Maduron hallinto ja oppositio jatkavat kädenvääntöään Venezuelassa

Kuva: Andres Gerlotti / Unsplash (CC0)
Lukuaika: 4 min. 

Venezuelan vuosia jatkunut konflikti nousi otsikoihin taas viikonloppuna. Kahden presidentin hallitsemassa maassa siviilien elämä on jo pitkään ollut vaikeaa, mutta pitkittyneessä tilanteessa on näkyvillä myös hiukan uutta rakoilua.

Viime viikonloppuna kansainvälisen median välityksellä levisivät ensin kuvat Venezuelaan humanitaarista apua keräävästä hyväntekeväisyyskonsertista. Seuraavana päivänä maailma seurasi dramaattisia kuvia kyynelkaasua ampuvista sotilaista ja palavasta avustusrekasta.

Viikonlopun väkivaltaisten tapahtumien merkityksen voi ymmärtää vain tarkastelemalla Venezuelan tapahtumia pidemmällä aikavälillä.

Venezuelan jo vuosia jatkunut konflikti presidentti Nicolás Maduron vuonna 2013 aloittaneen ja yhä jatkavan hallinnon ja tammikuussa virkaatekevän presidentin tehtävään astuneen Juan Guaidón johtaman opposition välillä kulminoitui Venezuelan raja-alueilla viime viikonloppuna, kun oppositio pyrki saamaan humanitaarista apua maahan.

Maduro on pyrkinyt pysymään vallassa, vaikka yleisesti viime toukokuussa järjestettyjä opposition boikotoimia presidentin vaaleja pidetäänkin vilpillisinä. Maassa ei ole demokraattisilla vaaleilla valittua presidenttiä, ja opposition perustuslain tulkinnan mukaan valta siirtyy tällöin parlamentin puhemiehelle. Siksi oppositiojohtaja ja silloinen parlamentin puhemies Guaidó julisti itsensä 23.1. virkaatekeväksi presidentiksi siihen saakka, kunnes uudet vaalit järjestetään.

Viikonloppuna avustuslähetyksiä yritettiin saada rajan yli niin etelässä Brasiliasta, lännessä Kolumbiasta kuin meriteitse pohjoisestakin. Englantilainen liikemies ja filantrooppi Richard Branson järjesti maailman huomiota herättääkseen ja rahalahjoituksia kerätäkseen Kolumbian puolella Venezuela Aid Live -konsertin 22. helmikuuta.

Venezuelan hallitus Maduron johdolla vastustaa humanitaarista apua, koska heidän mukaansa maassa ei ole kansainvälisen yhteisön ja Venezuelan opposition kuvailemaa humanitaarista kriisiä ja apu on todellisuudessa vain ulkovaltojen yritys miehittää Venezuela ja syöstä hänet vallasta.

Viikonlopun aikana oli useita väkivaltaisia yhteenottoja raja-alueilla. Satoja loukkaantui, kun kyynelkaasua ja kumiluoteja ampuneet turvallisuusjoukot kohtasivat humanitaarista apua vastaanottamaan tulleita kansalaisia. Kuolonuhreiltakaan ei vältytty.

Kansainvälinen yhteisö ja media opposition tukena

Periaatteessa kaikkea viikonlopun aikana tapahtunutta on nähty Venezuelassa jo aikaisemmin Maduron hallinnon aikana. Tällä kertaa tapahtumia vain todistivat useat kansainväliset mediat reaaliajassa.

Kansainvälinen yhteisö on ottanut asian omakseen ja jatkaa tuen ilmaisuja oppositiolle. Useat tahot, kuten YK, ovat tuominneet Maduron asevoimien voimankäytön omia kansalaisiaan vastaan.

Venezuelasta on lähtenyt vuoden 2015 jälkeen jo yli kolme miljoonaa ihmistä.

Venezuela on noussut kansainvälisen huomion keskiöön humanitaarisen kriisin vakavuuden vuoksi, mutta myös muihin maihin vaikuttavan laajan muuttovirran ja geopoliittisten syiden takia.

Venezuelasta on lähtenyt vuoden 2015 jälkeen jo yli kolme miljoonaa ihmistä, suurin osa ympäröiviin Latinalaisen Amerikan maihin. Maan suurten öljyvarojen ja strategisen sijainnin takia Kiina ja Venäjä ovat olleet tärkeitä liittolaisia Maduron hallinnolle. Suurimman osan öljystään Venezuela on myynyt Yhdysvalloille, ja tästä syystä myös Yhdysvalloilla on omia taloudellisia intressejään Venezuelan suhteen.

