Antigender-liike, kristillisyys ja oikeistopopulismi: sukupuolen politiikkaa

Crawford Jolly / Unsplash
Lukuaika: 7 min.

Gender-käsitteen vastustaminen liittyy sukupuolen poliittiseen neuvotteluun. Kun mielipideilmasto vapautuu ja naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kirjo laajenee, liberaalien arvojen vastustajat kokevat olonsa uhatuksi ja tukeutuvat kireään moralismiin.

Itä-Euroopan maiden, kuten Puolan abortinvastaisuus sekä ranskalaisten ja italialaisten antigender-liikehdintä liitetään katolisuuteen. Häpeämättömän seksistisen presidentti Donald Trumpin läheinen suhde Yhdysvaltojen kristittyyn oikeistoon hämmentää maallistuneita, arvoliberaaleja suomalaisia.

Naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastustavia konservatiivis-kristillisiä tahoja löytyy kuitenkin myös Suomesta. ”Aito avioliitto ry – avioliiton ja lasten oikeuksien puolesta” -yhdistys tuli tunnetuksi tasa-arvoista avioliittolakia vastustavasta kansalaisaloitteestaan. Edellisen kampanjansa epäonnistuttua se kampanjoi nyt ”genderismiä” vastaan. Genderismi määritellään järjestön nettisivustolla ”kiistanalaiseksi, haitalliseksi ja politisoituneeksi vasemmistoliberaalien vaalimaksi aatteeksi”.

Yhdistyksen kannattajiksi ilmoittautuvat kristillisdemokraattien kansanedustajat Sari Tanus ja Peter Östman, perussuomalaiset kansanedustajat Mika Niikko ja Juha Mäenpää, keskustan entiset kansanedustajat Hannu Takkula ja Lauri Oinonen, kristillisdemokraattinen poliitikko Mika Ebeling, Oikea Media -verkkolehden päätoimittaja Jukka Rahkonen sekä Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvio. Monien tausta on evankelisessa herätysliikkeessä.

Edellisen kampanjansa epäonnistuttua Aito avioliitto ry kampanjoi nyt ”genderismiä” vastaan

Suomessa katolisuuteen linkittyvä liikehdintä ei vielä kerää tuhatmäärin ihmisiä kaduille mielenosoituksiin kuten vaikkapa sukupuolineutraalin avioliiton vastustajia Ranskassa, mutta uskonnollisissa piireissä antigender-ajattelutapaa levitetään aktiivisesti.

Suomessa kuten muuallakin antigender-liikehdintä kytkeytyy konservatiivisen uskonnollisuuden ohella oikeistolaiseen, perinteisiä arvoja ajavaan politiikkaan. Mutta mikä itse asiassa on liikkeen vastustama ”gender”?

 

Gender, sex ja sukupuolentutkimus

Gender, jota äärikonservatiiviset tahot vastustavat sen haitallisuuteen, politisoitumiseen ja vasemmistoliberaaliuteen vedoten, on akateeminen käsite. Se kehitettiin tieteellisessä keskustelussa sosiaalisen sukupuolen (gender) erottamiseksi biologisesta sukupuolesta (sex).

Gender-käsite korostaa sitä, että sukupuoli on muutakin kuin biologiaa: se viittaa sukupuolen kulttuurisiin piirteisiin ja siihen, että Simone de Beauvoirin kuuluisaa iskulausetta ”naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan” mukaillen sukupuoli ei ole vain jotakin syntymässä annettua. Sukupuolta tehdään arkisissa käytännöissä, kulttuuristen normien puitteissa. Sukupuolen performatiivisuutta on teoretisoinut myös sukupuolentutkimuksen keskeinen ajattelija Judith Butler.

Varhaisen naistutkimuksen aikaisen jaon perusajatus oli, että biologinen sukupuoli on annettu vakio, kun taas sosiaalinen sukupuoli rakentuu kulttuurisesti. Selkeä jako on myöhemmin sukupuolentutkimuksessa kyseenalaistettu. Gender-käsitettä käytetään kuitenkin laajasti tutkimuksessa, sillä se mahdollistaa sukupuolen hienovaraisemman tarkastelun.

Gender-käsite korostaa sitä, että sukupuoli on muutakin kuin biologiaa: se viittaa sukupuolen kulttuurisiin piirteisiin ja siihen, ettei sukupuoli ole vain jotakin syntymässä annettua.

