Maahanmuuttovirasto arvioi turvapaikkapäätöksiä tehdessään muun muassa hakijan lähtömaasta koottua maatietoa. Maatieto on kuitenkin poliittista, eikä objektiivista, niin kuin usein ajatellaan.
Toukokuussa vuonna 2016 Maahanmuuttovirasto julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Irakin turvallisuustilanne oli parantunut ja näin ollen irakilaisten turvapaikanhakijoiden olisi entistä vaikeampi saada Suomesta turvapaikka tai muuta kansainvälistä suojelua. Tarkemmin ottaen virasto sanoi, että Irakissa ei enää ollut alueita, joille ihmisiä ei turvallisuustilanteen takia voisi palauttaa.
Tämä oli huomattava lausunto, sillä tuolloin ääri-islamistinen verkosto Isis piti hallussaan esimerkiksi Mosulia, yhtä Irakin suurimmista kaupungeista. Käytännössä Maahanmuuttoviraston lausunto siis antoi ymmärtää, että myös Isisin hallitsemaan Mosuliin oli mahdollista palauttaa ihmisiä. Lausunto tehtiin tilanteessa, jolloin Suomeen oli saapunut tavallista enemmän turvapaikanhakijoita ja poliittinen tahtotila oli ehkäistä turvapaikanhakijoiden tulemista Suomeen.
Maatieto ei ole niin objektiivista kuin usein ajatellaan, vaan se linkittyy tiiviisti poliittiseen päätöksentekoon turvapaikanhakijoiden asemasta.
Tällaisia lausuntoja voidaankin tarkastella tiedon politiikkana, kuten turvapaikkapäätöksentekoa käsittelevässä tutkimuksessa on esitetty. Tällä viitataan siihen, että maatieto ei ole niin objektiivista kuin usein ajatellaan, vaan se linkittyy tiiviisti poliittiseen päätöksentekoon turvapaikanhakijoiden asemasta. Maahanmuuttoviraston lausunnon tarkoitus ei siis todennäköisesti ollut ainakaan ainoastaan kuvata Irakin turvallisuustilannetta, vaan myös lähettää turvapaikanhakijoille poliittinen viesti siitä, että Suomesta ei kannata hakea turvapaikkaa.
Tässä tekstissä tarkastelenkin sitä, mitä maatieto on, miten sitä käytettiin tiedon politiikan välineenä vuoden 2015 ”pakolaiskriisin” jälkimainingeissa, ja mikä on sen rooli Suomessa vuonna 2022. Artikkeli pohjaa lokakuussa 2022 julkaistuun tutkimusartikkeliin.
Mitä on maatieto?
Maatiedolla tarkoitetaan maahanmuuttoviranomaisten koostamaa tietoa, jota käytetään turvapaikkapäätöksenteon tukena. Tieto koostuu maatietoraporteista ja turvapaikkapäätöksissä käytettävistä maatietokappaleista.
Maatietoraportit ovat tietyn maan turvallisuus- ja humanitaarisesta tilanteesta sekä esimerkiksi vähemmistöryhmien asemasta kerättäviä koosteita. Niiden pituus voi vaihdella muutamista sivuista kymmeniin sivuihin, ja ne voivat perustua toisiin maatietoraportteihin, mediateksteihin tai esimerkiksi haastatteluihin.
Turvapaikkapäätöksissä maatietoraporteista ja muista lähteistä saatavilla oleva tieto kootaan muutamiksi kappaleiksi, jotka liittyvät joko turvapaikanhakijan henkilökohtaiseen tilanteeseen, kuten esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon tai poliittiseen mielipiteeseen, tai maan tai alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen. Turvapaikkapäätöksissä olevaa tietoa siis lyhennetään ja valikoidaan merkittävästi verrattuna alkuperäisiin lähteisiin.
