Demokratia ei elä ainoastaan instituutioissa ja poliittisessa toiminnassa, vaan myös baareissa, kahviloissa ja verkon keskusteluryhmissä. Demokratian kulttuuria ylläpitävien arkisten tilojen merkitys voi jäädä huomaamatta.
Demokratiaa on tutkittu perusteellisesti institutionaalisesta näkökulmasta, eli kysymyksenä vaalien, oikeusvaltion ja poliittisten oikeuksien toteutumisesta. Tutkimuksen sävy on viime vuosina ollut pessimistinen, sillä demokratia on heikentynyt globaalisti jo yli vuosikymmenen. Demokratian rapautumista tulkitaan usein institutionaalisena kysymyksenä tai populismin käsitteen kautta.
Varjoon jää demokratian arkinen ruohonjuuritaso: millaisia ovat demokratian edellyttämät keskustelun ja osallisuuden kulttuurit, miten ne toimivat, mikä niitä ruokkii ja mikä niitä uhkaa? Demokratian heikkenemisen aikakautena olisi erityisen olennaista tutkia, miten demokratian kulttuuria ruokkivat tilat selviytyvät.
Mitä ovat demokratian mikrotason tilat, millaisia käytäntöjä niihin liittyy ja mikä niitä uhkaa? Esitämme, että demokratia näin ymmärrettynä on huomaamatonta ja arkisuudessaan saatetaan sivuuttaa, mistä johtuen se voi rapautua erilaisten päätösten ja kehityskulkujen sivuvaikutuksenakin.
Mikrotason demokratian tilat
Yhteiskuntatutkimuksessa on alettu viime aikoina korostaa arjen politiikkaa – työn, perhe-elämän ja jokapäiväisten käytäntöjen merkitystä. Sama käänne näkyy poliittisen muutoksen ja kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa. Kun huomio siirtyy instituutioista kohti arjen käytäntöjä, politiikka nähdään myös epämuodollisissa kokoontumisissa, arkisissa keskusteluissa ja ruohonjuuritason yhteisöissä. Ne voivat olla demokratian tulevaisuudelle yhtä merkittäviä kuin parlamentit tai perustuslait.
Demokratia on moniulotteinen kokonaisuus, jossa instituutiot ja ruohonjuuritason käytännöt ruokkivat toisiaan. Instituutiot rapautuvat, jos arjen demokraattinen kulttuuri kuihtuu – ja päinvastoin. Mikrotason demokratia on usein pistemäistä ja löyhästi organisoitunutta, mutta monet käytännöt sisältävät jatkuvuutta, rituaaleja ja jopa institutionalisoituneita piirteitä.
Asian havainnollistamiseksi esitämme esimerkkejä demokratian tiloista, joita usein ei mielletä sellaisiksi. Ensimmäinen esimerkki ovat niin sanotut baariparlamentit. Ne ovat fyysisiä tiloja ja kasvokkaisia kokoontumisia, joissa ihmiset kokoontuvat säännöllisesti, usein vuosien tai jopa vuosikymmenten perinteenä.
Näissä keskusteluissa on usein läsnä “turvallisen sanomisen tila”: osallistujat tunnistavat toisensa, mutta tilat pysyvät myös avoimina uusille tulijoille, jotka osoittavat kuulumisensa yhteisöön olemalla läsnä. Agendattomuus on keskeistä: sen myötä keskustelu voi rönsyillä arjen kuulumisista poliittisiin huoliin ja jopa tulevaisuuden visioihin niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Kansalaisten toiveiden muodostumiselle ja yhteisen tilannekuvan rakentamiselle arkisen keskustelun tilat saattavat olla hyvinkin tärkeitä, ja siksi ne liittyvät keskeisesti kansanvallan toteutumiseen, demokratiaan.
