Tulevien sukupolvien intressit demokraattisessa päätöksenteossa
Ratkaisu päätöksenteon lyhytjänteisyyteen vaikuttaviin vinoumiin voisi olla demokraattisen deliberaation eli puntaroivan keskustelun roolin vahvistaminen.
Syksyn 2017 kirjoitussarjassa eri alojen tutkijat käsittelevät demokratiaa – erityisesti liberaalia, edustuksellista demokratiaa – ja sen ongelmia sekä väitteitä post-demokratiaan luisumisesta. Kirjoitussarjan painopiste on nykypäivässä, mutta demokratian ongelmia saatetaan punnita myös historiallisesta näkökulmasta katsoen.
Ratkaisu päätöksenteon lyhytjänteisyyteen vaikuttaviin vinoumiin voisi olla demokraattisen deliberaation eli puntaroivan keskustelun roolin vahvistaminen.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio pyrkii aktiivisesti tekemään kansalaistensa elämistä pidempiä ja laadukkaampia. Valtion puuttuminen biologisiin elämisprosesseihimme on osa tuntemaamme demokratiaa. Se ei kuitenkaan ole pelkästään demokraattisten järjestelmien yksinoikeus.
Itäisen Euroopan siirtyminen demokratiaan ei ole riittänyt täyttämään odotuksia kansallisten hallintojen instituutioiden demokratisoitumisesta. Samanaikaisesti kansalaisyhteiskunta on osoittautunut rohkaisevan vahvaksi demokraattisten arvojen puolustajaksi.
Demokratiaa varten on oltava halu, joka saa ihmiset sitoutumaan demokraattiseen toimintaan. Poliittiset myytit vastaavat kysymykseen siitä, miten tietyissä historiallisissa olosuhteissa jokin todellisuutta selittävä tarina toimintaohjelmineen tulee muita haluttavammaksi.
Demokratian nimissä voidaan jopa rajoittaa ihmisoikeuksien toteutumista, vaikka valtiot olisivat sitoutuneita kansainvälisiin sopimuksiin. Tämä on yksi demokratian paradokseista.
Media, poliitikot ja usein myös tutkijat toistelevat mantroja, jotka hämärtävät ja ohjailevat tulkintaamme unionin itäisten maiden demokratisaatiokehityksestä.
Demokratiapolitiikkaa kehittämällä demokratiaa on mahdollista vahvistaa.
Demokraattisen politiikan mielekkyys edellyttää näkymiä paremmista tulevaisuuden yhteiskunnista. Viime kädessä vain utopiat antavat mielen politiikalle.
Viimeaikaiset poliittiset ilmiöt antavat aihetta pohtia, onko demokratia jo voittokulkunsa kulkenut ja ovatko liberaalit demokratiat siirtyneet tai siirtymäisillään demokratian jälkeiseen aikaan.
Ennakoimattomuus on demokratian ajatukseen syvälle punottu ominaisuus. Se tekee demokratiasta hauraan, mutta ilman haurautta ei ole demokratiaa.