Toisin kuin kaksijakoinen käsite sex, gender käsitteenä mahdollistaa sen ymmärtämisen, että on olemassa esimerkiksi maskuliinisia naisia ja feminiinisiä miehiä. Pitäytyminen sukupuolen sex-merkityksessä painottaa naisten ja miesten luonnolliseksi ymmärrettyä vastakkaisuutta ja yksinkertaistaa sukupuolten moninaisuutta. Tällainen ajattelutapa ei vastaa sukupuolentutkimuksessa nykyisin vallitsevaa ymmärrystä sukupuolesta.

Tutkimuksessa puretaan jäykkiä sukupuolihierarkioita sekä hyväksytään sukupuolten ja seksuaalisuuksien moninaisuus. Sukupuolentutkimuksen parissa tarkastellaan kulttuurisesti tuotettuja sukupuolihierarkioita ja sukupuolen kanssa risteäviä vallan ja alistuksen muotoja.

Sukupuolen kulttuurisen rakentumisen ymmärtämisellä on ollut valtava merkitys humanistis-yhteiskuntatieteelliselle akateemiselle tutkimukselle, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa. Sukupuolentutkijat tarkastelevat, miten sukupuolta tuotetaan ja miten sukupuoli ja valta kietoutuvat toisiinsa. Se auttaa hahmottamaan sukupuolen merkitystä esimerkiksi työelämässä, politiikassa, kasvatuksessa, tieteessä ja taiteessa sekä oikeuslaitoksessa.

Sukupuolentutkijat tarkastelevat, miten sukupuolta tuotetaan ja miten sukupuoli ja valta kietoutuvat toisiinsa.

Sukupuolentutkimus on auttanut ymmärtämään, että harva, jos mikään, yhteiskunnan osa-alue on ”sukupuolineutraali”. Se on tehnyt näkyväksi erilaisia sukupuolina elämisen ja seksuaalisuuksien toteuttamisen tapoja. Sukupuolentutkimus on osaltaan vaikuttanut naisten aseman parantumiseen työelämässä ja politiikassa, ehkä siihenkin, että meillä on tasa-arvoinen avioliittolaki, että useissa virallisissa kaavakkeissa sukupuolta kysyttäessä voi nykyisin ruksia myös kohdan ”muu” ja että suhtautuminen LGBTQ+ -ihmisiin on vapautunut.

 

Genderismin olkiukkoa vastaan

Antigender-liikehdintä on vastaisku kuvatun kaltaiselle arvojen liberalisoitumiselle. Katolisen kirkon lähellä syntynyt liike kieltää ajatuksen sukupuolen sosiaalisesta tai kulttuurisesta rakentumisesta. Se pitää genderiä keinotekoisena ideologisena käsitteenä ja haluaa palauttaa sukupuolen vain sex-käsitteeseen, biologiaan ja suvunjatkamiseen.

Antigender-liike vastustaa sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien lisääntymistä. Liike määrittelee sukupuolen kahden sukupuolen ”luonnollista” erilaisuutta korostaen. Tämä kaksinapainen sukupuolijärjestys on hierarkkinen: mies on aktiivinen toimija, naisen tehtävä on synnyttää ja ylläpitää kotia.

Liike vastustaa ehkäisyä ja aborttia sekä seksuaalikasvatusta ja kampanjoi tasa-arvoista avioliittolakia ja seksuaalivähemmistöjen sekä transihmisten oikeuksia vastaan. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat antigender-liikkeen erityisessä tähtäimessä.

Antigender-liike vastustaa sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien lisääntymistä. Liike määrittelee sukupuolen kahden sukupuolen ”luonnollista” erilaisuutta korostaen.

Vastustusta näyttää herättävän ennen kaikkea gender käsitteenä, genderismi. Genderismi on antigender-liikkeen piirissä lanseerattu käsite, jolla ei juuri ole sisältöä. Genderismi-sanan käyttäjät tai ”gender-ideologialla” pelottelevat eivät edes määrittele, mitä he näillä käsitteillä tarkoittavat. He riistävät gender-sanan sen alkuperäisestä merkityksestä ja leimaavat genderismiksi luonnonvastaisina ja turmeltuneina pitämänsä asiat, jotka uhkaavat ”perinteistä perhettä”.