Hallitus on jo aikaisemmin, erityisesti vuosien 2014 ja 2017 aikana, tukahduttanut väkivaltaisesti mielenosoituksia, joissa on vangittu ja loukkaantunut satoja sekä kuollut lukuisia. Esimerkiksi vuoden 2017 neljä kuukautta kestäneissä mielenosoituksissa kuoli arvioiden mukaan yli 160 ihmistä. Väkivalta omia kansalaisia vastaan on yksi tapa harjoittaa sosiaalista kontrollia lisäämällä pelkoa yhteiskunnassa.

Lisäksi korruptio on vaikeuttanut jo vuosia ruoan ja lääkkeiden jakelua. Lukuisia kansalaisia on kuollut niin huonon terveydenhuollon kuin aliravitsemuksen seurauksena.

Venezuelasta on vaikea saada luotettavia tilastoja, koska hallitus ei niitä julkaise. Tutkiva journalismi ja järjestöt tekevät arvokasta työtä tällä saralla. Venezuelalaisista yli kymmenen prosentin arvioidaan kärsivän aliravitsemuksesta ja lääkkeistä ja sairaalatarvikkeista on suuri pula.

Palkitun ja pitkän uran toimittajana tehneen Nelson Bocarandan perustaman verkkosanomalehti Runrun.esin mukaan medioissa uutisoitujen tapausten perusteella pelkästään tänä vuonna 29 alle viisivuotiasta lasta on kuollut aliravitsemukseen. 40 sairaalassa tehdyn kyselyn mukaan 1 557 potilasta on kuollut marraskuun 19. ja helmikuun 9. päivän välillä lääkkeiden tai tarvikkeiden puutteeseen.

Viime viikonloppuna maailmalle levisivät kuvat palavasta humanitaarista apua kuljettaneesta rekasta. Vastaavaa on tapahtunut jo aikaisemmin, mutta vähemmän näyttävissä ja dramaattisissa puitteissa.

Armeijan ja siviilien tuki Madurolle rakoilee

Venezuelan kansalliskaarti, jota on pidetty ratkaisevana tekijänä kriisin kehittymisen kannalta, ei ole enää täysin yhtenäisesti Maduron tukena. Tästä kertovat jatkuvasti kasvava Kolumbiaan ja Brasiliaan paenneiden sotilaiden joukko sekä se, että hallitus siirsi viikonlopun aikana kansalliskaartin sotilaiden rinnalle entistä enemmän poliiseja ja puolisotilaallisia joukkoja.

Kansalliskaartia on pidetty tärkeänä, koska edesmenneellä Maduron oppi-isällä presidentti Hugo Chávezilla oli läheinen suhde armeijaan oman taustansa takia. Chávezin itselleen valitsemana seuraajana Maduro onkin pyrkinyt jatkamaan Chávezin jättämää perintöä. Chávezin kuvia esimerkiksi näkyy edelleen yleisesti niin kaduilla kuin etenkin puoluepropagandassa. Armeijan sotilaat eivät helposti petä Comandante Chávezin, josta on luotu isällinen myyttihahmo, perintöä.

Venezuelan kansalliskaarti ei ole enää täysin yhtenäisesti Maduron tukena.

Kuitenkin myös rivisotilaat ja heidän perheensä kärsivät muun muassa elintarvike- ja lääkepulasta. Guaidó lähestyikin vielä empiviä Chávezin kannattajia viikonloppuna tviitillään ja kysyi, hyväksyisivätkö Cháveziin uskoneet tai Chávezin tytär María Gabriela viikonlopun tapahtumat. Näin Guaidó pyrki erottamaan Chávezin perinnön nykyhallinnosta.

Siviilit eivät selvästikään enää tue hallitusta sankoin joukoin. Tästä todistavat vähenevä osallistujamäärä Maduroa tukevissa mielenilmaisuissa. Kun chavismon kakkosmies Diosdado Cabello käski Maduron kannattajia tammikuussa tulemaan presidentinlinna Mirafloresin edustalle suojelemaan presidenttiä, ketään ei ilmaantunut paikalle.