Maatieto voi objektiivisuuden sijaan olla puolueellista, epäolennaista ja epäloogista, jolloin myös turvapaikkapäätöksenteon oikeudenmukaisuus vaarantuu.
Maahanmuuttoviranomaiset käyttävät maatietoa arvioidakseen sitä, tiedetäänkö turvapaikanhakijan kaltaisiin ihmisiin kohdistuvan lähtömaassa vainoa ja mikä on siihen liittyvä riski. Maatietoa käytetään myös tarkastelemaan sitä, millainen on lähtömaan yleinen turvallisuustilanne ja puoltaako tämä kansainvälisen suojelun myöntämistä, vaikka turvapaikanhakijan henkilökohtainen tilanne ei sitä vaatisikaan.
Maatietoa pidetään usein objektiivisena, mutta sitä se ei ole. Koska maatiedoksi hyväksyttävää tietoa joudutaan valikoimaan sekä maatietoraportteja että turvapaikkapäätöksiä kirjoitettaessa, olennaista on se, miten valikointi tehdään. Maatieto voi siis objektiivisuuden sijaan olla puolueellista, epäolennaista ja epäloogista, jolloin myös turvapaikkapäätöksenteon oikeudenmukaisuus vaarantuu.
Maatieto vuosina 2016–2017
Tekstin alussa kuvailemani esimerkki Maahanmuuttoviraston lausunnosta, jonka mukaan Irakin turvallisuustilanne oli parantunut, näyttääkin perustuneen epäolennaiseen maatietoon.
Esimerkiksi pääkaupunki Bagdadin ja sitä ympäröivän läänin osalta toukokuussa 2016 julkaistu maaraportti totesi selkeästi, että ”turvallisuustilanne ei ole olennaisesti muuttunut”. Sen sijaan raportti rakentaa Bagdadista entistä turvallisempaa kuvaa kertomalla esimerkiksi terrori-iskujen lisäksi laajasti kaupungin ”normaalista elämästä” kuten kauneus- ja urheilukilpailuista ja ravintolatarjonnasta.
Vaikka turvallisuustilanteessa ei siis ollutkaan tapahtunut olennaista muutosta, irakilaisille myönnetyssä suojelussa näkyi selkeä muutos: siinä missä syksyllä 2015 noin 60 prosentille irakilaisista turvapaikanhakijoista myönnettiin kansainvälistä suojelua, putosi tämä osuus kesällä 2016 vain 25 prosenttiin. Osasyynä tähän oli juuri Bagdadin tilanne: kun kaupunkia vielä syksyllä 2015 pidettiin niin vaarallisena, että sinne ei tulisi palauttaa ketään, kesällä 2016 katsottiin, että sinne voitiin palauttaa jopa ihmisiä, jotka eivät koskaan olleet edes asuneet siellä.
Olennaista ei kuitenkaan ole vain maatietoraporteissa käytettävä tieto. Maahanmuuttovirasto ei tosiasiallisesti näytä edes käyttäneen kyseistä toukokuun 2016 maatietoraporttia päätöksissään. Olennaista on myös se, mitä tietoa edelleen valikoituu itse turvapaikkapäätöksiin.
Sekä puutteellinen että harhaanjohtava maatieto voivat johtaa siihen, että turvapaikanhakijaan kohdistuvaa vainon uhkaa ei arvioida faktaperustaisesti tai tasapuolisesti, jolloin päätöksen lopputulema voi asettaa hakijan vakavaan ihmisoikeusloukkausten vaaraan.
Turvapaikkapäätöksissä käytettävä maatieto voi olla edustavaa ja tasapuolista, mutta myös puutteellista tai harhaanjohtavaa. Maahanmuuttoviraston päätöksissä vuosina 2016–2017 se oli ainakin joiltain osin jälkimmäistä.