Genderismi on lähemmässä tarkastelussa tyhjä käsite, naisten oikeuksien ja seksuaalioikeuksien vastustajien luoma olkiukko, jota lyömällä luodaan uhkakuvia ja lietsotaan moraalipaniikkia. Niiden avulla kootaan joukkoja oman agendan edistämiseen: tasa-arvokehityksen pysäyttämiseen.

 

Käsitekaappaus

Kuten sosiologit Roman Kumar ja David Paternotte toteavat, genderismiä tai gender-ideologiaa vastustavassa liikehdinnässä gender-käsite väännetään iskusanaksi, jonka avulla mobilisoidaan ihmisiä vastustamaan naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Tarkoitushakuisessa käsitteellisessä uudelleenmäärittelyssä sana irrotetaan akateemisesta merkityksestään ja annetaan sille vääristäviä merkityksiä, joilla kyseenalaistetaan myös sukupuolentutkimusta ja feminismiä. Käsitteen omiin tarkoituksiinsa anastaneet eivät halua ymmärtää tai edes teeskentele ymmärtävänsä sukupuolentutkimuksen keskusteluja. Nämä tuomitaan vääriksi niihin tutustumatta.

Akateemista feminismiä vastaan hyökätään voimakkaasti. Vaihtoehtoinen, kansatajuinen tieto on oikeampaa kuin tieteellinen tutkimustieto, johon tehdään tietoisesti eroa. Tämä on tyypillistä populistiselle puheelle, jossa myös sukupuolesta puhutaan usein yksinkertaistaen.

Anti-genderismin toimintalogiikka näkyy myös suomalaisten oikeistopopulistien tieteenvastaisissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi perussuomalaisia lähellä olevan ajatuspajan Suomen Perusta -ajatuspajan julkaisu Epäneutraali sukupuolikirja halventaa sukupuolentutkimusta ja ivaa jo nimessään sukupuolineutraaliutta.

Akateemista feminismiä vastaan hyökätään voimakkaasti.

Artikkelikokoelman kirjoittajat nojaavat näennäistieteelliseen argumentaatioon vastustaessaan sukupuolikiintiöitä ja sukupuolineutraalia avioliittolakia sekä gender-ideologiaa ja puolustaessaan biologiaa, perinteistä avioliittoa sekä miesten oikeuksia. Kirjoittajajoukossa on jo mainittu Aito avioliitto -aloitteen puuhamies Jukka-Pekka Rahkonen ja sen on toimittanut Simo Grönroos, perussuomalaisten puoluesihteeri.

Pseudotieteellisen teoksen kirjoittajien yhteyksiä tieteeseen korostetaan ja käytetään tieteestä lainattua viittauskäytäntöä. Väitteet eivät kuitenkaan kestä tieteellistä tarkastelua, vaan perustuvat mustavalkoisille kärjistyksille ja yksinkertaistuksille. Kirjassa ei viitata akateemiseen tutkimukseen lukuun ottamatta biologiaa ja evoluutiopsykologiaa.

Antropologi Marianna Keisalo kirjoittaa, että kirjan ”tieto” sukupuolesta ei täytä tieteen kriteereitä. Sen tarjoama yksinkertaistava sanoma voi silti vedota lukijoihin, joiden oma kokemuspiiri tai maailmankatsomus ei tue monisyisempää ymmärrystä sukupuolesta.

Hankamäki esimerkiksi syyttää naisia ja näiden ”pihtauspolitiikkaa” alaikäisiin kohdistuvista seksuaalista väkivaltaa sisältävistä teoista.

Epäneutraali sukupuolikirja ohitettiin julkisuudessa vähin äänin. Perustan uudempi sukupuolta käsittelevä julkaisu sen sijaan herätti kohua kesällä 2020. Filosofian tohtori Jukka Hankamäen kirjoittama Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä on yhtä lailla naisvihamielinen ja yksinkertaistavia väitteitä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta esittävä kirja kuin edeltäjänsä. Hankamäki esimerkiksi syyttää naisia ja näiden ”pihtauspolitiikkaa” alaikäisiin kohdistuvista seksuaalista väkivaltaa sisältävistä teoista.

Kirjanjulkistamistilaisuudessa perussuomalaisten johto esiintyi Hankamäen rinnalla. Kun kirjan sisältö herätti julkisuudessa kohun, sekä puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho että varapuheenjohtaja Riikka Purra väittivät, että kirja ei edusta puolueen kantaa. Kohun aikaan molemmat kuitenkin esittivät julkisuudessa erikoisia väitteitä feminismistä ja väittivät esimerkiksi sen lietsovan sukupuolten välistä sotaa.

