Orbánin johtamassa Unkarissa valtaa keskitetään, ja sama on median kohtalo. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana julkisen palvelun median riippumattomuus on hävinnyt kokonaan ja valtaa lähellä olevat oligarkit ovat saaneet medioita laajalti haltuunsa. Oppositio ei tavoita enää puoltakaan äänestäjistä. Poliittinen keskustelu on korvattu yksipuolisella propagandalla eikä loppua näy.
Unkarissa käytiin huhtikuussa parlamenttivaalit, joissa Viktor Orbánin johtama Fidesz-puolue saavutti kolmannen kerran peräkkäin määräenemmistön parlamenttiin 48 prosentin kannatuksella omaan kuvaansa muokatun vaalilain avustuksella. Kaksipuoluejärjestelmää enteilevä vaalijärjestelmä jakaa moninaista poliittista kenttää tavalla, joka varmistaa Fideszin voitot hamaan tulevaisuuteen. Unkari on jakaantunut oppositiota kannattavan Budapestin ja Fidesziä tukevien pikkukuntien kahteen maailmaan.
Unkarin, kuten monen muunkin puoliautoritäärisen maan, kohdalla puhutaan usein opposition heikkoudesta, voimattomuudesta tai kykenemättömyydestä. Ilmiö johtuu useammasta kuin yhdestä tekijästä, mutta mediaolot näyttelevät hyvin merkittävää roolia. Kun propagandamedia toimii keskitetysti, jo sen volyymin ja levinneisyyden vuoksi opposition mahdollisuudet määrittää agenda ovat käytännössä olemattomat.
Unkari on jakaantunut oppositiota kannattavan Budapestin ja Fidesziä tukevien pikkukuntien kahteen maailmaan.
Lisäksi opposition viestit esiintyvät parhaassakin tapauksessa medioissa, jotka tavoittavat vain vähemmistön unkarilaisista. Tämä taas ajaa oppositiopuolueet kilpailemaan keskenään vähemmistön äänistä, mikä omalta osaltaan tukee stereotypioita riitelevästä, kykenemättömästä oppositiosta.
Poliittinen keskustelu tehdään mahdottomaksi, kun sen tilaa rajoitetaan ja jaetaan. Miltei ainoa jäljellä oleva tapa haastaa hallitusta on ”skandaalipolitikointi”, eli äänensä saaminen kuuluviin skandaalimaisilla otsikoilla. Kuukauden takaisten vaalien jälkeen kaksi oppositiolehteä, Magyar Nemzet ja Budapest Beacon, on jo suljettu.
Median valtiollistaminen
Kun Fidesz nousi valtaan kahden kolmasosan määräenemmistöllä vuonna 2010, se sääti uuden medialain ja aloitti samalla valtion kustantaman median miehittämisen. Lain nojalla yleisradion radio- ja televisiokanavat sekä Unkarin uutistoimisto yhdistettiin ja uutistuotanto keskitettiin. Säästämiseen vedoten erotettiin suuri joukko toimittajia.
Uuden medialain nojalla yleisradion radio- ja televisiokanavat sekä Unkarin uutistoimisto yhdistettiin ja uutistuotanto keskitettiin.
Toimenpiteiden tarkoitusperä on kuitenkin kyseenalainen: säästön kohteiksi joutuneet virat olivat enimmäkseen yhden tietyn alan tehtäviä, kuten politiikan toimittajia ja vastaavia. Lisäksi valtiollisen median rahoitus, ja sen osana henkilöstön määrä, on sen jälkeen jatkuvasti noussut, nyttemmin noin 250 miljoonan euron tasolle.
Useat esimerkit puhuvat sen puolesta, että Unkarin yleisradioyhtiön (MTVA) uutistuotanto on puolueellista. Jo vuosia sitten, Fidesz-vallan alkuvaiheessa, valtion television uutislähetyksissä hallituksen ja opposition edesottamukset saivat yhtä paljon näkyvyyttä, mutta puolueellisesti viritettynä: ensin näytettiin, kuinka aktiivista ja tuloksekasta hallituspolitiikka on, ja sitten, kuinka saamaton oppositio oli.
Vuosien varrella ongelmia on tullut vain lisää. Venäjän informaatiosodan Unkariin suuntautuvan osan analyysi näyttää, että epäilyttävien sivustojen kautta leviäviä valeuutisia saattaa päätyä valtion kanavien uutislähetyksiin, mikäli ne vain tukevat Orbánin hallituksen pakolaisvastaista linjaa.
Valtion tietotoimisto MTI on alkanut sensuroida opposition Orbánin lähipiiriä kritisoivia kannanottoja. Jo pelkästään huhtikuun vaaleja edeltävien viikkojen esimerkit osoittavat kehityssuunnan: Orbánin kampanjapuheesta jätettiin hyväntahtoisesti rasistiset kohdat mainitsematta, ja Frankfurter Allgemeine Zeitungin Unkaria koskevan artikkelin selostuksesta poistettiin Orbánin vävyä koskevat osat.
