Digitaalisten media-alustojen valta ja vastuu

Dole777 / Unsplash
Lukuaika: 6 min.

Sosiaalisen median alustojen vastuukysymyksiä on tärkeää lähestyä ilmiönä, joka on osa isompaa käynnissä olevaa globaalin viestinnän murrosta.

Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ympäröivän mediakohun käydessä kuumimmillaan eräs toinen uutinen jäi miltei kokonaan ilman kansainvälistä huomiota. Marraskuun 17. päivä yhdysvaltalainen kongressiedustaja Ilhan Omar (D) kirjoitti Facebookin johtajalle Mark Zuckerbergille henkilökohtaisen kirjeen, jonka hän julkaisi myös omalla nettisivullaan.

Suorasanainen kirje ilmaisi kongressiedustajan huolen kasvavasta väkivallasta Etiopiassa, jonka hän näki ainakin osittain johtuvan Facebookissa esiintyvästä vihapuheesta. “Kansanmurhaan yllyttävä vihapuhe Etiopiassa on löytänyt viraalisen yleisön alustaltallasi ja johtanut aika suurella varmuudella etnisyyteen perustuviin siviilien joukkomurhiin”, Omar kirjoitti.

“Kansanmurhaan yllyttävä vihapuhe Etiopiassa on löytänyt viraalisen yleisön alustaltallasi ja johtanut aika suurella varmuudella etnisyyteen perustuviin siviilien joukkomurhiin”

Kirje myös muistutti Zuckerbergia Facebookin väitetystä osallisuudesta Myanmarin ja Sri Lankan etnisiin puhdistuksiin. Omar lopetti kirjeen viittaamalla median rooliin Ruandan kansanmurhassa: “Vuonna 1994 Ruandassa käsky murhata Tutsit välitettiin radiossa. Herra Zuckerberg, vuonna 2020 sinä olet se radio.  On sinun vastuullasi sulkea se.”

 

Alustat vallankäyttäjinä

Yksi Yhdysvaltojen vaalien ja varsinkin sitä seuranneiden mellakoiden seuraamuksista oli presidentti Trumpin sulkeminen Facebookista ja Twitteristä vastalauseena hänen pitkään jatkuneeseen tapaansa käyttää sosiaalisen median alustoja vihapuheen ja valheellisen viestinnän levittämisessä. Muut sosiaalisen median alustat kuten YouTube, Tik-Tok ja Reddit seurasivat esimerkkiä poistaen käytännössä kokonaan presidentin mahdollisuuden viestiä seuraajilleen. Osa Trumpin tukijoista siirtyi protestina Parler-sovellukseen, mutta lopulta Apple ja Amazon estivät äärioikeistosympatioistaan tunnetun Parlerin toiminnan alustoillaan.

Teknojättien päätös hiljentää yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä ja monia hänen seuraajiaan on herättänyt laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä on digitaalisten media-alustojen vastuu demokraattisten keskustelujen ja prosessien portinvartijoina. Asiaan perehtyneet tutkijat ovat yleisesti kannattaneet toimenpiteitä viitaten esimerkiksi tutkimuksiin niin sanotun “deplatformauksen” eli alustalta poistamisen toimivuudesta ääriliikkeiden toiminnan tukahduttamisessa.

Toisaalta esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel kuvasi käyttäjätilin sulkemista ongelmalliseksi sananvapauden näkökulmasta ja varoitti yksityisten teknojättien ylimitoitetusta vallasta yhteiskunnassa.

Yritysten päätökset moderoida sisältöä tai poistaa käyttäjiä alustoiltaan voidaan myös nähdä osana laajempaa prosessia, joilla Piilaakson teknojätit ylläpitävät omaa legitimiteettiänsä eri maissa.

Yritysten päätökset moderoida sisältöä tai poistaa käyttäjiä alustoiltaan voidaan myös nähdä osana laajempaa prosessia, joilla Piilaakson teknojätit ylläpitävät omaa legitimiteettiänsä eri maissa. Jotkut aktivistit ovat esimerkiksi huomauttaneet, että Intiassa poliitikot jatkuvasti yllyttävät kannattajiaan väkivaltaan muslimivähemmistöä vastaan ilman samanlaisia vastatoimenpiteitä.