 

Poliittinen antifeminismi

Feminisminvastaisuus ja jäykkä ymmärrys sukupuolista kahtena toisiaan täydentävänä ja luonnollisena kategoriana on konservatiivista sukupuolen politiikkaa, joka yhdistää uskonnollisia piirejä ja oikeistopopulisteja.

Suomen puoluekentällä antigenderismiä edustavat arvokartan konservatiivisimman laidan kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset. Perussuomalaisten pitkäaikaisen puheenjohtajan Timo Soinin uskonnollinen konservatismi välittyi hänen abortinvastaisessa toiminnassaan sekä poliittisissa kytköksissään.

Halla-ahon puheenjohtajuuden aikana uskonnollisuutta on häivytetty ja hän itse on tunnetusti ateisti. Antifeminismi, jäykkä käsitys sukupuolijärjestyksestä ja heteroseksuaalisuudesta ainoana sallittuna seksuaalisuuden muotona edustavat edelleen puolueen linjaa.

Halla-ahon ja Purran Hankamäki-kohun yhteydessä ääneen lausuman antifeminismin lisäksi muutkin puolueen jäsenet ovat esittäneet julkisesti feminisminvastaisia kannanottoja. Olen analysoinut perussuomalaisten traditionalismia ja antifeminismiä laajemmin Populism on the loose -kirjan englanninkielisessä artikkelissani.

Europarlamentin edustaja Laura Huhtasaari on todennut feministien halveksivan juutalais-kristillistä kulttuuria ja vihaavan valkoista kristittyä miestä.

Esimerkiksi europarlamentin edustaja Laura Huhtasaari on todennut feministien halveksivan juutalais-kristillistä kulttuuria ja vihaavan valkoista kristittyä miestä. Myös perussuomalaisten entinen puoluesihteeri ja nykyinen kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalo inhoaa omien sanojensa mukaan feminismiä ja korostaa naisen ja miehen biologista eroa.

Emopuoluetta radikaalimmat Perussuomalaiset nuoret ovat ajaneet antigender-liikkeen tapaan perinteistä sukupuolikäsitystä ja kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän “luonnollisuutta”. He lanseerasivat feminismin ja sukupuolineutraalin kasvatuksen tuominneen #tyttö_poika -kampanjan jo vuonna 2016. Nuorisojärjestö julistautui antifeministiseksi marraskuussa 2019.

 

Populismin logiikka

Antigenderismi ja oikeistopopulismi kulkevat käsi kädessä katolisissa Ranskassa ja Italiassa sekä Keski-Euroopan kommunismin jälkeisissä Unkarissa ja Puolassa, joka on myös vahvasti katolinen maa. Myös Suomessa yhteyksiä löytyy. Syitä voi etsiä niiden viestin samankaltaisuudesta ja viestintätavasta.

Oikeistopopulistinen politiikka perustuu vahvoille jakolinjoille. Jako tehdään ”meidän” ja ”toisten” välille. Populismin keskeinen ”me” on kansa, toinen taas kansasta etääntynyt eliitti.

Kansallismielisessä oikeistopopulismissa kansakunnan eheyttä uhkaavat maahan tunkeutuvien muukalaisten lisäksi kansaa sisältä päin hajottavat tasa-arvoa vaativat naiset ja erityisesti feministit, ydinperheen malliin asettumattomat homoseksuaalit ja kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän kyseenalaistavat trans- tai muunsukupuoliset. Samat viholliset – ”genderistit” – uhkaavat myös ydinperhettä sekä yhteiskunnallista järjestystä ja moraalia.

Antigenderismi ja oikeistopopulismi kulkevat käsi kädessä katolisissa Ranskassa ja Italiassa sekä Keski-Euroopan kommunismin jälkeisissä Unkarissa ja Puolassa.

Konservatiiviset populistit paheksuvat arvoiltaan korruptoitunutta, moraalitonta eliittiä, joka sallii samaa sukupuolta olevien avioliiton, hyväksyy sukupuolineutraalin kasvatuksen tai puhuu sukupuolten moninaisuudesta. Samasta moraalisesta rappiosta varoittelee myös antigender-väki.

