Suomen EU puheenjohtajuuskausi arvojen näkökulmasta

Viivi Myllylä/Prime Minister's Office, Finland
Lukuaika: 5 min.

Suomi toimi EU:n neuvoston puheenjohtajana vuoden 2019 jälkipuoliskolla. Suomen puheenjohtajuusohjelma korosti EU:n merkitystä arvoyhteisönä ja kaudella tehtiin useita pyrkimyksiä perusarvojen edistämiseksi. Näkyvä arvopainotus on uudenlainen ja pohtimisen arvoinen avaus Suomen EU-politiikassa.

Suomi toimi EU:n ministerineuvoston puheenjohtajamaana loppuvuonna 2019. Puheenjohtajuusohjelmassaan Suomi painotti EU:n merkitystä arvoyhteisönä sekä erityisesti oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista. Vahvaa arvojen esiintuomista kauden ohjelmassa voidaan pitää mielenkiintoisena kehityskulkuna suhteessa Suomen perinteisesti käytännölliseen, toisinaan jopa reaktiiviseen EU-politiikkaan.

 

Suomen kolmas puheenjohtajuus

Yleisesti ottaen Suomi on profiloitunut EU:ssa rakentavana ja yhteisiä asioita edistävänä jäsenmaana. Suomen EU-poliittinen linja perustuu hallituksen ja eduskunnan läheiseen yhteistyöhön ja politiikkaa on ohjannut kansallinen konsensus. Jakolinjoja on esiintynyt 2010-luvun jälkeen erityisesti eurokriisin ja pakolaiskriisin hoidossa. Kansallinen yhtenäisyys on nähty Suomen vaikutusvallan ehtona EU:ssa.

Vuoden 2019 puheenjohtajuus oli Suomelle järjestyksessään kolmas. Puheenjohtajamaan rooli oli heikentynyt Lissabonin sopimuksen tuomien muutosten myötä. Puheenjohtajuus näkyy vähemmän EU:n ulkopuolelle ja Eurooppa-neuvostolla on keskeinen asema agendan määrittäjänä. Kaudella on silti mahdollista nostaa esiin valittuja teemoja ja vaikuttaa niiden käsittelyyn.

Suomi on profiloitunut EU:ssa rakentavana ja yhteisiä asioita edistävänä jäsenmaana.

Ennen kaikkea vaikutusmahdollisuudet riippuvat siitä, minkälaisessa kokonaistilanteessa puheenjohtajuus tulee hoidettavaksi ja mitä sen aikana maailmalla ja EU:ssa tapahtuu.

Suomen osalta kausi sattui EU:n institutionaaliseen välivaiheeseen, jossa agendalla olivat muun muassa monivuotisen rahoituskehyksen sekä Britannian EU-eron neuvottelut. Toisaalta välivaihe mahdollisti avointa keskustelua esimerkiksi kestävästä kasvusta, hyvinvointitaloudesta sekä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tulevaisuudesta.

 

EU:n arvoperustaisuus ja sen kriisi

Näkemys EU:sta arvoyhteisönä on verrattain nuori. Arvoyhteisöllisyyden korostaminen on näkynyt ennen kaikkea EU:n itälaajenemisen yhteydessä ja ulkoisen toiminnan kehyksessä 2000-luvulla. Viime vuosina keskustelua arvoista on käyty nimenomaan EU:n sisällä. Eurooppa-neuvoston uusi strateginen ohjelma 2019 nostaa esiin useita arvokysymyksiä, kuten perusoikeudet ja -vapaudet, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän kehityksen.

Arvoperustaisuus viittaa siihen, että arvoilla on keskeinen asema yhteisön jaettuina päämäärinä ja sen toimintaa ohjaavina periaatteina. Lissabonin sopimuksessa (2009) EU:n arvot eli ihmisarvon loukkaamattomuus, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioitus, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, asetettiin unionin perustaksi ja niiden edistämisestä tuli unionin keskeinen päämäärä. Lisäksi oikeudellisesti sitova EU:n perusoikeuskirja on tärkeä osa EU:n arvoperustaa.

Arvoperustaisuus viittaa siihen, että arvoilla on keskeinen asema yhteisön jaettuina päämäärinä ja sen toimintaa ohjaavina periaatteina.

Vaikka yhteisen arvoperustan kunnioittaminen on jäsenyyden ehto, on arvojen käytännön toteuttaminen ajautunut kriisiin useissa jäsenmaissa. Yleisemmin puhutaan jopa EU:n arvokriisistä, jonka keskiössä ovat oikeusvaltioperiaatteen rikkomukset. EU:n instituutiot ovat pyrkineet tehostamaan arvojen toteutumista ja valvontaa useilla välineillä, mikä on herättänyt vastustusta jäsenmaissa.

