Orwellilainen Unkari

George Orwellin Vuonna 1984 -kirjassa kahden minuutin viha on päivittäinen hetki, jolloin Puolueen jäsenet joutuvat katsomaan filmin vastustajistaan ja ilmaisemaan vihansa heita kohtaan. Hallitusta lähellä oleva kansalaisjärjestö kävi negatiivista kampanjaa Unkarissa kevään 2014 vaaleissa. Tekstin mukaan "he eivät ansaitse enää lisää mahdollisuuksia". Kuvassa on kaksi entistä vasemmistopääministeriä ja sosialistipuolueen johtaja. Kuva: Heino Nyyssönen
Lukuaika: 4 min. 

Viktor Orbánin ja Fideszin Unkarista löytyy monia esimerkkejä, jotka tuovat mieleen teoksen Vuonna 1984.

Sanomalehti Guardianin päätoimittaja Alan Rusbridger arvioi muutamia vuosia sitten, kuinka länsimaiden ylistämät teknologiat ovat muuttuneet valvontakoneistoksi, joka olisi lyönyt kirjan Vuonna 1984 kirjoittaneen George Orwellin ällikällä. Yhdysvalloissa Orwellin teoksen myynti lähti nousuun, kun kävi ilmi, että turvallisuusvirasto NSA oli seurannut ja tallettanut globaalia internetliikennettä, sähköposteja ja puhelutietoja.

Unkarista uutisoitiin viime viikolla, kuinka siellä on turvallisuuden nimissä otettu käyttöön sisäinen kasvorekisteri.

Epäilemättä Orwell on jälleen ajankohtainen jopa erilaisia tiedustelulainsäädäntöjä myöten. Siksikin on aika palata juurille, lukea Orwellin romaani uudelleen sekä pyrkiä osoittamaan klassikko aina monimuotoisemmaksi kuin siitä tehdyt tulkinnat.

Unkarista uutisoitiin viime viikolla, kuinka siellä on turvallisuuden nimissä otettu käyttöön sisäinen kasvorekisteri. Valvontakamera yhdistää tietokantaan, joka perustuu passia, henkilötodistusta tai muuta dokumenttia anottaessa koottuihin valokuviin.

Tämän artikkelin materiaali on eräänlainen ”director’s cut” Kosmopoliksen 4/2015 Orwell-artikkelistani ylijääneistä Unkari-esimerkeistä. Väitän, että Orwellin dystopia on ajankohtainen uhkakuva, joka muistuttaa demokratiakeskustelun jatkuvasta tärkeydestä eri maissa, Yhdysvaltoja ja Venäjää myöten.

Itäisen Euroopan tutkijalle George Orwell on suoranainen herkkupala. Orwellin elämäkerran kirjoittaneen Gordon Bowkerin mukaan kommunistijohtajien on sanottu ottaneen romaanin Vuonna 1984 ikään kuin toimintasuunnitelmana, kuinka johtaa läänityksiään.

Toisaalta entiset toisinajattelijat ihmettelivät kuvauksen tarkkuutta varsinkin, kun kirjailija itse ei ollut vieraillut koko itäisessä Euroopassa.

Kamppailu historiallisesta muistista

Unkari on hyvä esimerkki jo ensinnäkin lähihistoriansa ja kommunistijohtoisen puoluevaltionsa takia. Puolue epäilemättä ”hallitsi” menneisyyttä, piti arkistot suljettuina, sensuroi ja valvoi esimerkiksi vuoden 1956 arkistoja ja kansannousun vuosipäivien aktivismia. Siksi ”historian valkoisten läiskien” muuttaminen kulki oikeastaan koko Itä-Euroopassa käsi kädessä poliittisen muutoksen vaatimusten kanssa.

Eräs politiikan tutkijan peruskysymyksiä on, mikä yleensä muuttuu ja millä aikataululla. Historian professori Ignác Romsics arvioi Népszabadság-lehdessä 29.8.2015, ettei hän ole kokenut niin jyrkkää muistiin liittyvää taistelua kuin Unkarissa muualla: ei Yhdysvalloissa, ei Ranskassa, ei Suomessa, ei Etelä-Koreassa eikä Romaniassa.

Inhimillisten voimavarojen ministeriö julkaisi työntekijöilleen tarkoitetun sanakirjan suositelluista sanoista ja niistä, joita työhön liittyvässä kommunikoinnissa ei saa käyttää.

Eräs unkarilaisen retoriikan tyypillinen piirre vuoden 1990 jälkeen on ollut ”järjestelmänmuutoksen vieminen loppuun”. Sanakirjassa käsite tarkoitti muutosta sosialismiin, ja pian käsite sai markkinatalouteen viittaavan merkityksen.

