Valtioneuvosto teki joulukuussa päätöksen Suomen historian suurimmasta ostoksesta. Hävittäjähankinta on matkan varrella jakanut mielipiteitä sekä hallituksessa että mielipidemittauksissa. Tämä kirjoitus vetää yhteen hallituspuolueiden kantoja sekä hallituspuolueiden kannattajien mielipiteitä hankinnasta.
Hävittäjäpäätöksen hipoessa maaliviivaa moni esitti Suomen olleen yksituumaisesti hankinnan takana. Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan päätöspäivän aattona, että hävittäjähankintaa on tehty ”poikkeuksellisen yksimielisessä poliittisessa ilmapiirissä”. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Anna-Liina Kuhanen kiinnitti kolumnissaan viikkoa aiemmin huomiota vähäiseen kansalaiskeskusteluun ja viittasi kansalaisten tukeen hävittäjäkaupalle. Niin ikään vähäiseen keskusteluun kiinnitti huomiota Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan puheenjohtaja Harri Järvinen, joka päätteli, että hävittäjähankkeesta on kansallinen yksimielisyys.
Erityisesti mielipidemittausten valossa ajatus yksimielisyydestä on hämmentävä. Kesällä 2021 kaksi viidestä suomalaisesta olisi halunnut toteuttaa hankinnat vähintään suunnitellussa laajuudessa, mutta yhtä moni halusi pienentää hankintaa tai luopua siitä kokonaan. Viidennes ei osannut sanoa kantaansa. Tulokset olivat hyvin samansuuntaiset vuonna 2018.
Erityisesti mielipidemittausten valossa ajatus yksimielisyydestä on hämmentävä.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) yritti asetella sanojaan tarkasti, kun häneltä marraskuun lopulla kysyttiin hävittäjäpäätöksen ”politisoitumisesta”. Kaikkonen ei halunnut rohkaista poliitikkoja ottamaan hankintaan kantaa. Hän ei halunnut toisaalta myöskään sanoa, että hallituksen pitäisi vain automaattisesti hyväksyä puolustusministeriön esitys.
Niinpä Kaikkonen sekä korosti valtioneuvoston tekevän päätöksen että toivoi valtioneuvoston päätöksen olevan hänen esityksensä mukainen.
Kysymys päätöksen poliittisuudesta pulpahti esille, kun Iltalehti kirjoitti, että osa keskustan, vasemmistoliiton ja SDP:n kansanedustajista olisi halunnut valita uudeksi hävittäjäksi ruotsalaisen Gripenin. Taustalla olivat ajatukset puolustuksen tiivistämisestä Ruotsin kanssa.
Puolustusmäärärahat kasvavat tuntuvasti kansalaismielipiteestä huolimatta
Päätös Suomen historian suurimmasta ostoksesta on väistämättä poliittinen. Hankintamaan lisäksi hallituspuolueita jakoi matkan varrella kysymys hävittäjähankinnan hinnasta. Kun hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti lokakuussa 2019 varata hankintaan kymmenen miljardia euroa, vihreät ja vasemmistoliitto halusivat pienempää määrärahaa.
Hallitus päätti jo hallitusohjelmassa, että hävittäjähankkeesta säästettävät varat eivät vapautuisi muuhun käyttöön. Niinpä hävittäjähankinnan vertailu muihin yhteiskunnan menoihin on jäänyt minimiin. Pääministeri Sanna Marin (sd) muistutti kuitenkin eduskunnassa syksyllä 2021, että Suomi aikoo ottaa hävittäjähankinnan vuoksi vuonna 2022 velkaa 1,5 miljardia euroa. ”[E]i tämäkään ole ikään kuin ylhäältä tullutta rahaa, vaan nämäkin panokset näkyvät siellä meidän alijäämässämme”, Marin totesi.
Hallitus päätti jo hallitusohjelmassa, että hävittäjähankkeesta säästettävät varat eivät vapautuisi muuhun käyttöön. Niinpä hävittäjähankinnan vertailu muihin yhteiskunnan menoihin on jäänyt minimiin.