 

Suomen arvoperustaisen ohjelman synty

Arvojen kriisi vaikutti oleellisesti Suomen puheenjohtajuuskauden kansalliseen valmisteluun. Konsensus yhteisten arvojen puolustamisen tärkeydestä saavutettiin puolueiden välillä jo varhain. EU:n arvopohjan rapautuminen herätti laajalti huolta. Eduskuntaryhmien valmisteluraportissa lokakuussa 2018 arvot eivät kuitenkaan olleet vielä näkyvästi esillä ja raportti ilmensi kompromissia eri intressien välillä.

Ministeriöiden valmistelutyö keskittyi asiakysymyksiin ja EU-politiikan jatkuvuuteen sekä yleisen asialistan kehittymiseen. Juha Sipilän hallituksen Eurooppa-poliittisissa linjauksissa arvojen näkyvyys ei ollut merkittävä, muta ilmastokysymykset olivat keskeisiä. Erityisesti joulukuussa 2018 julkaistun kahdeksan puolueen ilmastolinjauksen mukaan Suomi tulisi puheenjohtajana ajamaan kovempia päästöleikkauksia EU-tasolla.

Arvojen kriisi vaikutti oleellisesti Suomen puheenjohtajuuskauden kansalliseen valmisteluun. Konsensus yhteisten arvojen puolustamisen tärkeydestä saavutettiin puolueiden välillä jo varhain.

Virkakunnan ylläpitämä EU-politiikan jatkuvuus ja poliittisen ohjelman arvopainotus onnistuttiin sovittamaan hyvin yhteen. Kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet osallistua ohjelman valmisteluun olivat lopulta varsin rajattuja ja keskittyivät ministeriöiden työryhmiin.

Arvopainotus vahvistui ennen kaikkea vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeisen, Antti Rinteen hallituksen kokoonpanon myötä. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaalinen ulottuvuus ja tasa-arvokysymykset saivat enemmän näkyvyyttä. Puheenjohtajuusohjelman neljäksi teemaksi tulivat yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen, kilpailukykyinen ja sosiaalisesti eheä EU, EU:n asema globaalina ilmastojohtajana sekä kansalaisten kokonaisturvallisuuden takaaminen.

 

Innovatiivista arvopolitiikkaa oikeusvaltioperiaate edellä

Oikeusvaltioperiaate oli arvoista näkyvimmin esillä puheenjohtajuuskaudella ja sen eteen tehtiin paljon virkavalmistelua. Periaate nousi näkyvästi esiin yleisten asioiden neuvostossa, jossa pidettiin kaksi Unkarin kuulemista, kolme tilannekatsausta Puolasta sekä käytiin lisäksi yleisempää keskustelua oikeusvaltioperiaatevälineiden kehittämisestä. Suomi edisti myös EU:n varojen käytön sitomista oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Vaikka oikeusvaltioperiaate aiheutti jännitteitä kokousten tunnelmaan, useat jäsenmaat pitivät Suomen aloitteellisuutta asiassa hyvänä.

Suomi antoi puheenjohtajuuskaudellaan nostetta lisäksi useille perus- ja ihmisoikeusteemoille. Kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ihmisoikeuspuolustajien osallistaminen huomioitiin laajasti kokousjärjestelyissä. Osallisuuskäytännöillä pyrittiin luomaan mallia myös tuleville puheenjohtajille.

Sukupuolten tasa-arvo sai paljon näkyvyyttä eri teemoissa ja eri päätöksenteon tasoilla. Suomi pyrki vaikuttamaan EU:n tuleviin sukupuolten tasa-arvoa käsitteleviin linjauksiin sekä esimerkiksi talouteen liittyviin tasa-arvokysymyksiin.

Sukupuolten tasa-arvo sai paljon näkyvyyttä eri teemoissa ja eri päätöksenteon tasoilla.

Kestävä kehitys oli arvona näkyvillä Suomen ohjelmassa otsikkotasolla ja kaudella tehtiin töitä kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien edistämiseksi. Erityisesti hyvinvointitalouden puolesta puhuminen nousi yhdeksi kauden keskeisimmistä menestyksistä. Lisäksi Suomen kaudella vahvistettiin EU:n ilmastoneutraaliustavoite vuoteen 2050 mennessä ja pyrittiin edistämään EU:n ilmastopoliittista johtajuutta.

Yleisesti Suomen pragmaattinen lähestymistapa arvoihin muokkasi politiikan tekoa ja tehosti politiikkasektoreiden yhteistyötä muun muassa talous- ja sosiaalipolitiikan, kokonaisturvallisuuden, perusoikeuksien ja ilmastokysymysten hallinnassa.

