Euroopan unionin politiikan tarkastelu arvojen näkökulmasta on varsin tuore lähtökohta. Vaikka tulkinnat arvoista ja niiden merkityksestä politiikassa vaihtelevat, tarjoaa arvonäkökulma mielenkiintoisen lähestymistavan unionin politiikan arviointiin.
Arvot nousivat näkyvämmin EU:n agendalle sekä oikeuttamaan sen toimintaa kylmän sodan päättymisen jälkeen. Lissabonin sopimuksen (2009) eli uusimman Euroopan unionin perussopimuksen (SEU) toinen artikla määrittelee unionin perustana olevat arvot: ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan näitä perusarvoja, mutta viime vuosina niitä on myös kyseenalaistettu.
EU:n eri instituutiot ovatkin kasvavassa määrin pyrkineet turvaamaan arvoja kehittämällä tehokkaampia välineitä niiden suojelemiseksi. Erityisesti kaudella 2019–24 monet EU:n arvoista ovat nousseet näkyvästi esiin ja poliittisten kamppailujen kohteeksi.
Tässä kirjoituksessa lähestyn kauden tapahtumia ja politiikkatoimia arvojen sekä niihin liittyvien haasteiden näkökulmasta. Tulkitsen arvot tärkeinä EU:n sisä- ja ulkopolitiikkaa ohjaavina periaatteina. Edellä lueteltujen perusarvojen ohella käsittelen integraation pääasiallista alkuperäistä tavoitetta eli rauhaa sekä laajempaa unionin kehitystä ohjaavaa periaatetta, kestävää kehitystä.
Koska arvot näyttäytyvät usein varsin abstrakteina asioina, tavoitteenani on tuoda näkyviin arvoihin liittyviä konkreettisia politiikan kysymyksiä. Lisäksi tuon esiin arvoihin liittyviä vastakkainasetteluja unionin sekä jäsenmaiden politiikan kehityksessä.
Unionin perusarvojen merkitys ja niistä käyty keskustelu tulee säilymään ajankohtaisena. Arvoja koskevat valinnat näkyvät myös EU-politiikan tulevassa kehityksessä.
Keskustelu oikeusvaltiosta on politisoitunut
Euroopan parlamentissa on jo vuosikymmenen ajan käyty tiivistä keskustelua joidenkin jäsenmaiden tarkoituksellisista pyrkimyksistä horjuttaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Esimerkiksi tuomarien ja tiedotusvälineiden itsenäistä asemaa on kavennettu sekä vähemmistöjen asemaa heikennetty. Erityisesti valokeilassa ovat olleet Unkari ja Puola, mutta vastaavia haasteita on koettu muuallakin, erityisesti eteläisissä ja itäisissä jäsenmaissa.
Oikeusvaltioperiaatekeskustelu on politisoitunut eli noussut avoimen poliittisen keskustelun ja haastamisen ytimeen. Toisaalta kiistaa on pyritty epäpolitisoimaan ohjaamalla sitä EU:n tuomioistuimen ratkaistavaksi, pois poliittisten instituutioiden päätöksenteon piiristä.
Oikeusvaltioperiaatekeskustelu on politisoitunut eli noussut avoimen poliittisen keskustelun ja haastamisen ytimeen.
Eri EU-instituutiot ovat pyrkineet toimillaan puuttumaan oikeusvaltion rapauttamiseen. Esimerkiksi oikeusvaltiomekanismilla ja siihen sisältyvillä komission vuosittaisilla oikeusvaltiokertomuksilla pyritään käymään jatkuvaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden oikeusvaltiokysymyksistä. Lisäksi vuonna 2021 päätettiin säännöistä, joiden mukaan EU:n on mahdollista pidättää koheesio- ja elvytysvaroja oikeusvaltioperiaatetta rikkovilta jäsenvaltioilta.