Syynä tähän kriitikoiden mukaan on sosiaalisen median yritysten läheinen rooli kansallismielisen BJP-puolueen kanssa sekä yritysten tarve suojella liiketoimintaansa maassa, jossa hallitsevan puolueen asema ei ole uhattuna. Intian hallitus on estänyt muun muassa kaikkien kiinalaisten sovellusten kuten supersuositun Tik-Tokin toiminnan maassa turvallisuusuhkana.

Laajemmalla tasolla kyse on alustojen yhteiskunnallisesta vallasta ja siihen kytkeytyvästä sosiaalisesta vastuusta.

Puhutaanpa sitten amerikkalaisista tai globaaleista kiistoista, laajemmalla tasolla kyse on alustojen yhteiskunnallisesta vallasta ja siihen kytkeytyvästä sosiaalisesta vastuusta. Akateemisessa tutkimuksessa nämä moniulotteiset keskustelut liittyvät toisaalta kysymykseen siitä, miten ymmärrämme alustojen vastuun ja tilivelvollisuuden mediana ja toisaalta siihen, kuinka alustayritysten legitimiteettiä tuotetaan, ylläpidetään ja kyseenalaistetaan. Mediapolitiikan näkökulmasta ne liittyvät alustojen hallinnan ja sääntelyn teoreettiseen hahmottamiseen.

 

Tilivelvollisuuden valtasuhteet

Viime aikojen kaoottiset tapahtumat Yhdysvalloissa voidaan liittää osaksi laajempaa akateemista ja yhteiskunnallista keskustelua digitaalisten alustojen kasvaneesta vallasta ja vastuusta. Akateeminen vastuukysymysten pohdinta on kytkeytynyt hallinto- ja oikeustieteissä lainopillisiin kysymyksiin vastuumekanismeista ja yhteiskuntatieteissä kysymykseen viranomaisten tilivelvollisuudesta.

Vastuuttaminen on kuitenkin myös sosiaalista ja yhteiskunnallista toimintaa, joka on monin tavoin median välittämää. Käsite sosiaalinen tilivelvollisuus viittaa horisontaalisiin ja moraalisiin vastuuttamisen prosesseihin, jotka syntyvät julkisten tai yksityisten organisaatioiden ja kansalaisyhteiskunnan välille. Tilivelvollisuus sosiaalisena suhteena tarkoittaa sitä, että valtaapitävien odotetaan perustelevan ja oikeuttavan toimintatapojaan sekä olevan vastuussa tekemisistään.

Alustat ovat enenevässä määrin joutuneet vastuutetuiksi, koska ne tukevat myös sellaisia toimijoita, jotka eivät noudata demokraattiselle kulttuurille keskeistä tilivelvollisuuden normia.

Journalistinen media ja digitaaliset sosiaalisen median alustat ovat sekä työvälineitä että toimijoita, jotka vaikuttavat vastuuttamiseen liittyvissä valtasuhteissa ja diskursseissa. Digitaalisilla media-alustoilla onkin kiinnostava kahtalainen rooli sosiaalisen tilivelvollisuuden näkökulmasta. Yhtäältä ne tarjoavat kansalaisille uusia resursseja osallistua sosiaalisen tilivelvollisuuden prosesseihin ja tapoja esittää vaatimuksensa ja kritiikkinsä suoraan niille tahoille, joiden he näkevät olevan vastuussa.

Toisaalta alustat itse ovat enenevässä määrin joutuneet vastuutetuiksi, koska ne tukevat myös sellaisia toimijoita, jotka eivät noudata demokraattiselle kulttuurille keskeistä tilivelvollisuuden normia. Lisäksi ne itse puuttuvat julkisiin viestinnän prosesseihin monin tavoin järjestämällä sisältöjä ja määrittelemällä niiden painoarvoa.