Sosiologit Eliza Bellé ja Barbara Poggio Trenton yliopistosta näkevät antigender-liikehdinnän uudenlaisena populismin ilmauksena. Siinäkin hyödynnetään jakoa meihin ja muihin, korostetaan luonnollisuutta ja tuotetaan moraalipaniikkia. Paternotte ja Kuhar kuvaavat tapaa, jolla antigender-liike käyttää gender-ideologiaa kattokäsitteenä monille konservatiivisen ja patriarkaalisen järjestyksen kyseenalaistaville uudistuksille. Uudistuksien vaarallisuutta perustellaan huolella lapsista ja kansakunnan moraalin rappeutumisesta.

Puhe sukupuolesta voi banalisoitua keskusteluksi siitä, mitä kunkin housuista löytyy.

Kaikki palautuu miehen ja naisen “luonnolliseen”, pelkistetyn biologiseen erilaisuuteen. Tätä korostavat sekä uskonnolliset että oikeistokonservatiivit myös Suomessa. Aito Avioliitto -sivustolla puolustetaan luonnolliseksi kutsuttua naisen ja miehen välistä avioliittoa, ydinperhettä sekä sukupuolten ”luonnollista” erilaisuutta.

Puhe sukupuolesta voi banalisoitua keskusteluksi siitä, mitä kunkin housuista löytyy. Riikka Slunga-Poutsalo toteaa: “Mä oon nainen, ja mulla on naisena omat vahvuudet ja heikkoudet. Samoin mun miehellä (–) on vehkeet jalkojen välissä, ja sillä on omat vahvuudet ja heikkoudet”.

 

Miksi juuri nyt?

On selvää, että antigender-liikehdintä yhdistyy oikeistopopulismiin. Liikehdintä liittyy sukupuolen poliittiseen neuvotteluun. Mielipideilmaston vapautuessa ja naisten sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien laajetessa liberaalien arvojen vastustajat kokevat olonsa uhatuksi ja tukeutuvat kireään moralismiin, joka ilmenee arvokonservatiivisena nostalgiana.

Kaivataan menneeseen, kultaiseen aikaan, jolloin ”miehet olivat miehiä ja naiset naisia”. Tähän liittyy oikeistopopulisteilla vahva kansallismielisyys.

Kansallismielisyyden aalto yhdistyy kiinnostavasti kansainväliseen uuskonservatiivisuuteen.

Kansallismielisyyden aalto yhdistyy kiinnostavasti kansainväliseen uuskonservatiivisuuteen. Nationalismin aatetta ja siihen kietoutuvaa oikeistopopulismia kierrätetään maasta toiseen, kuten kirjoitamme Emilia Palosen kanssa artikkelikokoelmassa Vapiseva Eurooppa. Uuskonservatiivisuus on liima, joka yhdistää uskonnollista oikeistoa ja oikeistopopulisteja.

Oikeistopopulismi, katolisuus ja evankeliset liikkeet eivät välttämättä jaa täysin samaa ideologiaa, mutta antigenderismi yhdistää vastustamaan feministejä ja sukupuolentutkijoita.

Nähtäväksi jää, onko yhteenliittymä vain näennäinen, vai liittääkö yhteinen vihollinen, liberaali suvaitsevaisto, uskonnolliset ja laitaoikeistolaiset liikehdinnät yhteen vahvaksi poliittiseksi blokiksi, jossa yhteinen etu – tasa-arvokehityksen kääntäminen taaksepäin – ajaa mahdollisten linjaerimielisyyksien yli.

FT, dosentti Tuija Saresma on nykykulttuurin tutkija Jyväskylän yliopistossa.

Artikkeli on osa Gender-ideologia -juttusarjaa.

Juttua muutettu 29.10. klo 11.07: Korjattu Marianna Keisalon nimi. Aiemmin tekstissä luki virheellisesti Marianne.

8 kommenttia

  1. Minua kiinnostaisi suuresti myöntääkö kirjoittaja kuitenkin meidän kaikkien olevan yksilöitä vai niputtaako kaikki kristillisdemokraatit samaan nippuun?Terv kristillisdemokraatti joka ei koe aito avioliitto ry tä omakseen