Tällaisissa kokoontumisissa ihmiset saavat kokonaiskuvaa siitä, mitä paikallisesti tapahtuu, mitä poliittiset päättäjät suunnittelevat ja miten muut yhteisön jäsenet asioihin suhtautuvat. Baariparlamentit ovatkin yhdenlaisia epämuodollisia eli informaaleja poliittisen oppimisen ja tulkinnan areenoita, jotka pitävät yllä ja tulkitsevat demokraattista kulttuuria instituutioiden ulkopuolella.
Toinen esimerkki merkittävistä käytännöistä, joita harvoin nostetaan esiin demokratiakeskusteluissa, ovat erilaiset virtuaaliset tilat ja yhteisöt. Erityisesti sosiaalinen media on täynnä ryhmiä, jotka ovat organisoituneet tietyn tavoitteen ympärille, ja joilla on merkitystä ruohonjuuritason demokratialle ilman että se on toiminnan ensisijainen jäsennys.
Esimerkkinä voidaan mainita monenlaiset täydentävän talouden järjestelmät, kuten erilaiset vaihtopiirit, tai yhteiskunnallisia muotoja saavat vertaistukiyhteisöt. Tällaisissa virtuaalisissa tiloissa näennäisesti tapahtuu hyvin vähän “poliittista”, mutta käytännössä ollaan virittäydytty rakentamaan suhdetta yhteiskuntaan: palvelujärjestelmään tai talouteen.
Toiseksi monenlainen keskustelu tapahtuu näiden yhteisöjen perustoiminnan liepeillä, kun esimerkiksi järjestelmän periaatteista sovitaan ja niiden puitteissa käydään yhteiskunnallista keskustelua. Näin niistä tulee eräänlaisia pieniä instituutioita.
Demokratia on elävämpää, kun keskustelujen tiloja on paljon erilaisia, kun ihmiset oppivat vaatimaan heille kuuluvia asioita, ja kun he tunnistavat monenlaisia mahdollisia järjestäytymisen malleja. Tällaisen keskustelun ja vaihtoehtoisen ajattelun tilat saattavat hyvinkin syntyä puolivahingossa, osana arkista jutustelua. Kansalaisten toiveiden muodostumiselle ja yhteisen tilannekuvan rakentamiselle arkisen keskustelun tilat saattavat olla hyvinkin tärkeitä, ja siksi ne liittyvät keskeisesti kansanvallan toteutumiseen, demokratiaan.
Kolmannet tilat demokratian mikrotasolla
Ruohonjuuritason tilat jäävät usein huomiotta silloin kun demokratiaa tarkastellaan vain instituutioiden, järjestöjen tai yksilöiden kautta. Siksi on kysyttävä, mitkä kehityskulut uhkaavat arjen osallistumisen tiloja – ja miten niiden tuhoutuminen voidaan estää.
Baarit ja kahvilat ovat esimerkkejä kolmansista tiloista: eivät koteja, eivätkä muodollisia työpaikkoja, vaan yhteisön arkisen läpikulkemisen fyysisiä paikkoja, joissa yhteiskunnallisia asioita käsitellään muun keskustelun lomassa epämuodollisesti. Käsitteen tunnetuksi tehnyt sosiologi Ray Oldenburg korosti, että tällaiset tilat rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä. Filosofi Jürgen Habermas näki kahvilat ja salongit historiallisesti julkisen keskustelun ja deliberatiivisen demokratian kehtoina. Politiikan tutkija Timo Miettinen kuvailee kirjassaan Demokratian aika, miten filosofi Baruch Spinoza näki kaduilla tapahtuvan kansalaiskeskustelun vahvistavan poliittisen järjestelmän toimivuutta. Salongit ja kahvilat ovat olleet valistusajan alussa säätyrajat ylittävän yhteiskunnallisen keskustelun kehtoja, joissa keskustelijat olivat vapaita sekä asemistaan että yksityisistä käytännön huolistaan.
Epämuodollisen kokoontumisen tilat voivat olla ennustamattoman ratkaisevia paikkoja, joissa syntyy yhteisöllistä ymmärrystä ja uudelleentulkintaa yhteisistä olosuhteista.