Eräs Orbánin viikoittaisia radiohaastatteluja vetävistä toimittajista siirrettiin syrjään, koska hän esitti omia kysymyksiään eikä pitäytynyt ennalta annetuissa kysymyksissä. Fideszin hävittyä yllättäen etelärajan tuntumassa sijaitsevan Hódmezövásárhelyin pormestarivaalit viime helmikuussa kesti pitkään, ennen kuin järisyttävä uutinen ilmestyi yleisradion kotisivuille.
Medialaki läpi EU:sta huolimatta
Fideszin päästessä Orbánin johdolla valtaan parlamentin määräenemmistön turvin puolue käytti parlamentaarista valtaansa poliittisen vähemmistön oikeuksien ja vastapainojen eliminoimiseen, ”enemmistödemokratian” luomiseen.
Tässä yhteydessä ”medialakina” tunnettu laaja lainsäädäntö ja sen vastustus EU:n puolella sai paljon huomiota. Euroopan komissio kyllästyi Unkarin vastustukseen ja tyytyi muutamaan pienempään muutokseen laajassa järjestelmässä. Komissio ja Unkari solmivat näennäisen kompromissin, joka myytiin Brysselin päässä onnistuneena. Budapestissa kompromissiratkaisua taas käytettiin argumenttina siitä, ettei medialaissa alun alkaenkaan ollut vikaa.
Unkarilaisessa versiossa kaiken eurooppalaisen medialainsäädännön rajoittavimmat osat on kytketty yhteen.
Ehkä kuvaavinta on koko EU:n laajuisen tutkimusprojektin tulos, jonka mukaan pitää kyllä paikkansa, että unkarilaisten medialakien monet kohdat ovat yksittäisinä käytössä muissakin EU-maissa. Sen sijaan unkarilainen versio vaikuttaa Frankensteinin hirviöltä: kaiken eurooppalaisen medialainsäädännön rajoittavimmat osat on siinä kytketty yhteen.
Mediaviranomainen hallituksen käsikassarana
Tämän lakikyhäelmän keskipisteessä on ”mediaviranomainen” (Nemzeti Média- és Hírközlési Hatóság, NMHH), parlamentin määräenemmistöllä asetettu, yksipuolisesti Fideszin uskotuilla miehitetty laitos, jolla on erittäin paljon valtuuksia. Sen tekemät päätökset ovat hallituksen kannalta suotuisia.
”Mediaviranomainen” totesi, että saksalaisen mediakonsernin ostotarjous Unkarin suurimmasta sanomalehdestä, Népszabadságista, saattaa synnyttää keskittymän, joka vaarantaa median vapautta Unkarissa. Päätös sittemmin johti tilanteeseen, jossa ostotarjouksen tekikin Orbánin bulvaaniksi epäilty itävaltalainen liikemies. Liikemies kätevästi lopetti Népszabadságin.
Saman konsernin aluelehdet onnistui samassa operaatiossa ostamaan Lörinc Mészáros, Orbánin entisen kotikylän kaasuasentaja ja tämän vanha koulukaveri, joka tällä hetkellä on Unkarin kahdeksanneksi varakkain mies.
Sama ”mediaviranomainen” katsoi, että valtavat mediakeskittymät Orbánin lähipiirin käsissä eivät vaaranna sananvapautta eivätkä aiheuta toimenpiteitä. Ainoan oppositioääniä suosivan radion kanavataajuuden jatkohakemus hylättiin siihen vedoten, että tulostetussa versiossa tyhjät takasivut jäivät numeroimatta. Samalla kun kilpailijat suljetaan pois erilaisin perustein, Orbánin lähipiirin hakemukset tuppaavat menemään kevyesti läpi.
Vain yksi sanoma näkyy ja kuuluu
Unkarin hallitus tuottaa valtavan määrän sisällöltään hyvin yksinkertaistettua, mutta ammattimaisesti suunnattua ja suunniteltua propagandaa. Sen kampanjat istuvat ”suureen tarinaan”, eivätkä hallitus, puolue ja niiden valtaamat tahot kunnista valtiollisiin toimijoihin halua juuri muusta viestiä.
Hallituksen propagandasta vastaavat tahot ovat ilmeisesti sitä mieltä, että monimuotoisuus vähentää viestin kantavuutta. Siksi pyritään yksiäänisyyteen. Kun syksyllä 2016 ennen pakolaiskiintiöistä järjestettyä kansanäänestystä retkeilin Unkarin maaseudulla, hallituksen kyseenalaisia väittämiä esittävät julisteet näkyivät kaikkialla. Itse asiassa paljon muuta ei näkynytkään.
Hallituksen ääni näkyi lähestulkoon kaikissa isoissa mainoskylteissä, eikä pienemmissä kunnissa mainostettu juuri muuta. Kaikissa alue- ja paikallisbussien ikkunoissa oli samat mainokset. Radiosta tuli pelkästään samoja uutisia, jotka keskittyivät joko EU:hun pyrkivien ”migranttien” määrään tai maahanmuuttajataustaisten henkilöiden rikoksiin.
Uutisoinnin keskittämisen takana oli valtion tukema bisnes.