  2. Olen vihervasemmistolainen feministi, joka erosi kirkosta vuosia sitten. En siis missään tapauksessa kuulu kristilliskonservatiiviseen oikeistoon. Olen kuitenkin erittäin huolissani genderideologiasta ja sen kielteisistä vaikutuksista naisten oikeuksiin ja naisten asemaan. Jos sukupuoli on pelkkä identiteetti, mitä tapahtuu naisten oikeuksille jotka perustuvat nimenomaan biologiseen sukupuoleen, eivät ”sukupuolikokemukseen” tai ”identiteettiin”?
    Esimerkiksi tällä hetkellä hallitusohjelmassa olevassa translain uudistuksessa on kohta, joka läpi mennessään tarkoittaisi, että juridisesta sukupuolesta tulee pelkkä ilmoitusasia. Se tarkoittaa käytännössä, että kuka tahansa mies voi muuttaa juridisen sukupuolensa naiseksi vain siksi, että hän ”kokee” olevansa nainen, ja päästä naisten tiloihin: naisten suihkutiloihin, naisten pukuhuoneisiin, naisten wc-tiloihin, naisten turvakoteihin. Naisilla ei siis tämän jälkeen ole enää oikeutta naiserityisiin tiloihin ja omiin turvallisiin tiloihin.
    En halua vieraita aikuisia miehiä samoihin pukuhuoneisiin, suihkutiloihin ja saunoihin kanssani. En halua, että aikuiset miehet päästetään esimerkiksi uimahallissa tai kuntosalilla samoihin pukuhuoneisiin ja suihkuihin alaikäisten tyttöjen kanssa. En halua, että seksuaalirikoksista tai naisiin kohdistuvasta väkivallasta tuomitut miehet pääsevät naisten turvallisiin tiloihin vain ilmoittamalla olevansa naisia. En halua että seksuaalirikoksista tai naisiin kohdistuvasta väkivallasta tuomitut miehet päätyvät istumaan tuomiotaan naisvankiloihin vain ilmoittamalla olevansa naisia (kuten on jo käynyt maissa, joissa itseidentifikaatio on tullut voimaan). En halua, että miehet voivat osallistua naisurheiluun vain ilmoittamalla olevansa naisia, koska käytännössä tämä olisi naisurheilun loppu.
    On täyttä puppua leimata kaikki genderkriittiset tai nykyisestä transaktivismista huolestuneet kristilliskonservatiiveiksi tai (ääri)oikeistolaisiksi. On käsittämätöntä, että naisten oikeuksien puolustaminen johtaa siihen, että minut leimataan transfobiseksi, äärioikeistolaiseksi tai persuksi. Ja on uskomatonta, että kuka tahansa, joka uskaltaa kyseenalaistaa genderideologian ja sen epätieteellisen höpinän, leimataan oikeistopopulistiksi.

    • Oon kans toinen vihervasemmistolainen feministi. Cis-sukupuolisen näkökulmasta sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta transnaiset ovat naisia. Naisia. Eivät miehiä, jotka päättävätkin olla naisia. En kutsu sua persuksi tai äärioikeistolaiseksi mutta transfoobikko olet oman kuvailusi perusteella.

  3. Tämä kirjoitus typistää kaiken nykymuotoisen genderteorian kritiikin vain yhden liikkeen asiaksi, jonka tarkoituksena on tasa-arvon, naisten oikeuksien ja seksuaalivähemmitöjen oikeuksien torppaaminen. Se unohtaa täysin, että on myös olemassa niin kutsuttua genderideologiaa kritisoiva vasemmisto. Jos kaikki kritiikki olisi vain oikeistopulistien tekemää, miksi sitten niin moni genderkriittinen on nimenomaan vasemmistoon kallellaan olevia naisia ja feministejä? Ovatko he yhtäkkiä muuttuneet oikeistopopulisteiksi? Tämä on hyvin yksinkertaistava kirjoitus joka ei pysty tarkastelemaan feminismin tai genderteorian kritiikkiä sen kaikessa moninaisuudessa vaan typistää kaiken mahdollisen kritiikin tulevan ihmisiltä, jotka haluavat pitää yllä vanhoja rakenteita ja käsityksiä omien etujensa ja/tai (uskonnollisten) käsityksiensä vuoksi, ts. ‘status quon’ ylläpitäjiltä.

    • Miksi oletat, että naiset luovat turvalliset tilat olemalla vain biologisen sukupuolensa edustajia? Miksi miehet luovat automaattisesti uhan? Miksi miessukupuolisuuteen liittyy automaattisesti väkivallan uhka?