Vuonna 2021 puolustusministeriön budjetti on kasvanut 4,9 miljardiin euroon lähinnä hävittäjähankintaan varattujen rahojen vuoksi. Puolustusbudjetti yli puolitoistakertaistui verrattuna vuoteen 2020, jolloin budjetti oli 3,2 miljardia euroa. Viiden miljardin euron tuntumassa olevaa puolustusbudjettia on suunniteltu myös seuraaville vuosille tästä eteenpäin.
Puolustusbudjetin puolitoistakertaistamista voi pitää hyvin tuntuvana korotuksena. Huomionarvoista on niin ikään, että Suomen puolustusbudjetti on nousemassa yli kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta ensimmäisen kerran sitten vuoden 1962.
Vuonna 2020 puolustusmäärärahojen ”korottamista tuntuvasti” vastasi kannattavansa kuitenkin vain 7 prosenttia suomalaisista. Suurinta kannatusta tuntuva korottaminen sai kokoomuksen kannattajilta, mutta heistäkin näin vastasi vain 11 prosenttia. Vihreiden kannattajissa osuus oli pienin, 3 prosenttia. Tässä valossa puolustusbudjetin merkittävästä kasvusta on herännyt hämmentävän vähän keskustelua.
Hallituspuolueet ovat kannattaneet hankintaa, vastustaneet sitä ja tehneet molempia
Kesällä 2020 Lännen median kyselyssä kaikki vastanneet kansanedustajat kokoomuksesta, keskustasta ja kristillisdemokraateista kannattivat hävittäjähankintaa suunnittelulla aikataululla ja budjetilla. Kuudessa muussa eduskuntapuolueessa osa oli toista mieltä.
Hallituspuolueista näkyvimmin hankinnan kannalla on ollut keskusta. Mielipidemittauksien mukaan hankinta on tärkeä myös keskustan kannattajille. Keskustan rinnalla RKP on tukenut hanketta.
Keskustalle tärkeä argumentti hankinnasta leikkaamista vastaan on ollut se, että koko Suomea on puolustettava. Keskustelu hankinnan perusteista on kuitenkin ollut hankalaa. Eversti evp. Ahti Lappi kiisti syksyllä Ylellä ministeri Kaikkosen esittämän ajatuksen siitä, että koko Suomen puolustaminen onnistuisi hävittäjillä. Kaikkonen vastasi vain, että hävittäjillä maata pystyttäisiin kuitenkin puolustamaan paremmin kuin ilman niitä.
Hallituspuolueena vasemmistoliitolla onkin ollut vaikeuksia asemoida itseään suhteessa hankintaan.
Hallituspuolueista kriittisin hankintaa kohtaan on ollut vasemmistoliitto. Sen kannattajista kolmannes halusi kesällä 2020 pienentää hankintaa, yhtä moni halusi luopua siitä kokonaan. Hallituspuolueena vasemmistoliitolla onkin ollut vaikeuksia asemoida itseään suhteessa hankintaan, kuten syksyn 2020 budjettikäsittely osoitti. Tuolloin 11 vasemmistoliiton kansanedustajaa jätti kirjallisen kysymyksen, jossa he esittivät, että hävittäjien tilausvaltuus oli muotoiltu niin epämääräisesti hallituksen budjettiesityksessä, että se oli perustuslain vastainen.
Puolustusministeri ei ehtinyt vastata kirjalliseen kysymykseen ennen eduskunnan äänestystä budjetista. Siitä huolimatta vain kaksi vasemmistoliiton edustajista kannatti lopulta hävittäjähankinnan jättämistä pois budjettiesityksestä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä tiettävästi jaettiin vastaan äänestäneille varoitus ja huomautus, vaikka liki koko eduskuntaryhmä ministereitä lukuun ottamatta oli allekirjoittanut kirjallisen kysymyksen.
SDP on suhtautunut hankintaan keskustaa varauksellisemmin, mutta suoranaisen kriittisiä näkemyksiä on SDP:n riveistä kuultu lähinnä yksittäisiltä kansanedustajilta. Pääministeripuolueena SDP on ehkä pitänyt tärkeänä, että hävittäjäkysymys ei murentaisi hallitusta. Aiemmissa kyselyissä hävittäjähanke on jakanut SDP:n kannattajat melko tasan, joten kyselyn vastausten perusteella moni SDP:n kannattajista olisi pettynyt päätökseen, olisipa se ollut mikä vaan.