Suomi pyrki EU:n neuvoston puheenjohtajuuskaudellaan vuonna 2019 edistämään tehokkaampia toimia oikeusvaltion suojaamiseksi. Suomi edisti muitakin arvoja innovatiivisesti, yhdistäen politisoitunutta arvokeskustelua käytännön toimeenpanoon ja arvojen toteuttamiseen. Tästä yhtenä esimerkkinä oli sukupuolitietoisen budjetoinnin hyvien käytänteiden edistäminen EU-tasolla.
Koronakriisi heikensi useiden perusarvojen toteutumista
Keväällä 2020 alkaneen koronakriisin voidaan nähdä heikentäneen useamman EU:n perusarvon toteutumista jäsenmaissa. Esimerkiksi vapaa liikkuvuus perusarvona ja -oikeutena estettiin, kun jäsenvaltiot sulkivat rajansa yleisen turvallisuuden ja kansanterveyden nimissä. Monissa jäsenmaissa julistetut poikkeusolot heikensivät demokratiaa lisäämällä vallan keskittämistä.
Lisäksi ihmisarvon ja useiden ihmisoikeuksien toteutuminen heikentyi. Koronatoimet myös kasvattivat eriarvoisuutta eri väestöryhmien välillä. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvolle kriisillä oli sekä välittömiä että pidempikestoisia vaikutuksia Suomessa, Euroopan unionissa ja kansainvälisesti.
Euroopan parlamentti on kuluneella kaudellaan nostanut agendalleen useita tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia koskevia kysymyksiä.
Ursula von der Leyenin komission yksi keskeistä painopisteistä on ollut erilaiset toimet tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi. Tähän sisältyy sukupuolten tasa-arvon tavoittelun ohella erilaisten vähemmistöjen ja vammaisten yhdenvertaisen kohtelun toteuttaminen sekä syrjinnän ja vihapuheen ehkäiseminen. Sukupuolten tasa-arvostrategiassa (2020–25) tavoitteena on tasa-arvon unioni, jossa yksilöitä kohdellaan monimuotoisuudessaan tasa-arvoisina.
Euroopan parlamentti on kuluneella kaudellaan nostanut agendalleen useita tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia koskevia kysymyksiä. Tasa-arvon puolustaminen on tärkeää, sillä populististen ja vanhoillisten liikkeiden vahvistuminen Euroopassa on johtanut esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rajoittamiseen ja syrjintään muun muassa Puolassa.
Ukrainan sota ja EU:n vahvemmat toimet rauhan turvaamiseksi
Euroopan unionin vuonna 2012 saama Nobelin rauhanpalkinto korosti unionin roolia maanosan rauhan takaajana. Venäjän aloittama hyökkäyssota on sittemmin murentanut ajatuksen Euroopasta rauhan tyyssijana. Rauha ei ole enää itsestään selvä arvo, vaan edellyttää unionilta aktiivisia toimia.
Ukrainan on todettu useammassa yhteydessä puolustavan itsenäisyytensä ohella eurooppalaisia arvoja ja vapauksia. Näin ollen ei ole EU:n näkökulmasta mahdollista, että sota päättyisi Ukrainan tappioon. EU on säilynyt varsin yhtenäisenä Ukrainan tukemisessa, joskin tukitoimien käynnistämisessä on jatkuvasti tasapainoteltu sodan laajenemisen uhan kanssa.
Rauhan turvaaminen on edellyttänyt tukeutumista aiempaa kovempiin keinoihin. Poliittisen, humanitaarisen ja taloudellisen tuen lisäksi EU päätti ensimmäistä kertaa käyttää konfliktien ehkäisyä vahvistamaan perustetun rauhanrahastonsa (EPF) varoja aseellisen tuen toimittamiseen Ukrainalle. Vaikka päätös herätti kritiikkiä erityisesti kansalaisjärjestökentällä, sen taakse löytyi EU:ssa laaja yhteisrintama.