  4. Meitä vasemmistolaisia radikaalifeministeä on paljon, ja on virhe niputtaa meidät (gnderin vastustajat) joksikin äärioikeistolaiseksi konservatiivijoukkioksi. Päinvastoin, haluamme suojella miehiä, naisia ja lapsia haitalliseltä gender-ideologialta ja transhoidoilta. Sukupuoli on vain yksi biologinen tosiasia, se, että biologisiin sukupuoliin on liitetty tietynlaisia rooleja on asia joka voidaan muuttaa kampanjoimalla. Ole miehekäs nainen tai naisellinen mies, se ei tee sinusta transsukupuolista. Ole rohkeasti oma itsesi. Sukupuoli asettaa tietyt biologiset raamit elämälle (raskaus, imetys, lihaksisto ja voima) mutta sen enempää sen ei tarvitse merkitä. Ole omanlaisesi ihminen.

  5. Gender curious 20.2.2021 - 16:09

    Perustavanalaatuinen ongelma gender-käsitteessä on sen määrittelyn ilmeinen ristiriitaisuus. Gender ja etenkin gender identity määritellään usein “pysyvänä sisäisenä ja syvällisenä kokemuksena omasta sukupuoli-identiteetistä tai samaistumisesta niihin sosiaalisiin normeihin/stereotypioihin, jotka koskevat jotakin sukupuolta”. Nämä määritelmät ovat lähes poikkeuksetta kehämäisiä, jolloin ne eivät tarkoita käytännössä juuri mitään. Usein kuulee esimerkiksi sanottavan, että nainen on ihminen, joka identifioituu naiseksi. Tämä on loogisesti tarkasteltuna käsittämätön lause.

    Vaarana on myös käsitteen määrittely tavalla, joka on trans-eksklusiivinen, koska jos määritelmässä esiintyy mitään fyysisiä ominaisuusksia, tämä sulkisi ulkopuolelleen transmiehet- tai naiset, jotka tämän gender-teorian mukaan välttämättä ja väistämättä ovat yhtä oikeita miehiä tai naisia kuin cis-naiset tai miehet.

    Näin ollen, koko gender-käsitteeseen liittyy todella paljon epämääräisyyttä ja tästä seuraten tulkinnasta valtaa. Se, jolla tämä valta on, pystyy ihmisoikeuksien ja itsemäärittelyn loukkaamisen uhalla vaatimaan toisia hyväksymään kyseisen doktriinin ihmisen sukupuolisuudesta, jonka väitetään kuvaavan objektiivista todellisuutta vaikka sukupuoli-identiteetti on absoluuttisesti subjektiivisesti määrittyvä. Tämä on jyrkkä vastakohta sille, miten sukupuoli biologisesti määritellään: mies (ihmislajin koiras) on yksilö, joka tuottaa pieniä sukusoluja ja nainen (ihmislajin naaras) yksilö, joka tuottaa suuria sukusoluja.

    Sukupuoli (gender) spektrinä tai jatkumona on käsitteellisesti vähintään yhtä ongelmallinen. Siinä sukupuolen määräävänä muuttujana on feminiinisyys tai maskuliinisuus, jotka taas ovat kulttuurillisia konstruktioita ilmeten naisten ja miesten stereotypioissa, periiatteessa niin sanotuissa ideaalityypeissä. On kuitenkin selvää, että tällaisessa tarkastelussa tällainen vastakkainasettelu toimii samalla tavalla kuin esimerkiksi psykometriikassa käyetyt termit ekstroversio ja introversio. Kukaan ihminen maan päällä ei ole 100% ekstrovertti tai introvertti, vaan enemmän tai vähemmän (siksi näitä mitataan persentiilein), ja teknisesti onkin väärin käyttää sanontoja kuten “olen ekstrovertti”. Jokaisessa on ekstroversiota ja introversiota samalla tavalla kuin feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta, tästä seuraa gender-teorian mukaan loogisesti se, että jokainen ihminen on tosiasiassa muunsukupuolinen, koska kukaan ei millään tavalla voi mitattivssa olevalla tavalla sijoittua ääripäihin, ja koko spektrin käsitekin tarkoittaa sitä, että skaala on liukuva eikä asteikko. Täten, sukupuoli-identiteetti -käsite ja gender-doktriini tosiasiassa vahvistaa sosiaalisia konstruktiota entisestään ja yhdistää essentialistisella tavalla sukupuolen kokemisen näihin sosiaalisiin kategorioihin.

