyppisenä esitetty kammiovaihe, jossa tutkija tai ryhmä keskittyy pohtimaan ja työstämään tutkimustaan, on vain osa tutkimusta. Tutkimuksesta kommunikoidaan koko hankkeen ajan samalla, kun aineisto synnyttää omia keskustelujaan ja tuottaa tutkimustuloksia. Vertaisarviointi voi tapahtua varhaisessa vaiheessa, ja tutkimus syntyy vuorovaikutuksessa asianosaisten, kiinnostuneen yleisön tai jopa tutkimuskohteiden kanssa.

Kun tutkimus on valmistunut, sen tuloksena syntyneestä tieteellisestä artikkelista tai kirjasta kertominen vaatii lähes saman verran työtä kuin tutkimuksen tekeminen. Tämä johtaa usein jatkotutkimuksiin. Tutkimusta voidaan paikoin myös täydentää ensijulkaisun jälkeen.

Tiedekustantamista on ajateltava uudella tavalla.

Kaikki tämä johtaa siihen, että tiedekustantamista on ajateltava uudella tavalla. Ei riitä, että pohdimme vain lopputuotosta ja sitä, miten juuri se saadaan avoimesti ja sähköisesti saataville, kuten Euroopan unioni ja opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttävät.

Tiedefeudalismin uudet muodot

Kaupalliset kustantajat ovat kehittäneet tapoja, joilla tutkimusprosessi pysyy alusta loppuun saakka niiden omassa järjestelmässään. Kansainvälisen supertuottoja tahkovan kustantamon Elsevierin Mendeley-infrastruktuuri on tästä erinomainen esimerkki.

Tutustuimme siihen Suomen tiedekustantajien liiton järjestämällä matkalla Elsevierin  pääkonttorille ja ALPSP-konferenssiin. Mendeley tarjoaa apua tutkimuksen järjestelemiseen. Tällä työkalulla tutkija houkutellaan kokonaisinfrastruktuuriin sisään. Tutkija saa käyttöönsä älykkään ratkaisun, joka tuo hänelle relevanttia tietoa niin algoritmien kuin joukkoistuksen kautta.

Siitä vaan työstämään ja saamaan palautetta jo varhaisessa vaiheessa, kun kustantajan infrastruktuuri luo yhteyksiä kiinnostuneisiin tieteellisiin lehtiin ja sarjoihin! Kun myös data on säilytetty samalle palvelimelle, varmistetaan pitkäaikainen yhteistyösuhde.

Isoilla kustantamoilla tieteellisten lehtien ja sarjojen toimittajat saavat käyttöönsä erilaisia visualisoinnin työkaluja ja tutoriaaleja sekä apua eettisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin läpi vuorokauden.

Samalla tavalla kuin tieteellisten kirjastojen lehtipakettitilaukset myös yksittäisten tutkijoiden suhde kokonaisinfrastruktuuria tarjoavaan kustantajaan vaikuttaa monin paikoin uusfeudalistiselta. Tieteen autonomia kärsii. Mutta miten näihin ongelmiin voisi vastata?

Yliopistot tuottamaan avointa kustannusinfraa

Mendeleyn kaltaiset kokonaisratkaisut kuulostavat mainioilta tutkijan kannalta, mutta tuottavat eriarvoistumista ja ongelmia tieteentekijöiden kesken. Kun osa aivoista jätetään portin ulkopuolelle, ei päästä parhaisiin tuloksiin tieteessä.

Kaupallisten kokonaisinfrastruktuurien rinnalle avointa julkaisemista tukeva avoimen lähdekoodin työkalupakki sekä rahoitusmallit, jotka mahdollistavat tiedekustantamisen osana tieteen tekemistä.

Supervoittoja havitteleva tieteellinen kapitalismi uhkaa näivettää tieteen tuotannon länsimaissa.

Julkisrahoitteiset yliopistot olivat keskeisessä roolissa internetin ja tietotekniikan kehittymisessä. Nyt tietoyhteiskunnan siirryttyä uuteen vaiheeseen supervoittoja havitteleva tieteellinen kapitalismi uhkaa näivettää tieteen tuotannon länsimaissa. Se on jo luonut syvän uoman kehittyvien ja länsimaiden sekä rikkaiden ja köyhempien instituutioiden välillä.

On siis tartuttava haasteeseen, jossa avoimella lähdekoodilla ja yhteisöllisyyttä tukevilla ratkaisuilla voidaan tuottaa uusia tieteellisiä infrastruktuureita. Näihin kuuluvat keskeisesti myös tiedekustantajat, tieteellisten julkaisujen toimittajat ja vertaisarvioijat, visualisoijat ja datanikkarit.