Kolmansilla tiloilla on merkitystä myös nykypäivänä. Ne ovat edelleen paikkoja, joissa arki kohtaa poliittisen todellisuuden ja joissa syntyy yhteisöllistä ymmärrystä. Tila voi itsessään olla toimijuuden resurssi: se rakentaa yhteisöllisyyttä eikä toimi vain passiivisena taustana. Epämuodollisen kokoontumisen tilat voivat olla ennustamattoman ratkaisevia paikkoja, joissa syntyy yhteisöllistä ymmärrystä ja uudelleentulkintaa yhteisistä olosuhteista.
Demokratian näkökulmasta niiden arvo on myös siinä, että ne tuottavat tilaa ja jatkuvuutta keskustelulle silloinkin, kun muodolliset instituutiot heikkenevät. Kolmannet tilat pitävät yllä poliittisen toiminnan “hiljaista infrastruktuuria”. Niiden kautta kansalaisten kokemukset, huolet ja toiveet muotoutuvat yhteiseksi ja jatkuvaksi keskusteluksi, vaikka ne eivät koskaan etenisi virallisiin instituutioihin.
Arjen demokratian tilat ovat monessa mielessä sitkeitä: kun syntyy pieni “instituutio”, se alkaa kannatella itseään. Tällaisten tilojen erityinen ominaisuus kuitenkin on, että niitä ei ole luotu tarkoituksessa. Vaikkapa järjestöt saattavat pyrkiä luomaan keskustelukerhoja osallisuuden ja poliittisen aktiivisuuden lisäämiseksi, mutta spontaanimmin syntyneet baariparlamentit ovat osoittautuneet sitkeämmiksi.
Demokratian tilojen uhkaajat
Baariparlamenttien kaltaisia kasvokkaisen kokoontumisen käytäntöjä uhkaavat ensisijaisesti materiaalisten olosuhteiden muutokset: eriarvoistuminen, yhteisöjen erillistyminen ja arjen taloudelliset paineet. Huojuvuus ei tule niinkään keskustelukulttuureista tai organisoitumisesta, vaan baareista tiloina.
Jos kokoontumispaikkoja suljetaan, jos oluen tai kahvin hinta nousee yli kipurajan, tai jos ihmisten tulot ja tukitasot laskevat, katoaa samalla tila, jossa demokratiaa eletään arjessa. Pitkät työmatkat ja muuttovelvoitteet katkovat siteitä yhteisöihin, ja ei-kaupalliset kokoontumistilat kuten seuraintalot tai työväentalot ovat hiipuneet jo pitkään. Kaupalliset tilat taas voivat kadota markkinamuutosten myötä, vaikka niillä olisi hyvinkin vahva asema paikallisina kokoontumispaikkoina.
Hintapolitiikkaa, työehtoja tai anniskelulupia ei useinkaan laadita demokratian näkökulmasta, mutta muutokset niissä voivat silti rapauttaa demokratian arkea. Suomessa eläkepolitiikka on turvannut vanhemmille sukupolville mahdollisuuksia osallistua, kun taas työelämän kiristyminen rajoittaa nuorempia ja työikäisiä. Demokratian jatkuminen on siis myös kysymys siitä, kenellä on resursseja ja aikaa osallistua.
Suomessa eläkepolitiikka on turvannut vanhemmille sukupolville mahdollisuuksia osallistua, kun taas työelämän kiristyminen rajoittaa nuorempia ja työikäisiä. Demokratian jatkuminen on siis myös kysymys siitä, kenellä on resursseja ja aikaa osallistua.
Verkkoalustat ja -ryhmät ovat puolestaan aina haavoittuvaisia, koska ne joutuvat sekä neuvottelemaan sisäisesti että ennen kaikkea toimimaan epävakaiden alustayhtiöiden ehdoilla. Someryhmiin voi kerääntyä merkittävä määrä keskustelua, joka on vaarassa kadota yhdenkin sääntörikkomuksen seurauksena. Täysin muista syistä tehdyt algoritmien muutokset saattavat myös vaikuttaa ryhmän toimintaan, kun ne lakkaavat näkymästä käyttäjille. Osa käyttäjistä voi myös muista syistä päättää jättää alustan, vaikka haluaisivat sinänsä yhteisöön edelleen kuuluakin.