    Todettakoon siis, että gender-käsite ja sen ympärillä oleva teoreettinen rakennelma ei ole loogisesti koherentti, ja onkin kysyttävä, että voiko kukaan sukupuolentutkija tai muutoin näiden asioiden kannattaja myöntää teorian olevan väärä? Vaikuttaa siltä, että ulospääsyä ei ole, koska näin myöntäessään hän

    1) Saisi transfoobin leiman
    2) Asettuisi ihmisoikeuksien vastustajaksi
    3) Tulisi syytetyksi muiden identiteetin ja olemassaolon kieltäjäksi.

    Kukaan ihminen varsinkaan akateemisessa maailmassa EI VOI säästää mainettaan ja jatkaa uraansa, jos saa tällaiset leimat otsaansa. Lisäksi, jos teoria on sisäistetti rakennettu siten, että sitä ei pysty kumoamaan, se on falsifioimaton. Tämä tulee ilmi siinä, että jos nainen x sanoo, että en koe mitään subjektiivista syvää kokemusta sukupuolisuudestani, vastaukseksi annetaa, että etuoikeutettuna cis-naisena sinun ei ole tarvinnut kyseenalaistaa tai pohtia sukupuoltasi, joten koko (tämän kyseisen teorian!) kyseenalaistamisesi on tosiasiassa sisäistettyä heteronormatiivista transfobiaa. Sama ongelma on mm. Robin DiAngelon White fragility -teoriassa, mutta sitäkään kukaan ei uskalla kritisoida, koska DiAngelo on määritellyt kritisoimisen ja kyseenalaistamisen todisteeksi rasismista. Kriittinen ajattelu tai tiede ei toimi näin, uskonto ja kultit toimivat näin.

    PS. kukaan ei ajattele, että fundamentalistikristityn olemassaolon tunnustaminen edellyttäisi sitä, että ajattelisimme hänen identiteettinsä, joka perustuu uskomuksiin todellisuuden luonteesta, olevan objektiivisesti totta. Riittää, että tunnustamme hänelle uskonnonvapauden eli vapauden uskoa mihin haluaa ja täten muodostaa identiteettiän sitä kautta. Minun ei tarvitse ajatella, että uskovaisen x sisällä TODELLA asuisi Pyhä Henki tai, että hindu y olisi TODELLA osa kosmista jumaluutta. Riittää, että tunnustan ja hyväksyn: “tuo on osa identiteettiäsi ja se on pluraralistisessa demokraattisessa yhteiskunnassa aivan ok”. Miksi sama ei ole mahdollista sukupuoli-identiteetin kanssa, joka ei Teorian mukaan

    1. Palaudu biologisiin ominaisuuksiin mitenkään, eli on näin ollen käytänössä metafyysinen ilmiö
    2. Juridisena fiktiona eli laillisena statuksena kertoisi normatiivisen ulottuvuutensa lisäksi mitään fyysisestä tai psykologisesta todellisuudesta?

  6. Jukka Hankamäki 27.5.2021 - 17:06

    Väitit kirjaani naisvihamieliseksi ja että ”Hankamäki esimerkiksi syyttää naisia ja näiden ”pihtauspolitiikkaa” alaikäisiin kohdistuvista seksuaalista väkivaltaa sisältävistä teoista.”

    Älä, Tuija Saresma, levitä perättömiä väitteitä tieteellisestä ja tutkimuksellisesta toiminnastani ja julkaisuistani!

    Väitteeni sisältö oli, että ulkomaalaiset mieslaumat sekoittivat pakolaiskriisin yhteydessä suomalaisten ihmisten seksuaaliset markkinat ja horjuttivat pariutumisen tasapainotilaa niin, että TÄMÄ johti nuoret neidot säännöstelemään seksuaalisia suhteita ja antoi seksuaalisen vallan avaimet määrällisenä vähemmistönä olevien naisten käsiin.

    Arvostelin siis maahanmuuttajien toimintaa, joka on sisältänyt myös väkivaltarikoksia.

    Tältä pohjalta kritisoin feministien vallankäyttöä, joka on ollut suomalaisia miehiä aiheettomasti syyllistävää, aivan kuten kaikki kirjaani vastaan julkisuudessa esittämäsi kannanotot.

    Huomautan, että esitin tulkintani puolueettomasta positiosta heteroseksuaalisen valtakulttuurin ulkopuolelta enkä oma lehmä ojassa, kuten agenda- ja tendenssitutkijat.

    JUKKA HANKAMÄKI
    Filosofian tohtori, filosofi
    Valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*