Puutteellista maatieto on silloin, kun hakijan asiaan liittyvä maatieto puuttuu päätöksestä kokonaan tai osittain. Tällöin häneen kohdistuvan uhan arviointi ei näytä perustuvan maatietoon, vaan lähinnä päätöksentekijän oletuksiin. Harhaanjohtavaa maatieto on silloin, kun päätökseen valitaan ainoastaan päätöksentekijän näkökantaa tukevaa maatietoa, vaikka myös vastakkaista maatietoa olisi saatavilla.
Sekä puutteellinen että harhaanjohtava maatieto voivat johtaa siihen, että turvapaikanhakijaan kohdistuvaa vainon uhkaa ei arvioida faktaperustaisesti tai tasapuolisesti, jolloin päätöksen lopputulema voi asettaa hakijan vakavaan ihmisoikeusloukkausten vaaraan.
Afganistan tänään
Maatieto on tänä vuonna näytellyt erityisen tärkeää osaa afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kohdalla. Kesällä 2021 kansainväliset joukot poistuivat Afganistanista 20 vuoden jälkeen, ja samaan aikaan äärijärjestö Taliban valtasi maan. Vähintään 100 000, mutta todennäköisesti huomattavasti useampi ihminen, pakeni Talibanin paluuta valtaan. Media näytti dramaattisia kuvia siitä, miten länsimaalaisia maasta evakuoivien lentokoneiden ulkopuolelle takertuneet afganistanilaiset putosivat nousevista koneista kuolemaan.
Kotimaan muuttunut tilanne voi olla perusteltu syy hakea turvapaikkaa, ja myös sadat Afganistanin kansalaiset ovat tehneet Suomessa turvapaikkahakemuksen sen jälkeen, kun Taliban palasi valtaan. Uusien hakemusten lisäksi Maahanmuuttoviraston kuuluu arvioida aiemmin uuden tilanteen vaikutukset aiemmin tehtyihin hakemuksiin.
Sadoille on Talibanin valtauksen myötä myönnetty turvapaikka Suomessakin, mutta vuosi valtauksen jälkeen monet odottivat edelleen päätöstään. Syyksi tähän Maahanmuuttovirasto on kertonut sen, että päätökseen tarvittavaa maatietoa ei ole vielä saatavilla.
Maahanmuuttoviraston maatiedon valossa palautukset Talibanin hallitsemaan Afganistaniin eivät itsessään ole ongelma.
Kuluvan vuoden toukokuussa Maahanmuuttovirasto sai valmiiksi Afganistanin pääkaupunkia ja sitä ympäröivää Kabulin maakuntaa koskevan turvallisuuskatsauksen. Ghaznin ja Wardakin maakuntia koskeva turvallisuuskatsaus valmistui puolestaan kuluvan vuoden kesäkuussa, ja lisää maatietoa on päivitetty kesällä ja syksyllä. Näistä Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole tiedottanut kuten aiemmin eikä tieto ole julkisesti saatavilla, vaan siihen on päässyt käsiksi vain osaamalla erikseen sitä pyytää.
Raporteissa todettiin, että Kabulin, Ghaznin, Wardakin tai monella muullakaan alueella ei ole ”todellista vaaraa siviilihenkilön joutua kärsimään aseellisesta selkkauksesta johtuvaa vakavaa haittaa”. Maahanmuuttovirasto siis totesi, että turvallisuustilanne ei estä ihmisten palauttamista näille Afganistanin alueille. Tämä koskee jopa alueita, joita ei ennen Talibanin valtaan nousua pidetty riittävän turvallisina palautuksille.
Sittemmin Maahanmuuttoviraston on antanut afganistanilaisille päätöksiä, joiden mukaan palautus Afganistaniin ei aseta hakijaa vaaraan. Oleskelulupa on kuitenkin saatettu myöntää yhdeksi vuodeksi esimerkiksi hakijan terveydentilan vuoksi, koska Afganistanissa ei ole saatavissa riittäviä terveyspalveluja juuri nyt. Joskus oleskelulupaa ei ole myönnetty ollenkaan.