Mediatutkimuksessa tällaista vastuuta on käsitelty median tilivelvollisuuden kautta tutkimalla, millä tavoin journalistinen media varmistaa oman tuotantonsa laadun demokraattisen julkisen tilan ylläpitäjänä, tai analysoimalla median erilaisia rooleja yhteiskunnan valtaapitävien valvojana. Tutkimuksessa on vasta viime aikoina alettu tarkastella digitaalisten sosiaalisen median alustojen roolia vastuuttamisen prosesseissa. Esimerkiksi oma tutkimuksemme analysoi, miten verkkoyleisöt esittivät vastuullisuuden vaateita Maahanmuuttovirastolle pakolaiskriisin keskellä.

Alustayritykset joutuvat myös itse vastaamaan tilivelvollisuuden vaateisiin – jotka vieläpä usein leviävät niiden omilla alustoilla.

Selvää on, että yhteiskunnalliset liikkeet ja kiistat – tilivelvollisuuskysymykset mukaan lukien – ovat yhä     enemmän median välittämiä. Samaan aikaan koko mediaympäristö elää murroskautta, mikä vaikuttaa myös tilivelvollisuuden prosesseihin. Alustojen muokkaama viestintäympäristö muuttaa jollakin tapaa sitä, miten näitä neuvotteluja yhteiskunnassa käydään.

Juuri tämän mekanismin takia on tärkeää keskustella myös alustoista mediana ja vastuutettavina toimijoina yhteiskunnassa. Sosiaalisen median alustat pyrkivät näyttäytymään neutraaleina välittäjinä ja väistämään sääntelyä, mutta kuohunnat poliittisesta mainonnasta, ääriliikkeiden organisoitumisesta ja käyttäjien datan hyödyntämisestä ovat viime vuosina nostaneet ne keskustelun keskiöön.

Päätöksentekijät ja kansalaisyhteiskunnan toimijat pyrkivät enenevissä määrin saamaan alustoja ottamaan vastuuta niissä levitettävästä sisällöstä. Facebookin ja Twitterin toimitusjohtajia on kutsuttu päättäjien kuultavaksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa, ja Euroopan unionin tuore digipalvelusäädös  vaatii digijättejä vastuuseen niiden levittämistä sisällöistä. Alustayritykset joutuvat siis myös itse vastaamaan tilivelvollisuuden vaateisiin – jotka vieläpä usein leviävät niiden omilla alustoilla.

 

Digitaaliset media-alustat ja globaalin viestinnän tulevaisuus

Sosiaalisen median alustojen vastuukysymyksiä on tärkeää lähestyä ilmiönä, joka on osa isompaa käynnissä olevaa globaalin viestinnän murrosta. Kuten viimeaikainen tutkimus ja julkiset skandaalit ovat osoittaneet, hallitukset, kansalaisyhteiskunnan toimijat ja mediayhtiöt ovat usein globaalisti linkittyneet toisiinsa monimutkaisilla tavoilla.

Tilivelvollisuus myös toteutuu eri tavoin eri maissa, joissa poliittiset järjestelmät, lainsäädäntö, mediainstituutiot ja digitaalinen kulttuuri ovat usein ristiriitaisessa vuorovaikutussuhteessa. Tarvitaankin tutkimusta, joka lähestyy näitä moninaisia globaaleja yhteyksiä teoreettisella tasolla, mutta myös tuottaa empiiristä tietoa niistä päätöksistä ja prosesseista, jotka vaikuttavat ilmiöön.

Yksi esimerkki tästä on yhteiskunnallisesti ajankohtainen keskustelu sosiaalisen median sisällön moderoinnin ympärillä ja sosiaalisten yritysten vastuu ja tilivelvollisuus poistaa niissä jaettavaa sisältöä. Suomessa tämä keskustelu tuli ehkä parhaiten tunnetuksi ensiksi terroristijärjestö Isisin shokeeraavan sosiaalisen median käytön myötä ja sittemmin pakolaiskriisin ja sitä ympäröivän vihapuhelukeskustelun kautta. Viime vuosina varsinkin Brexit, presidentti Trumpin valtakausi ja populistisen oikeiston nousu ovat osaltaan kiihdyttäneet keskustelua siitä, mikä on sosiaalisen media-alustojen rooli ja tilivelvollisuus vihapuheen ja valheellisen sisällön poistamisessa demokraattisessa yhteiskunnassa.