 

Arvoperustaisen ohjelman menestyksen arviointia

Arvoperustaisuuden onnistumisen arviointiin ei ole olemassa selkeää mittaristoa. Lisäksi on hankalaa eritellä, kenen ansiosta asiat lopulta etenevät tai mikä merkitys puheenjohtajuuskauden teoilla on pidemmällä aikavälillä.

Suomen osalta voidaan sanoa, että edistystä saavutettiin useiden arvojen toimeenpanossa ohjelman mukaisesti. Erityisesti Suomen neutraali ja asiapitoinen tapa ajaa usein vaikeaksi koettuja teemoja tuntui edistävän yhteisymmärryksen syntymistä. Lisäksi Suomi onnistui innovatiivisesti yhdistämään useita arvoja käytännöllisiin kysymyksiin, kuten tasa-arvoa sukupuolitietoiseen budjetointiin ja hyvinvointitalouden kokonaisuuteen.

Toisaalta Suomen neutraalius herätti myös arvostelua. Monet kansalaisjärjestöjen edustajat olisivat toivoneet Suomelta rohkeampaa linjaa. Monien arvojen näkökulmasta työ jäi keskeneräiseksi ja Suomen linja esimerkiksi ilmastokysymyksissä koettiin ristiriitaiseksi.

Olennainen kysymys on, mitä Suomelta oli realistista odottaa kuuden kuukauden kaudella.

Olennainen kysymys on, mitä Suomelta oli realistista odottaa kuuden kuukauden kaudella. EU on viime vuosina läpikäynyt useita kriisejä ja kehityksen suunta on paikoitellen ollut kadoksissa. Jakolinjat ovat syventyneet ja useissa asioissa, kuten maahanmuutossa, yksimielisyyden saavuttaminen on vaikeaa. Jäsenmaita vahvasti jakavien kysymysten ajaminen on iso haaste puheenjohtajalle ja onnistumisen mahdollisuudet ovat vähäiset.

Suomi sai arvopainotuksestaan myönteistä palautetta sekä kansalaisjärjestöpuolelta että muilta jäsenmailta. Lisäksi aiempiin puheenjohtajamaihin verrattuna Suomi nosti rohkeasti esiin haastavia kysymyksiä, joita muut olivat vältelleet. Arvojen edistäminen ei siis jäänyt pelkän puheen varaan, vaan useissa kysymyksissä otettiin konkreettisia askeleita.

 

Arvojen vaaliminen ja EU:n tulevaisuus

On mielenkiintoista pohtia, mitä arvojen nosto puheenjohtajuuskauteen tarkoittaa Suomen EU-politiikan linjan ja viiteryhmien kannalta. Onko kyseessä käytännöllinen tai reaktiivinen valinta vai pikemminkin rohkea 25 vuotta unionissa olleen jäsenen ”täysi-ikäisyyden” ilmaus? Toisekseen, kenen rinnalla Suomi puhuu EU:n perusarvojen puolesta?

Suomen kauden jälkeen alkanut koronapandemia on osoittanut, että arvojen eteneminen on sidoksissa laajempiin kehityskulkuihin Euroopassa ja maailmalla. Yksittäinen jäsenmaa voi nostaa arvoja esiin, mutta niiden eteneminen on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa. Varmaa on oikeastaan vain se, että arvokysymykset säilyvät tulevaisuudessa vahvasti EU:n asialistalla.

Arvoperustaisuuden näkökulmasta olisi tärkeää, että jäsenmaat pitävät vaikeuksista huolimatta arvoja esillä ja painottavat niiden tärkeyttä yhteistyön perustana.

Arvoperustaisuuden näkökulmasta olisi tärkeää, että jäsenmaat pitävät vaikeuksista huolimatta arvoja esillä ja painottavat niiden tärkeyttä yhteistyön perustana. EU-instituutioiden on myös jatkettava työtä arvojen puolustamiseksi ja uusien valvonnan välineiden kehittämiseksi, ennen kaikkea hangoittelevia jäsenmaita vastaan. Tätä arvoperustaisuuden vaaliminen ja EU:n globaali uskottavuus edellyttävät tulevaisuudessa.

VTT Hanna Tuominen toimii maailmanpolitiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.

Kirjoitus perustuu Politiikka –lehden numerossa 4/2020 (62:4) ilmestyneeseen vertaisarvioituun artikkeliin Suomen arvopohjainen Euroopan unionin puheenjohtajuus 2019. Artikkeli perustuu laajaan asiakirja-aineistoon sekä puheenjohtajuuskauden kannalta keskeisten toimijoiden, kuten poliitikkojen, virkahenkilöiden ja kansalaisjärjestöjen edustajien, kattavaan haastatteluaineistoon (N=33)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*