Tämän lisäksi hallituksen Kolumbian rajalle järjestämä ”vastakonsertti” menestyi huonosti: niin yleisö kuin artistit loistivat poissaolollaan, ja toinen konserttipäivä jouduttiin perumaan pienen osallistujamäärän ja artistikadon takia.

Hallitus reagoi opposition toimiin

Jokin on kuitenkin muuttunut muutaman viimeisen viikon aikana: hallitus on ruvennut vastaamaan opposition toimiin eikä päinvastoin kuten aina ennen.

Esimerkiksi kun oppositio ilmoitti järjestävänsä maahan humanitaarista apua, hallitus ilmoitti tämän jälkeen ostavansa itse Venäjältä humanitaarista apua. Kun oppositio ilmoitti Venezuela Aid Live -konsertista, Maduron hallitus ilmoitti järjestävänsä hallitusta tukevan konsertin omalla puolellaan rajaa.

Tällaista valtatasapainon muutosta ei ole ennen nähty, vaan oppositio on aina aikaisemmin joutunut reagoimaan hallituksen toimiin.

Guaidó on pyrkinyt keräämään satojen tuhansien vapaaehtoisten verkoston, joiden tehtävänä on auttaa humanitaarisen avun saamisessa maahan. Vaikka hallitus pyrki sabotoimaan tämän verkoston muodostumista muun muassa hakkeroimalla ja sulkemalla verkoston nettisivun, viikonlopun tapahtumat osoittivat, että vapaaehtoisten verkosto toimii ja ihmiset saapuivat paikalle riskeistä huolimatta.

Maduro turvautuu erilaisiin hallintamekanismeihin

Viikonlopun tapahtumat osoittivat myös, että Maduron hallinto voi turvautua vain erilaisiin kontrollimekanismeihin pysyäkseen vallassa. Aseelliset joukot ovat tästä yksi esimerkki, mutta lisäksi hallitus muun muassa harjoitti laajamittaista sensuuria.

Useita ohjelmia jäi esittämättä medioissa, koska televisiokanavia ja radioasemia blokattiin. Monelle internetsivustolle, kuten Googleen ja Youtubeen, estettiin pääsy. Lisäksi hallitukselle myötämieliset aseelliset joukot uhkailivat useita toimittajia, joiden kameroita ja kännyköitä rikottiin ja varastettiin.

Oppositio pitää kiinni tavoitteestaan muodostaa siirtymähallinto ja tämän jälkeen järjestää demokraattiset vaalit.

Viikonlopun tapahtumista ei kuitenkaan voida vielä vetää mitään suuria johtopäätöksiä tulevasta. Pitää muistaa, että oppositio on taistellut yhä enemmän autoritaarisemmaksi muuttuvaa hallintoa vastaan jo pitkään, joten hallituksen kova vastustus oli jo ennalta tiedossa.

Oppositio pitää silti kiinni tavoitteestaan muodostaa siirtymähallinto ja tämän jälkeen järjestää demokraattiset vaalit. Tehtävä ei ole helppo, koska sitä vaikeuttavat niin suurvaltapolitiikka, monet eri maansisäiset aseelliset joukot, vuosia jatkunut korruptio kuin kansalaisten päivittäinen hätä.

VTT Virpi Salojärvi on tutkijatohtori Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.

6 kommenttia

  1. klaus kultti 1.3.2019 - 20:51

    Tyypillinen yksittäistapaus, josta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä sosialismin järjellisyydestä.

  2. Tutkija tuntuu nojautuvan aika vahvasti läntisiin tiedotusvälineisiin. Niinpä hän ei tiedä mitään USAn taloudellisesta painostuksesta, siitähän Guardian ei kirjoita (ks. esim. https://www.counterpunch.org/2019/03/05/financial-imperialism-the-case-of-venezuela/).

    • klaus kultti 14.3.2019 - 21:16

      Joo nyt mä tajuan, että jos perehtyisin jokaisen sosialistisen valtion yksityiskohtiin tajuaisin, että sosialismi on oikeastaan todella hyvä yhteiskuntajärjestelmä, mutta joku ulkopuolinen taho on aina aiheuttanut sen epäonnistumisen sekä liukumisen ihmisoikeusloukkauksiin. Tosi hyviä yhteiskuntajärjestelmiä ovat sellaiset, jotka romahtavat kun ulkopuolinen taho tekee jotain.