Maahanmuuttopolitiikka kyseenalaistaa EU:n arvopohjaa
Koronakriisi ja Ukrainan sota ovat vaikuttaneet EU:n tulkintaan liikkumisen vapaudesta, ihmisarvosta ja -oikeuksista. Korona-ajan rajasulkujen poistuttua EU-maihin suuntautuva muuttoliike sekä turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut rajusti. Samalla EU on vastaanottanut miljoonia Ukrainan pakolaisia ja aktivoinut ensimmäistä kertaa tilapäisen suojelun direktiivinsä.
Kasvava muuttoliikkeen aiheuttama paine ja muuttoliikkeen välineellistämispyrkimykset ovat aktivoineet komission ja jäsenmaat yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistamistyössä. Alustava sopu yhteisestä politiikasta saavutettiin loppuvuodesta 2023.
On selvää, ettei EU voi tinkiä arvoistaan jäsenyyksien vauhdittamiseksi. Arvojen ja periaatteiden noudattaminen edellyttää ehdokasmailta merkittävien yhteiskunnallisten muutosprosessien läpikäymistä.
Uudistustyön kantavana ajatuksena on yhtäläisen suojelujärjestelmän luominen EU:n alueelle sekä turvapaikkaprosessien ja palautusten tehostaminen. Pyrkimyksenä on myös jakaa niiden maiden taakkaa, jotka vastaanottavat suuria tulijamääriä. Lisäksi uudistus huomioi esimerkiksi kriisitilanteita ja välineellistettyä maahantuloa.
Toisaalta joidenkin jäsenmaiden hallitusten edistämät toimet turvapaikkaprosessien ja jopa kansainvälisen suojelun ulkoistamisesta ovat kyseenalaistaneet EU:n arvoperustan uskottavuutta. Myös Suomen nykyinen hallitus on osaltaan edistämässä näitä ulkoistamispyrkimyksiä.
Laajentumisessa ei voi tinkiä arvoista
Ukrainan sota on vauhdittanut myös EU:n laajentumispolitiikkaa, jota on oikeutetusti pidetty unionin tärkeimpänä välineenä levittää sen perusarvoja laajemmin lähialueillaan. EU näkee arvojen kunnioittamisen edistävän hyvinvointia ja vakautta sen ympäristössä. Unionin arvojen kunnioittaminen onkin keskeisin jäsenyyden ehto.
Joulukuussa 2023 EU teki pitkän tauon jälkeen historiallisen päätöksen jäsenyysneuvottelujen avaamisesta Ukrainan ja Moldovan kanssa. Laajentumisneuvotteluilla halutaan erityisesti edistää demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistumista sekä parantaa perusoikeuksien toteutumista ehdokasmaissa.
Vaikka päätös laajentumisesta on poliittisesti tärkeä, on selvää, ettei EU voi tinkiä arvoistaan jäsenyyksien vauhdittamiseksi. Arvojen ja periaatteiden noudattaminen edellyttää ehdokasmailta merkittävien yhteiskunnallisten muutosprosessien läpikäymistä.
Kaksoissiirtymällä tulevaisuuden Eurooppaan
Euroopan unionin perussopimuksissa viitataan kestävään kehitykseen EU:n toimintaa ohjaavana perusperiaatteena ja se voidaan lukea osaksi unionin arvoperustaa. Kestävä kehitys voidaan nähdä myös laajemmin edellytyksenä vapaan, demokraattisen ja tasa-arvoisen oikeusvaltion olemassaololle ja siten muiden keskeisten arvojen toteutumiselle.
Vuonna 2019 julkaistu vihreän kehityksen ohjelma (Green Deal) on vauhdittanut EU:n vihreää siirtymää sekä edistänyt ilmastoneutraaliustavoitetta vuoteen 2050 mennessä. Venäjän hyökkäyssota ja irtautuminen sen toimittamista fossiilisista polttoaineista on osaltaan vauhdittanut ohjelman toimeenpanoa kuluneella kaudella.
