Rauhan- ja konfliktintutkimuksessa keskitytään sodan ja rauhan kysymyksiin.
Kaksi huomattavaa ihmisoikeusjärjestöä on julkaissut tänä vuonna uudet linjauksensa Israelin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden poliittis-oikeudellisesta asemasta. Israel–Palestiina-konfliktin ratkaiseminen ei ole mahdotonta eikä toivonta, vaan edellyttää palestiinalaisilta evättyjen poliittisten ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Potilastietojärjestelmistä puhutaan usein vasta silloin, kun ne eivät toimi, mutta toisaalta tällaisissa konflikteissa esiin tullutta tietoa voidaan käyttää järjestelmien parantamiseen. Konfliktien eskaloitumista liian pitkälle voidaan välttää kysymällä käyttäjäkokemuksia ajoissa.
Brexit ravistelee Pohjois-Irlannin Belfastin rauhansopimuksen herkkiä rakenteita ja uhkaa vetää sivuun siirretyt kysymykset identiteetistä ja itsemääräämisoikeudesta taas keskiöön.
Konfliktit ja väkivalta toimivat laajasti globaalien ongelmien katalysaattorina, kumppanina, aiheuttajana ja kiihdyttäjänä. Väkivalta haaskaa resurssejamme, aikaamme, osaamistamme ja kykyjämme, tarkastellaan asiaa sitten yksilön tai valtion tasolla.
Uudessa kirjoitussarjassamme pohditaan, miksi maailman pelastaminen on niin vaikeaa ja miten ja milloin se voi onnistua.
Saara Jantunen esittää teoksessaan Infosota, että julkinen keskustelu on sotaa myös todellisuudessa.
Tasa-arvon näkökulmasta Acehin rauhansopimusta seurannut vuosikymmen ei ole ollut rauhanvälityksen riemuvoitto.
Kumanovon ampumavälikohtaus toukokuussa Makedonian tasavallassa keskitti hetkeksi muun Euroopan huomion Balkanille.
Ydinaseisiin liittyvät riskit ovat suurempia kuin tiedotusvälineiden välittämät uhkakuvat antavat ymmärtää. On tärkeää herätellä uinuvaa tietoisuutta ydinaseiden vaaroista.
Unionin tulisi tehdä politiikkaa seuraamuksia arvioiden eikä omaa arvoyhteisöidentiteettiään kutoen.