Vasemmistoliiton puoluehallitus vielä viime hetkillä ennen hankintaa vaati, että ilmastovaikutukset olisi pitänyt selvittää ennen kuin hankinnasta voitiin päättää.
Myös vihreille on ollut haastavaa löytää suhdettaan hankintaan. Vihreät on eri tilanteissa ilmaissut halunsa karsia hankinnasta ja tätä on toivonut myös enemmistö vihreiden kannattajista. Vihreiltä on kuitenkin nähty julkisia ulostuloja aiheen tiimoilta vasemmistoliittoa vähemmän. Lännen median kansanedustajille kesällä 2019 hävittäjistä tekemässä kyselyssä vihreistä ja SDP:stä tuli vähiten vastauksia suhteessa eduskuntaryhmien kokoon.
Vaikka ilmastopäästöjen vähentäminen on vihreiden keskeisiä tavoitteita, puolue ei ainakaan näkyvästi ottanut esille hävittäjien päästöjä. Aiheeseen tarttui tosin vasemmistoliiton puoluehallitus, joka vielä viime hetkillä ennen hankintaa vaati, että ilmastovaikutukset olisi pitänyt selvittää ennen kuin hankinnasta voitiin päättää. Puoluevaltuuston vaatimaa selvitystä ei tehty, eivätkä ilmastopäästöt sisältyneet hävittäjien valintakriteereihin.
Hiljaisuus päättyi muodolliseen yksimielisyyteen
Vaikka hanke jakoi puolueita ja kansalaisia, yhteiskunnallinen keskustelu siitä jäi vähäiseksi. Osa selitystä hiljaisuudelle on luultavasti ollut se, että puolustusministerit ja presidenttikin ovat pyrkineet suitsimaan kriittistä keskustelua hävittäjähankinnasta vetoamalla sotilaiden ja puolustusministeriön osaamiseen. On tietenkin itsessään poliittinen pyrkimys käsitellä hankintaa vain ”epäpoliittisena” maanpuolustuksellisena asiana ja painaa taka-alalle taloudelliset, ulkopoliittiset ja ilmastolliset näkökulmat.
Osa selitystä hiljaisuudelle on luultavasti ollut se, että puolustusministerit ja presidenttikin ovat pyrkineet suitsimaan kriittistä keskustelua hävittäjähankinnasta vetoamalla sotilaiden ja puolustusministeriön osaamiseen.
Hiljaisuutta hankkeen ympärillä selittänee sekin, että siihen kriittisemmin suhtautuvat puolueet ovat hallituksessa. Hävittäjähankinta on sikäli mielenkiintoinen hallituksen hanke, että sen kannatus on merkittävästi suurempaa oppositiossa kuin hallituksessa. Jos vasemmistoliitto tai vihreät olisivat olleet tällä vaalikaudella oppositiossa, hallitukselta olisi luultavasti tiukattu hankinnan kasvavista kustannuksista moneen kertaan.
Ylen uutisessa päätöksen jälkeen kansanedustajat kiittelivät hallitus-oppositiorajan ylittävää yhteisymmärrystä hankkeesta. Kiitolliset kansanedustajat olivat kuitenkin pääosin puolustusvaliokunnan jäseniä ja pääosin puolueista, joissa tuki hankkeelle oli vahvaa. Päätöstä ovatkin kehuneet lähinnä he, jotka jo lähtökohtaisestikin ovat kannattaneet suunnitelman mukaista hankintaa. Hankintaan kriittisesti ennen päätöstä suhtautuneet ovat kritisoineet päätöstä myös sen jälkeen.
Vaikka hallituksen päätös lopulta olikin muodollisesti yksimielinen, yhteiskunnallisen keskustelun vähäisyyttä ei voi siis selittää puolueiden tai etenkään kansalaisten yksimielisyydellä.
Kari Paasonen on toiminut tutkijana useissa ajatushautomo SaferGloben asekauppaa ja asevalvontaa tarkastelevissa projekteissa. Paasonen tekee väitöskirjaa työttömyyden ja poliittisen väkivallan välisestä suhteesta Tampereen rauhan ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa. Hän on myös ollut vierailevana tutkijana Oslon rauhantutkimusinstituutissa PRIOssa.