Vaikka EU lukeutuu yhdeksi keskeisimmistä kestävän kehityksen toimijoista, on vihreän kehityksen ohjelma herättänyt myös voimakkaita vastareaktioita jäsenmaissa. Kestävä kehitys edellyttää merkittäviä investointeja. Tällä hetkellä EU kipuileekin vihreän ohjelman tavoitetasoa heikentävien vaatimusten kanssa. Unionin tavoitteena on turvata kestävyyssiirtymän hyväksyttävyys oikeudenmukaisuutta tukevin rahastoin.
Von der Leyenin komissio on edistänyt myös visiotaan ihmiskeskeisestä digitaalisesta siirtymästä. Perus- ja ihmisoikeuksien tarkempi huomioiminen osana digipolitikan hankkeita erottaa EU:n muista toimijoista, kuten Yhdysvalloista ja Kiinasta.
Arvoilla kohti tulevaa?
Kuten olen edellä osoittanut, arvot ovat olleet olennaisesti läsnä eurooppalaisessa politiikassa ja päätöksenteossa kaudella 2019–24. EU:n tulevan kehityksen ja valintojen näkökulmasta arvojen merkitys ei myöskään ole hiipumassa. Tässä mielessä arvopohjaista näkökulmaa politiikan tarkasteluun voidaan pitää perusteltuna.
EU:n sisäpolitiikassa monet arvokysymykset ovat politisoituneet ja toimijat hyödyntävät arvokeskustelua eri tarkoitusperiin. Esimerkiksi oikeusvaltiokysymykset, maahanmuutto, tasa-arvo ja ilmastoasiat ovat aktivoineet oikeistopopulisteja Euroopan laajuisesti. Toisaalta Ukrainan sota ja laajentuminen korostavat yhteisen arvoperustan tärkeyttä. Arvoilla on siis mahdollista sekä edistää ja vahvistaa yhtenäisyyttä, mutta lietsoa myös repiviä eroja ja jännitteitä EU:n keskuudessa.
Ukrainan sota ja laajentuminen korostavat yhteisen arvoperustan tärkeyttä. Arvoilla on siis mahdollista sekä edistää ja vahvistaa yhtenäisyyttä, mutta lietsoa myös repiviä eroja ja jännitteitä EU:n keskuudessa.
Ulkosuhteiden osalta globaalin järjestelmän muutokset sekä kiristynyt suurvaltakilpailu vaikuttavat EU:n arvoperustaisen politiikan mahdollisuuksiin. Liberaali kansainvälinen järjestelmä on ajautunut kriisiin ja sen myötä myös EU:lle tärkeät arvot, kuten sukupuolten tasa-arvo ja demokratia, ovat tulleet entistä vahvemmin kyseenalaistetuiksi.
Itsevaltaiset hallinnot eri puolilla maailmaa haastavat EU:lle keskeisiä arvoja vaikeuttaen unionin toimia. Kuluneella kaudella EU onkin korostanut aiempaa vahvemmin geopolitiikkaa, taloudellisia intressejä, käytännöllisyyttä ja strategista autonomiaa.
Tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa monet arvoja punnitsevat teemat tulevat nousemaan näkyvästi esille. Arvoista käytävä keskustelu on tärkeää ja voi teemana yhdistää usein kansallisesti eriytyviä vaalikeskusteluja. Vaalien lopputuloksen mukaan nähdään, minkälaisin arvopainotuksin EU suuntaa kohti tulevaa.
Dosentti Hanna Tuominen toimii yliopistonlehtorina Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa Helsingin yliopistossa. Tuomisen toimittama teos Arvojen yhteisö. Näkökulmia Euroopan unionin perusarvoihin ilmestyy Gaudeamukselta syksyllä 2024.
Artikkeli on osa EU-vaalit ja unionin suunta -juttusarjaa.
Artikkelikuva: 12019 / Pixabay
