Sanna Marinin hallituksen kausi lähenee loppuaan, ja kevään 2023 eduskuntavaalit häämöttävät jo horisontissa. Neljän hallitusvuoden aikana tapahtunutta on vaikea vetää tiiviisti yhteen, minkä vuoksi onkin tarkoituksenmukaista tarkastella erilaisten politiikkasektoreiden kehitystä hallituskauden aikana ja suhteuttaa hallituskauden alussa – jo Antti Rinteen pääministerikaudella – ilmaistuja tavoitteita.
Tässä ”Haasteita monikriisisestä hallituksesta” -artikkelisarjassa arvioidaan Marinin hallituksen suoriutumista. Politiikasta-lehdessä julkaistiin vastaava artikkelisarja Juha Sipilän hallituksesta keväällä 2019. Tässä kevään 2023 artikkelisarjassa 13 tutkijaa käsittelevät yhdeksässä artikkelissa Marinin hallituksen lainvalmistelua, talouspolitiikkaa, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, EU-politiikkaa, ilmastopolitiikkaa, sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, tasa-arvopolitiikkaa sekä kaupunkipolitiikkaa.
Artikkeleissa käsitellään tiiviisti ja yleistajuisesti tärkeimmät poliittiset onnistumiset ja epäonnistumiset tutkijoiden näkökulmasta, huomioiden kuitenkin myös Marinin hallituksesta ja sen hallitusohjelmasta riippumattomat suomalaista yhteiskuntaa ravistelleet muutokset. Mitään arvosanaa tutkijat eivät anna, vaan kokonaisuus jää lukijan arvioitavaksi.
Artikkelisarjan ovat päätoimittaneet yleisen valtio-opin dosentti ja Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani Hanna Wass sekä Turun yliopiston erikoistutkija ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja Mikko Poutanen.
Useiden viimeaikaisten eduskuntavaalien alla on toivottu, että uusi strategisempi muoto hallitusohjelmalle auttaisi hallitusta toimimaan tehokkaammin. Tällä kertaa samanlaista optimistista muutospuhetta ei ole.
Laajoista yhteiskunnallisista kriiseistä huolimatta hallituskaudella on toteutettu monta merkittävää, ihmisoikeuksien kannalta keskeistä sosiaali- ja terveyspolitiikan uudistusta. Sote-uudistuksen loppuunsaattaminen puolestaan on myllännyt koko palvelujärjestelmän rakenteita ja merkitsee usean hallituskauden mittaisen uudistusprosessin päätöstä.
Suomalaisessa talouspolitiikassa on viime vuosina hahmottunut kaksi keskenään kilpailevaa linjaa. Kuluneella hallituskaudella punavihreiden puolueiden edustama linja oli vaihtelevissa taloudellisissa olosuhteissa niskan päällä, mutta tulevissa vaaleissa talouspolitiikan suunnasta käydään jälleen tiukka kamppailu.
Hallitusohjelma on tunnistanut kaupunkien merkityksen sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisessa aiempaa selvemmin. Keinot kaupunki- ja asuntopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi ovat jääneet puolitiehen. Myös kaupunkien hallinnollinen asema on heikkenemässä. Siksi asetettujen tavoitteiden seuranta olisi jatkossa yhä tärkeämpää.
Sanna Marinin hallitus on tehnyt poikkeuksellisen kunnianhimoista tasa-arvopolitiikkaa. Ideologiset erot hallituspuolueiden välillä ovat kuitenkin johtaneet siihen, että osa merkittävistä tasa-arvouudistuksista on jäänyt puolitiehen. Tasa-arvopolitiikalta on myös puuttunut pääministerin vahva tuki.
Sanna Marinin hallituksen ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet ovat olleet hyvät, mutta keinot selvästi riittämättömät. Talouden konkreettisten muutospolkujen luomisen sijaan hallitus keskittyi lakien ja strategioiden päivittämiseen.
Vuonna 2019 laadittu hallitusohjelma viitoitti tietä kohti arvopohjaista, globaalia ulkopolitiikkaa. Keväällä päättyvästä hallituskaudesta tuli kuitenkin kovan turvallisuuden ajanjakso, jonka aikana Suomi päätti hakeutua Natoon ja vahvistaa sotilaallista voimaansa.
Marinin hallituksen EU-politiikan yleislinja on määrittynyt yhteistyökyvyn, rakentavuuden ja eurooppalaisen lisäarvon kaltaisten tyhjien käsitteiden kautta. Niiden takaa on ollut vaikea nähdä, missä asioissa hallitus on ollut valmis edistämään eurooppalaisia aloitteita, ja mitkä ovat olleet niitä Suomen kansallisia etuja, joita hallitus on päättäväisesti ajanut.
Sanna Marinin hallitusohjelma oli laaja, mutta sen lupauksista on silti onnistuttu toteuttamaan suuri osa. Kriisiaikana on tullut eteen monia suuria ongelmia, joihin ei voitu lainkaan varautua hallitusohjelmaa laadittaessa. Lainvalmistelun tason parantaminen oli yksi tavoitteista, ja siinäkin on kritiikistä huolimatta onnistuttu suhteellisen hyvin.
Antti Rinteen ja sittemmin Sanna Marinin johtama hallitus on asemoitunut linjauksissaan selvästi Juha Sipilän oikeistokonservatiivista hallitusta vasemmalle – huolimatta siitä, että hallitus ja oppositio ovat olleet yksimielisiä monista poikkeusajan toimista. Äänestäjän näkökulmasta tämä korostaa vaalien ja niiden myötä syntyvän hallitusratkaisun merkitystä.