Toisin sanoen Maahanmuuttoviraston maatiedon valossa palautukset Talibanin hallitsemaan Afganistaniin eivät itsessään ole ongelma. Nähtäväksi jää, palauttaako Suomi todella ihmisiä sinne.
Vertauspisteenä Ukraina
Ukrainalaisten tilanne on maatiedon osalta merkittävästi erilainen. Heidän osaltaan ei nimittäin tarvitse kerätä maatietoa, koska heille ei pääasiassa myönnetä turvapaikkaa vaan tilapäistä suojelua. Tilapäinen suojelu ei edellytä jokaisen hakijan kohdalla tehtävää erillistä arviota, vaan se myönnetään suhteellisen suoraviivaisesti esimerkiksi kansalaisuuden perusteella.
Toisin sanoen suojelun myöntäminen ukrainalaisille ei edellytä hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden arviointia tai juuri Kiovan, Mariupolin tai Lvivin kaupunkien tai laajempien ympärysalueiden turvallisuustilanteen tarkastelua, vaan suojelua myönnetään näistä asioista riippumatta. Siksi tilapäisen suojelun päätökset tulevat päivissä tai korkeintaan viikoissa, eivät vuosissa. Tilapäinen suojelu on poliittinen päätös.
Vastaava päätös olisi hyvin voitu tehdä myös afganistanilaisille, kunnes nähdään, mihin Afganistanin tilanne Talibanin alla etenee. Näin ei kuitenkaan tehty, ja myös tämä oli poliittinen päätös.
Vaikka julkista tietoa tästä ei olekaan saatavilla, on todennäköistä, että Maahanmuuttovirasto parhaillaan seuraa ja koostaa maatietoa myös Venäjän osalta. Venäjän kansalaiset ovat nimittäin ukrainalaisten jälkeen suurin kansainvälistä suojelua Suomesta hakenut ryhmä tänä vuonna.
Joka tapauksessa Venäjän rajalle rakennettava aita lähettää väkevän viestin: ”Ukrainalaiset pakolaiset, tervetuloa! Muut pakolaiset, pysykää poissa.”
Kukaan ei vielä tiedä, millaista tämä uusi maatieto tulee olemaan, varsinkin kun myös Venäjän tilanne elää jatkuvasti. Eikä sitäkään, miten tiedon politiikka tulee maatietoon mahdollisesti vaikuttamaan.
Tilanne ei näytä hyvältä. Turvapaikan haun laillisia reittejä pitkin mahdollistava humanitaarinen viisumi on vastatuulessa, mutta sen sijaan Suomi näyttää olevan rakentamassa ennätysvauhdilla itärajalle aitaa.
Euroopan eteläisille rajoille aitoja alettiin rakentaa vuoden 2015 niin kutsutun pakolaiskriisin aikana, jotta turvapaikanhakijat eivät pystyisi jatkamaan matkaansa Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Syksyllä 2021 aidat kokivat renessanssin Euroopan itärajalla, kun turvapaikanhakijoita alkoi saapua Valko-Venäjän kautta Liettuaan ja Puolaan. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ollut turvapaikanhakijoiden kulun estämisestä muualle Eurooppaan, vaan itse turvapaikan hakemisen estämisestä.
Nähtäväksi jää, kulkeeko Suomi samaa tietä. Joka tapauksessa aita lähettää väkevän viestin: ”Ukrainalaiset pakolaiset, tervetuloa! Muut pakolaiset, pysykää poissa.”
VTT Erna Bodström on post doc -tutkija Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimusyksikkö CERENissä ja turvapaikka-asiantuntija Turvapaikanhakijoiden tuki ry:ssä. Hän on tutkinut Suomen turvapaikkajärjestelmää vuodesta 2016.
Artikkeli pohjaa kirjoittajan Migration Studies -lehdessä julkaistuun tutkimusartikkeliin.
Artikkelin pääkuva: Markus Spiske/Unsplash.