Kansalaisyhteiskunnan kampanjoinnista huolimatta Facebook on hidas tai haluton palkkaamaan moderoijia, joilla olisi paikallista kielitaitoa, tai kääntämään haitallisen sisällön raportointiin käytettyjä työkaluja Etiopian monille kielille.

Kuten tekstin alun esimerkki osoittaa, keskustelua käydään aktiivisesti myös länsimaiden ulkopuolella, missä sosiaalisten median alustoja on kritisoitu siitä, että niillä ei ole taloudellista motiivia tehdä ongelmalle mitään ennen kuin on usein liian myöhäistä. Esimerkiksi Facebookin ja YouTuben käyttö Etiopiassa on joidenkin arvioiden mukaan johtanut jo satojen ihmisten kuolemaan. Kansalaisyhteiskunnan kampanjoinnista huolimatta Facebook on hidas tai haluton palkkaamaan moderoijia, joilla olisi paikallista kielitaitoa, tai kääntämään haitallisen sisällön raportointiin käytettyjä työkaluja Etiopian monille kielille.

Tutkimus viittaa myös siihen, että niillä tavoilla, joilla alustat ja viranomaiset reagoivat kasvaviin sisällön moderoinnin tarpeisiin sosiaalisessa mediassa, tulee olemaan suuri merkitys avoimen internetin tulevaisuudelle. Jos sosiaalisen media alustojen vastuukysymyksiä ei saada ratkaistua demokraattisella tavalla, yksi vaihtoehto on sulkea sosiaalisen median, tai äärimmäisissä tapauksissa jopa internetin käyttö kokonaan tilapäisesti.

Niillä tavoilla, joilla alustat ja viranomaiset reagoivat kasvaviin sisällön moderoinnin tarpeisiin sosiaalisessa mediassa, tulee olemaan suuri merkitys avoimen internetin tulevaisuudelle.

Sananvapausjärjestö Freedom Housen mukaan internetin vapaus on ollut kymmenen vuotta dramaattisessa laskussa ja internetiin pääsyn rajaamista käytetään voimakeinona yleisemmin kuin koskaan aiemmin. Trendi on vain kiihtynyt koronavirus pandemian aikana.

Tansanialaisen pilapiirtäjän Gadon satiirinen pilakuva tapahtumista peilaa hyvin tilanteen monia ristiriitoja riippuen siitä, kuka ja missä kontekstissa sosiaalisen median jättien kanssa toimii: kun Yhdysvalloissa presidentti Trumpin sosiaalisen median tilit jäädytettiin, Ugandassa jäädytettiin kansalaisten pääsy sosiaalisiin medioihin

 

Tilivelvollisuudesta vastuullisempaan internetiin?

Uskomme, että sosiaalisten media-alustojen monimutkaisten tilivelvollisuuskysymyksien selvittäminen auttaa paremmin hahmottamaan meneillään olevaa viestinnän murrosta, sen tulevaisuuden trendejä ja uhkakuvia, mutta myös globaalia vallankäyttöä. On mahdollista, että viime aikojen tapahtumat johtavat vastuullisempaan internetiin, jossa presidentti Trumpin kaltaiset populistijohtajat joutuvat lopulta vastuuseen sanomisistaan. Mutta on myös mahdollista, että ne johtavat aikaisemman avoimen internetin unelman hiljaiseen kuihtumiseen.

Kuten jotkut kriitikot ovat varoittaneet, vaarana on, että autoritääriset johtajat tai isot kansainväliset yritykset kontrolloivat tiedonkulkua ilman läpinäkyvyyttä ja näin osaltaan haittaavat myös demokraattisia prosesseja.