Somepohjaiset yhteisöt on tässä mielessä rakennettu aina juoksuhiekalle. Niillä saattaa kuitenkin olla institutionalisoituneita piirteitä, perinteitäkin. Yhteiskunnallinen keskustelu on lisääntyvässä määrin siirtynyt digitaalisille alustoille. Verkkoalustoja tekee erityisen haavoittuviksi se, että ne ovat kansainvälisten suuryritysten yksityisessä omistuksessa.
Suomalainen kyläbaari sijaitsee kansallisen lainsäädännön ja paikallisen demokratian piirissä ja on osa kansalaisyhteiskuntaa (jos pysyy taloudellisesti pystyssä), mutta verkkoyhteisöissä säännöt ja toimintaympäristö ovat totaalisesti alustan omistavan, voittoa tavoittelevan yrityksen ehdoilla.
Yhteistä keskustelun arkisten paikkojen kohtaamille uhkille on, että ne tulevat sekä muodollisen demokratian että jokapäiväisen osallistumisen ulkopuolelta. Usein kyse on talouspolitiikan, työelämän ehtojen, palveluverkon muutosten tai teknologisten ratkaisujen sivuvaikutuksista.
Demokratia ei paikannu pelkkiin virallisiin instituutioihin, vaan tarvitsee tuekseen kestäviä arkisia ympäristöjä. Niihin ulkoiset muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa voimakkaasti tavoilla, joita on vaikea havainnoida tai pysäyttää. Lisäksi arkinen osallistuminen tarvitsee ihmisiä, joilla on resursseja ja mahdollisuuksia osallistua.
Arkisten keskustelutilojen merkitys demokratialle on tärkeä tunnistaa
Poliittisilla ratkaisuilla olisi mahdollista tukea näitä edellytyksiä: turvata yhteisöille tärkeitä tiloja, vahvistaa paikallisyhteisöjä ja kehittää työelämää niin, että aikaa ja voimia jäisi myös epämuodolliselle yhdessäololle. Ensimmäinen askel on kuitenkin tunnistaa tällaisten keskustelutilojen merkitys sekä yhteisön jatkuvuudelle että demokratiallemme laajemmin – vasta sen jälkeen voidaan arvioida, miten politiikkatoimet niitä vahvistavat tai heikentävät.
Demokratian kantavia pilareita on etsittävä myös paikoista ja toimintamuodoista, joita ei perinteisesti mielletä poliittisiksi: kahviloista, baareista, huoltoasemilta ja arkisista verkkoyhteisöistä, jotka kehittyvät harrastusten tai tapahtumien yhteyteen. Näissä ympäristöissä ihmiset rakentavat luottamusta, oppivat toisiltaan ja tulkitsevat yhteisiä olosuhteita. Juuri siksi ne voivat olla demokraattisen kulttuurin kannalta ratkaisevia, vaikka ne samalla ovat hauraita ja voivat heikentyä tarkoittamattakin, jos niiden roolia ei tunnisteta.
Kansalaistoiminnan ja arjen demokratian kentällä olisikin olennaista kääntää katse kohti niiden merkitystä. Tarvitaan ymmärrystä sekä itse ympäristöistä että niitä mahdollistavista taustatekijöistä, kuten luottamusta synnyttävistä instituutioista, työelämän rakenteista ja ajankäytön resursseista. Demokratian tulevaisuus määräytyykin myös siinä, säilyvätkö ja vahvistuvatko ne arkiset tilat, joissa demokratiaa eletään.
KM Antti Jauhiainen on kasvatustieteiden ja psykologian osaston väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistossa.
YTT, Dosentti Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa.
Artikkelin kuvituskuva: Kangasalan Kirkkoharjun näkötornin kahvila joulukuussa 2024 / Sanna Niemi / Vapriikin kuva-arkisto, Finna / CC 4.0