      • Timo Järvikoski 13.4.2019 - 00:07

        En ymmärrä viestin epätieteellisen tuntuista alkupuolta, mutta ehkäpä loppupäätelmässä on pohtimista: USAahan näyttää nyt uhkaavan romahtaminen, kun Venäjä. Ei kai siihen mitään muutakaan syytä voi olla. Ja USAn järjestelmähän on hyvä.

  3. Timo Järvikoski 13.3.2019 - 00:15

    Kirjoitus ei ole kovin vakuuttavaa tutkimusta, jotenkin saman tiedon sain Guardianista ynnä muista lehdistä.
    Toisista lähteistä löysin väitteitä, että Maduron hallintoa kaikesta huolimatta tukisi melkein puolet kansasta, ja oppositio olisi kovin hajanainen, Guaido vähän kuin USAn nukkepresidentti, jota ei edes laajemmin tunneta. Ja demokraattista interventiota, USAn, Kolumbian ja Brasilian voimin varmaankin, vastusti oliko se 86 %, tällaistakin jo kyseltiin.

    Chilen tapauksessa USA, CIA jne. olivat ihan toimijoina mukana, mutta turha kai edes ajatella että Venezuelan tapauksessa niillä olisi mitään osuutta ahdinkoon.

  4. Anna Vuorinen 19.4.2019 - 05:19

    Oikeistolaisesti ajattelevan henkilön hyvin oikeistolaisesta näkökulmasta kirjoittama propagandistinen kirjoitus. Yhdysvaltain vallanvaihto-operaatioiden legimiteettiä ja historiaa ei pohdita lainkaan, eikä kenen etuja ne palvelevat: valtaeliitin, sekä Yhdysvalloissa että entisen venezuelalaisen, joka tahtoo päästä takaisin valtaan ja purkaa Chavezin toimet ennen kaikkea öljyvarojen kansallistamisen suhteen. Ei pohdita myöskään opposition luonnetta ja miten yhtenäinen tai hajanainen se on. Se on oman käsitykseni mukaan hajanainen, mutta kirjoittaja puhuu oppisitiosta kuin kaikilla Maduroa vastusvailla olisi yksi mieli ja tahto Venezuelan tulevan kehityksen suhteen.

    Miksi viimeisiä presidentinvaaleja kutsutaan vilpillisiksi? Mitä todisteita siitä on muuta kuin Yhdysvaltain päätös ja määräys jokaiselle kansainväliselle taholle olla osallistumatta vaalien valvontaan. Venezuelan ulkoministeri on kertonut Democrazy Now-kanavalla mm. että hän pyysi EU:n sekä YK:n edustajia vaaleja valvomaan, mutta nämä ilmoittivat etteivät tule. Taustalla aivan ilmiselvästi Yhdysvaltain juonima kuvio vallanvaihdoksen toteuttamiseksi. Yhdysvaltain sanktioiden vaikutuksesta Venezuelan taloustilanteeseen ei myöskään mainita mitään. Niillä on kuitenkin huomattavaa merkitystä tilanteeseen, vaikkeivät käsittääkseni kaikkea selitäkään. Kuitenkin, jos Venezuela ei pysty maksamaan tai uudelleenjärjestelmään lainojaan Yhdysvaltain pankkisanktioiden takia, niin niiden merkitystä olisi syytä tarkastella talouden kokonaistilanteen kannalta. Artikkelissa käsitellään täysin kritiikittömästi Yhdyvaltain ns. humanitaarisia apuyrityksiä aivan kuin ne olisivat olleet legitiimejä yrityksiä viedä apua Venezuelaan. Tutkijatohtori siis uskoo, että samaan aikaan kun Yhdysvallat sanktioi maata miljardien dollarien edestä niin jollakin 20 miljoonan dollarin humanitaarisen avun toimittamisella olisi jotain merkitystä tilanteelle? Eikö kansan kannalta olisi parempi luopua sanktioista? Minusta mm. Jeremy Scahillin Venezuela-podcast The Intercepted tarjoaa paljon enemmän validia ja objektiivisempaa tietoa Venezuelan tilanteesta kuin tämä Salojärven artikkeli.

    https://theintercept.com/2019/02/20/regime-change-we-can-believe-in-the-u-s-agenda-in-venezuela-haiti-and-egypt/

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*