Suomen Akatemian rahoittama projekti Digitaaliset media-alustat ja sosiaalinen vastuu” (MAPS) (2020-2024) tutkii näitä monimutkaisia digitaalisten media-alustojen vastuukysymyksiä globaalissa mediaympäristössä. Projekti tuottaa uutta tietoa tilivelvollisuuden tai vastuullisuuden (accountability) käytännöistä ja mekanismeista oikeudellisen vastuun ulkopuolella. MAPS tutkii vastuuseen ja vastuuttamiseen liittyviä kysymyksiä digitaalisen median kontekstissa kolmesta näkökulmasta.

Vaarana on, että autoritääriset johtajat tai isot kansainväliset yritykset kontrolloivat tiedonkulkua ilman läpinäkyvyyttä ja näin osaltaan haittaavat myös demokraattisia prosesseja.

Ensinnäkin projektissa tarkastellaan, miten digitaaliset mediateknologiat vaikuttavat tilivelvollisuuden mekanismeihin valtaapitävien ja kansalaisten – vastuuttajien ja vastuutettujen – välillä. Projekti tulee kehittämään uuden teoreettisen mallin, joka hahmottaa näiden sosiaalisen vastuun prosesseja osana ihmisten ja teknologian välistä muuttuvaa suhdetta. Näihin prosesseihin usein kuuluu rykelmä eri toimijoita kuten tiedotusvälineet, kansalaisyhteiskunta, yritykset, hallintaelimet ja eri organisaatioiden tavoitteet. Mallin avulla voi esimerkiksi tarkastella, miten sosiaalisen median teknologioiden tuomat viestintämahdollisuudet ovat muuttaneet poliittisten kampanjoiden luonnetta ja tehokkuutta sekä sitä, miten valtaapitävät reagoivat näihin haasteisiin globaalisti.

Millaisia toimenpiteitä alustat ovat omaksuneet tilanteen tai julkisen kuvansa parantamiseen?

Projektissa tutkitaan myös tilivelvollisuuden ympärillä käytäviä puhumisen tapoja eli diskursseja. On oletettavissa, että tilivelvollisuus ja vastuu ymmärretään ja määritellään eri tavoin media-alustoja käsittelevissä julkisissa keskusteluissa, erilaisissa poliittisissa järjestelmissä, mediaympäristöissä ja kulttuurisissa konteksteissa. Miten esimerkiksi Myanmarin tai Sri Lankan etniseen väkivaltaan liittyvä keskustelu, Christchurchin suoratoistettu joukkomurha tai Yhdysvaltain kongressin mellakat ovat muovanneet keskustelua digitaalisten media-alustojen vastuullisuudesta?

Kolmanneksi MAPS tarkastelee niitä tapoja ja toimenpiteitä, joilla päätöksentekijät ja kansalaisyhteiskunnan toimijat pyrkivät saamaan alustoja ottamaan vastuuta niissä levitettävästä sisällöstä. Hallitukset ovat yrittäneet suitsia mediayritysten toimintaa eri puolilla maailmaa eri tavoin ja eri syistä. Vastaavasti alustayritykset ovat joutuneet vastaamaan näihin vaateisiin säilyttääkseen legitimiteettinsä ja maineensa. Millaisia toimenpiteitä alustat ovat omaksuneet tilanteen tai julkisen kuvansa parantamiseen?

 

Salla-Maaria Laaksonen (dosentti, VTT) on tutkijatohtori Kuluttajatutkimuskeskuksella Helsingin yliopistossa. Hän tutkii viestintäteknologian yhteiskunnallisia vaikutuksia ja niiden mahdollistamaa organisoitumista.

Mervi Pantti on viestinnän professori Helsingin yliopistossa. Hän tutkii tunteiden ja moraalin välittymistä mediavälitteisessä viestinnässä erityisesti kriisien ja konfliktien yhteydessä.

Matti Pohjonen on tutkijatohtori ja digitaalinen antropologi Helsingin yliopistossa. Hän tutkii digitaalisen teknologian globaaleja vaikutuksia.

1 Trackback / Pingback

  1. Politiikan tutkimus: Valta, vastuu ja viestinnälliset oikeudet - TUTKITUSTI.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*