Kunnat kouluvalintapolitiikan ristivedossa

Lukuaika: 2 min. 

Vanhempien oikeus valita lapselleen koulu on noussut julkisen keskustelun kohteeksi myös Suomessa. Tämän keskustelun myötä on korostunut tarve jäsentää peruskoulun yhtenäisyyttä ja lähikoulua koskevia näkemyksiä.

Arvovaltainen Tulevaisuuden peruskoulu -työryhmä nimesi lähikouluperiaatteen säilyttämisen keskeiseksi koulutuspoliittiseksi kehittämisteemaksi: perusopetuksen tulee myös jatkossa olla julkista, maksutonta ja oppilaita valikoimatonta.

Käytännössä kunnat vastaavat tämän periaatteen toteutumisesta osoittaessaan oppivelvolliselle mahdollisimman lyhyen ja turvallisen matkan päässä sijaitsevan lähikoulun.

Lähikouluperiaatteen jalkauttamiseen liittyy kuitenkin lukuisia taloudellisia, yhteiskunnallisia, pedagogisia ja poliittisia jännitteitä, jotka ovat nousseet kunnallisen koulupolitiikan asialistalle.

Perusopetuksen tulee myös jatkossa olla julkista, maksutonta ja oppilaita valikoimatonta.

Perheille avattu mahdollisuus valita koulu on arkipäiväistynyt ja koskettaa joissain kunnissa jopa kolmannesta oppivelvollisista. Kun perheet valitsevat painotetun tai yleisopetuksen välillä, he valitsevat myös lähikoulun tai muun kuin lähikoulun välillä. Käytännössä oppilaiden kouluvalikoinnin väylinä Suomessa toimivat painotetun opetuksen luokat.

Painotettua opetusta puoltavat perustelut kumpuavat oikeuksista saada omia kykyjä ja taipumuksia tukevaa opetusta kuvaamataidon, musiikin tai luonnontieteiden kaltaisin painotuksin.

Kouluvalintaan varauksellisemmin suhtautuvat ovat huolissaan tilanteesta, jossa valinnat yleisopetuksen ja painotetun opetuksen välillä jakavat koululaiset omiin opetusryhmiinsä: viimeaikaiset tutkimukset kuvaavat, miten painotetun opetuksen luokille valikoituu erityisesti korkeakoulutettujen perheiden lapsia, jotka ovat saavuttaneet hyviä kouluarvosanoja.

Näkökulmien jännitteisyys pohjautuu osaltaan tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden erilaisiin tulkintoihin ja niistä johdettuihin arvovalintoihin. Valinnanvapautta ei tarjota kaikille tasavertaisesti, vaan erityisasemassa ovat suurten kaupunkien perheet, ja erityisesti ne perheet, joiden lapsilla on runsaasti painotettuun opetukseen valikoitumista edistävää sosiaalista ja kulttuurista pääomaa.

Kaikkien lasten ohjaaminen lähikoulujen yleisopetuksen luokkiin ei puolestaan vastaa perheiden oikeutta tehdä lastansa koskevia koulutuksellisia valintoja.

Kunnat koulutuspolitiikan tekijöinä

Kunnat päättävät lähikouluoppilaiden ja painotettuun opetukseen valikoituneiden oppilaiden määristä. Samalla ne antavat mahdollisuuksien tasa-arvolle ja valintaoikeuksille erilaisia painoarvoja.

Kunnat ovat pakotettuja tarjoamaan painotettua opetusta: mikäli perheiden vaatimuksiin ei vastata, uhkana on erityisesti pääkaupunkiseudulla, että vanhemmat hakevat lapselleen paikkaa yksityisestä tai muun kunnan koulusta.

Valintamahdollisuuksien lisääminen ja eriytymiskehityksen hallinta on hankala yhtälö. Lähikoulut joutuvat huolehtimaan vetovoimaisuudestaan ja ratkaisemaan uudelleen painotettuun opetukseen ja yleisopetukseen liittyviä ryhmäjakoja.

Kunnille puolestaan tulee tarve seurata ja hallinnoida koulujen ja niiden oppimistulosten eriytymistä, harjoittaa eräänlaista ”tasoituspolitiikkaa” kohdentamalla perusopetuksen resursseja tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Se voi tarkoittaa lisäresurssien kohdentamista kouluille, jotka sijaitsevat huono-osaisimmilla asuinalueilla.

Kunnan kyky harjoittaa tasoituspolitiikkaa ilmenee siinä, millaisin käytännöin oppilaita otetaan, jotta varmistettaisiin oppilaspohjan heterogeenisuus. Perusopetusta koskevan säätelyn väljennettyä kunnat ovat ratkaisseet oppilaaksioton periaatteet erilaisin tavoin.

Osassa kuntia perheille osoitetaan lähikoulu ilman mainittavia kouluvalintamahdollisuuksia, toisissa kunnissa kysytään kaikilta lähikoulutoive. Kolmansissa kouluvalintamahdollisuuksia tarjotaan painotetun opetuksen muodossa, mutta yleisopetuksen haettavissa olevat paikat pidetään hyvin rajoitettuna. Pienissä harvaan asutuissa kunnissa kaikki menevät samaan kouluun ilman tosiasiallisia kouluvalintamahdollisuuksia.

Kouluvalintamahdollisuuksien hallinnointi on poliittinen kysymys.

Jotta kunnat voivat säilyttää lähikouluperiaatteen, niiden täytyy hallita yhteiskunnallisia ja pedagogisia jännitteitä omassa poliittisessa ja taloudellisessa ympäristössään. Kouluvalintamahdollisuuksien hallinnointi on poliittinen kysymys, joka ratkaistaan tiukkojen taloudellisten reunaehtojen määrittämänä.

Niukkuuden aikana koulujen oppilaspaikat ja koulurakennusten käyttö halutaan laskelmoida mahdollisimman huolella, jolloin vanhempien toiveet koulupaikoista eivät usein toteudu. Kuntien päätöksentekoa ohjaavat jännitteet ja niistä seuraavat monimutkaiset käytännöt johtavat perheiden näkökulmasta vaikeasti ymmärrettäviin sekä epäoikeudenmukaiselta tuntuviin ratkaisuihin, joihin vanhemmat reagoivat joskus myös äärimmäisin keinoin, kuten lapsen väliaikaisin osoitteenmuutoksin.

Lähikoulujen elinvoimaisuuden kannalta olisikin oleellista tehdä kouluvalintapolitiikasta ja kouluverkkopäätöksistä entistä näkyvämpiä ja osallistavampia.

VTT Mira Kalalahti on tutkijatohtori Helsingin yliopiston koulutussosiologian ja -politiikan tutkimusyksikkö KUPOLIssa. FT, dosentti, yliopistonlehtori Janne Varjo työskentelee Helsingin yliopiston koulutussosiologian ja -politiikan tutkimusyksikkö KUPOLIssa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*