Avoimen julkaisemisen parissa pähkäilevän tutkijan tee-se-itse-ratkaisujen sijaan on löydettävä työkaluja ja rahoitusta juuri tutkimustulosten julkaisemiseen ja niiden alku- ja jatkokeskusteluille.

Tieteellisten lehtien saralla Kotilava-hanke luo mallin, jossa avoimen julkaisemisen rahoitusmalli on ratkaistu, mutta tiedekustantamisen kehitystä ajatellen se on vasta lähtökuopissa. On yhteistyötä, avoimen lähdekoodin työkalu, mutta sitä pitää vielä kehittää.

Tiede syntyy ja kustantamisen tavat kehittyvät yhteisöissä

Tiedekustantamisen kenttä on liikkeessä. Yli viisi vuotta sitten avasimme tiedeviestintäkentälle verkkolehden Politiikasta. Pyrimme saamaan tieteellistä ajattelua ja tutkimuspohjaista tietoa avoimesti ja saavutettavasti esille.

Tähän asti lehteä on tehty ilman pysyvän rahoituksen turvaa. Artikkeleiden rinnalle ovat nousseet videot ja podcastit sekä taiteen ja tieteen yhteishankkeet. Kun pohtii laajempaa tiedekustantamisen kehitystä, keskeinen mutta pieni askel olisi luoda pysyvämpi tukimuoto vastaaville hankkeille ja niiden kehittämiseen.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on poikinut uuden kehitteillä olevan Tutkitusti.-alustan, jolle älykäs hakukone kuratoi tutkittua tietoa. Sen pyrkimyksenä on tiedon tehokkaampi levittäminen ja integroiminen osaksi yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa.

Tiede syntyy yhteisöissä, yhdessä tekemällä, toisiamme avoimesti ja anonyymisti kommentoimalla.

Tiede syntyy yhteisöissä, yhdessä tekemällä, toisiamme avoimesti ja anonyymisti kommentoimalla. Tiede ei ole pelkästään tutkimustulosten tuuppaamista maailmalle eli pelkkää julkaisemista!

Kansainväliset kustantajat ovat jo ymmärtäneet tämän. Toivottavasti se ymmärretään myös Suomessa ja Euroopan unionissa, niin saamme verorahamme paremmin käyttöön. Se vaatii vahvaa alkuinvestointia, jotta avoimella lähdekoodilla tuotetut työkalut saadaan tehokkaammiksi ja kokonaisinfraa tukeviksi.

Jos emme pureudu koko tieteelliseen prosessiin liittyvään infrastruktuuriin, jonka osa myös Kotilava-rahoitusmalli on, avoimen tieteen haasteisiin vastaaminen uhkaa jäädä puuhasteluksi.

Tiedekustantaminen kuuluu avoimeen tieteeseen

Tämä asia on hyvä ottaa esille, kun tällä viikolla Helsingissä järjestetään Avoin tiede -foorumi. Tiedekustantajia on kutsuttu mukaan vain Suomen ulkopuolelta: tässäkin jutussa mainittu Elsevier. Kansainvälisistä trendeistä kannattaa oppia, mutta näkökulma kotimaasta olisi varmasti erilainen.

Kotimaisten kustantajien ammattitaito ja usein vapaaehtoistyönä tai pienillä korvauksilla tehty panos on keskeistä tieteen kentällä. Tutkimusryhmissä kansallinen ja kansainvälinen tieteen tekeminen tukevat toisiaan. Suomessakin on monia uutta luovia, tiedekustantamiseen laajassa mielessä liittyviä hankkeita.

Tiede kehittyy yhteisöissä. On hyvä, että Suomessa avoimen tieteen hankkeissa on vahva panos yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastoilta, mutta valmiiden julkaisujen ja aineistojen sijaan pitäisi keskittyä tieteen tekemiseen laajemmin. Tämä tapahtuu kutsumalla tiedeyhteisö kustantajineen ja tutkijoineen sisäpiiriin ja kohdentamalla julkista rahoitusta digitaalisiin ympäristöihin, joissa tiede syntyy ja elää.

Emilia Palonen on Suomen tiedekustantajien liiton pj., Politiikasta-lehden perustajapäätoimittaja (2012–14) ja toimituskunnan jäsen, Valtiotieteellisen yhdistyksen johtokunnan jäsen sekä Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) hallituksen varajäsen, ja edustaa TSV:tä Kotilava-hankkeen ohjausryhmässä. Palonen otti osaa Suomen tiedekustantajien liiton järjestämälle koulutusmatkalle kansainvälisten tiedekustantajien ALPSP-konferenssiin syyskuussa 2017. Kirjoitus kiteyttää myös matkalla tunnistettuja huomioita. Näkemykset ovat Palosen omia.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*