Kiinan rooli globaalilla tieteen ja teknologian areenalla on merkittävä – erityisesti, jos huomioidaan julkaisujen määrä. Tutkijoiden toimintaympäristöstä kuitenkin puuttuu vapaus, ja syvään juurtuneita käytäntöjä on vaikea muuttaa.
Tutkijat ovat heränneet puolustamaan tiedettä oikeistopopulistien kyseenalaistuksilta. Politiikan ja tieteen erottelu on hienovaraisempaa kuin äkkiseltään voisi luulla.
Mitä yhteistä on tieteentekijällä ja toimittajalla? Molemmat haluavat tavoittaa yleisöjä kasvavan kansalaispalautteen ja muuttuvien ansaintamallien keskellä.
Kokoomateos nostaa esiin, että tieteen vapaus ei tarkoita sananvapautta eikä täydellistä yksilönvapautta. Mutta kuka ottaisi tieteen vapauden rakentamisesta vastuun?
Millaista taloustutkimusta materiaalisten reunaehtojen huomioiminen ja erityisesti Pariisin ilmastotavoitteiden mukaiset päästövähennykset edellyttävät?
Tieteen tekemisen edellytys on, että sillä on autonomia vallitseviin poliittisiin näkemyksiin tai voimasuhteisiin nähden. Autonomiaan sisältyy olennaisesti se lähtökohta, että tiedeyhteisö itse valikoi, mitkä periaatteet ja säännöt ohjaavat tieteen tekemistä.
Avointa ja yleishyödyllistä tiedekustantamista varten on löydettävä kansallinen, eurooppalainen tai globaali ratkaisu.
Strategisten linjausten ja visioiden avoimuus, osallistavuus ja ennakoitavuus voivat antaa turvaa kylmimpiinkin olosuhteisiin, mutta ne eivät poista politiikan tekemisen tarvetta.
Tutkimuskentän säätilojen ennakointi on vaikea tehtävä, koska huomiota tulee samanaikaisesti kiinnittää useisiin rintamiin. On kuitenkin tärkeää, että keskustelu ei rajoitu vain ammattimaisten ”meteorologien” piiriin.
Romantiikan ilmenemistä tulisi tutkia ennen kaikkea nykyisten instituutioiden välittämänä ymmärtääksemme, mitä siitä voi seurata.