Uutisoinnin keskittämisen takana oli valtion tukema bisnes. Julkisen palvelun media osti valmiiksi toimitettuja uutisia pääministerin entisen neuvonantajan yritykseltä. Tämän jälkeen se antoi ne paikallisradioiden käyttöön ilmaiseksi. Tietotoimiston uutiset puolestaan olivat maksullisia, minkä vuoksi säästämään joutuvat kanavat käyttivät neuvonantajan yritystä.
Myös mediamoguli Mészárosin aluelehdissä poliittisesti merkittävät tekstit lähetetään Budapestin keskuksesta. Kirjoitukset ilmestyvät samanaikaisesti kaikkiin saman konsernin aluelehtiin, jotka yhteensä kattavat suurimman osan Unkarista.
Näiden aluelehtien yhteenlaskettu levikki on moninkertainen valtakunnallisiin sanomalehtiin verrattuna. Niiden sanoma siis välittyy varovaisen arvion mukaan miljoonalle unkarilaiselle.
Fideszin sisällöntuotanto
On suorempaakin tietoa siitä, miten Fidesz-median yhtenäinen sisältö syntyy. Orbánin ja Fideszin pitkäaikaisen harmaan eminenssin Lajos Simicskan välirikon jälkeen on nähty useita ulostuloja Simicskan omistamassa mediassa. Niiden mukaan – vielä kun työtä tehtiin Fideszin mediana – puoluekeskuksesta tultiin kerran viikossa kertomaan, mitä pitää viestittää.
Jokunen syväkurkkukin on kertonut julkisuuteen hallituksen propagandakoneiston toimintatavoista. Viime elokuussa Reddit-sivustolle ilmestyi hallitusta lähellä olevan median työntekijäksi itseään kuvaileva keskustelija, joka vastasi halukkaasti kysymyksiin.
Hän kertoi muun muassa, että Venäjää ei saanut arvostella ja hallitusta koskevat uutiset tulivat ”jostakin muualta”. Hän selitti myös, etteivät Fideszin mediassa työskentelevät ole aivopestyjä – kuten oppositiossa kuvitellaan – ”mutta täytyyhän ihmisen pystyä lapsensa elättämään”. Fideszin medioiden palkat ovatkin paljon korkeammat kuin riippumattomassa mediassa.
Myös Al Jazeera on esittänyt samanlaisia tietoja: se haastatteli kahta yleisradion työntekijää, joiden ääni oli muunnettu ja ulkonäkö peitetty. He kertoivat, ettei hallitusta saa kritisoida, ja poliittisesti aroista kysymyksistä tulee valmiiksi kirjoitettuja artikkeleita, joita ei saa muuttaa.
Vaalien jälkeen The Guardian on kertonut yleisradion työntekijöiden valittavan poliittista ohjausta ja suoranaista valehtelua häpeissään.
Tietyt viestit ilmestyvät samoilla sanakäänteillä julkisen palvelun mediassa, Fidesziä avoimesti kannattavissa julkaisuissa ja oligarkkien omistamissa, periaatteessa riippumattomissa medioissa.
Siten ei ole mikään ihme, että tietyt viestit ilmestyvät samoilla sanakäänteillä julkisen palvelun mediassa, Fidesziä avoimesti kannattavissa julkaisuissa ja oligarkkien omistamissa, periaatteessa riippumattomissa medioissa.
Tiedotuksen hoitaminen tällaisella verkostolla on hallituksen näkökulmasta todella kätevää. Orbán lausahtaa jotakin, vaikkakin kokonaan tuulesta temmattua, ja sen jälkeen sama asia ilmestyy yhtä aikaa ja välittömästi laajassa kirjossa erilaisia julkaisuja, mikä antaa asialle uskottavuutta. Sama koskee tietysti myös oppositiopoliitikkojen tai muuten hallitusta ärsyttävien toimijoiden lokaamista.
Mitä propagandakoneisto hämärtää?
Miten tällainen järjestelmällisesti käytetty propagandakoneisto vaikuttaa politiikan tekoon ja sen analyysiin?
Mediakentän valtaaminen ja hallituspropagandan vaikutukset saavat yritykset analysoida Unkarin poliittista diskurssia tuntumaan todellisuudesta vieraantuneilta. Jos hallituksella on agendan määrittämiseen miltei täydellinen monopoli, ei ole mielekästä analysoida poliittisia tapahtumia agendan määrittämisen näkökulmasta lainkaan.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että hallituksen varsinainen toiminta, päätösten taustat ja todellinen päämäärä jäävät poliittisesta keskustelusta kutakuinkin täysin irralleen.
Kirjoitus kuuluu Euroopan keskellä, Euroopan reunalla -sarjaan.
Árpád Welker on unkarilaissyntyinen historioitsija, joka toimii yliopistotutkijana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Welker väitteli Unkarin juutalaisten poliittisesta osallistumisesta 1800-luvulla, ja hänen tutkimusaiheensa liittyvät politiikan ja uskonnon kohtaamisiin, nationalismiin ja muun muassa antisemitismiin.