Kun Fidesz-KDNP sai kahden kolmasosan enemmistön parlamenttiin vuonna 2010, se meni pitemmälle. Parlamentissa hyväksytetyssä asiakirjassa arvioitiin rohkeasti lähihistoriaa uusiksi. ”Kahden vuosikymmenen transitio” eli koko kehitys vuodesta 1990 arvioitiin epäonnistuneeksi,

Sen sijaan vuonna 2010 Unkarin todettiin vihdoin saavuttaneen itsemääräämisoikeutensa ”äänestyskopeissa tapahtuneen vallankumouksen jälkeen”. Prosessin tuloksena syntyi uusi ”kansallisen yhteistyön järjestelmä”, joksi hallitus halusi nimetä uuden ja myös rajantakaiset unkarilaiset paremmin huomioon ottavan politiikan

Viimeistään vuonna 2015 ”vallankumous äänestyskopeissa” ylsi kieleen saakka. Tuolloin inhimillisten voimavarojen ministeriö julkaisi työntekijöilleen tarkoitetun sanakirjan suositelluista sanoista ja niistä, joita työhön liittyvässä kommunikoinnissa ei saa käyttää. Esimerkiksi ”kansakunta” korvasi ”kansan”, ”yhteisö” ”yhteiskunnan” ja ”ulkounkarilainen” ”rajantakaisen”. Edelleen ”köyhästä” tuli ”avuntarpeessa oleva” ja ”vähemmistöstä” ”kansallisuus”.

Opposition oli helppo tarttua näihin ilmiöihin ja kuvata ne nimenomaan “orwellmaisuuksiksi”. Vaikeampaa on silti sanoa, perustuiko ministeriön ohjeistus pelkkään ajattelemattomuuteen, ajattelun kaventamiseen vai siihen, että hallitusta ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut, mitä siitä ajatellaan muualla.

Unkarin nykyhallinnon orwellmaiset piirteet on kasvorekisterin ohella nostettu esiin ainakin kahdessa muussa tapauksessa.

Hallitus on pyrkinyt puuttumaan mediaan (nykyisin Unkari on yksi neljästä EU:n jäsenvaltiosta, jonka media on vain osittain vapaa, Puolan tilanne on nyt kiikun kaakun), koulutukseen sekä yhtenäistämään historianopetusta. Opettajien pitää opettaa sitä, mitä Fidesz-johtoinen hallitus on nostanut laatimaansa perustuslakiin.

Laki antaa hallituksen sisäpiirille mahdollisuuden valvoa johtavia virkamiehiä tarkkailemalla puhelimia, kuuntelemalla koteja ja lukemalla sähköposteja

Vakavampi on kansallista turvallisuutta koskeva laki, jonka myötä yhdysvaltalaisprofessori Kim Lane Scheppele on arvioinut Unkarin siirtyvän kohti 1984:ää. Vuonna 2013 hyväksytty laki antaa hallituksen sisäpiirille mahdollisuuden valvoa johtavia virkamiehiä tarkkailemalla puhelimia, kuuntelemalla koteja ja lukemalla sähköposteja.

Kohteina ovat myös suurlähettiläät, tuomarit ja valtion yritysten johtajat. Urkinta toteutuu yhteensä 60 päivänä vuodessa ilman, että kohteet tietävät, milloin heitä seurataan.

Symbolista politiikkaa

Kaupunkitilan historiapolitiikkaa hallitus on harjoittanut kahdessa erityisen symbolisessa tapauksessa. Keskeinen Budapestin Moskova-aukio sai vuoden 2010 vaalivoiton jälkeen uuden, 1900-luvun alun kansallismielisen pääministeri Kálmán Széllin, nimen. Kaikki aukioon liittyvät nimet vaihdettiin varsin nopeasti metroa ja bussien kylttejä myöten.

Dynaamisuuttaan hallitus esitteli myös “kansakunnan pääaukiolla” eli parlamentin edustalla entisöimällä tämän vuoden 1848 kumousjohtaja Lajos Kossuthin nimeä kantavan aukion vuoden 1944 asuun – siis aikaan ennen perustuslakiin nostettua tulkintaa kansallisen suvereniteettiin menettämisestä. Kiistanalainen muutos merkitsi samalla tasavallan ensimmäisen presidentin Mihály Károlyin patsaan siirtämistä muualle.

Uudessa vuoden 2012 perustuslaissa Unkari luopui myös nimestä Unkarin tasavalta, symboli sekin. Itse perustuslaki on kummajainen nyky-Euroopassa, sillä sen johdanto sisältää pitkän historiapoliittisen katsauksen maan koko tuhatvuotiseen historiaan ja identiteettiin.

Suhde Venäjään

Pääministeri Viktor Orbánin oma ulkopoliittinen käännös on tarkoittanut ystävällisiä suhteita Venäjään ja Vladimir Putiniin, sillä vielä oppositiossa vuonna 2008 Orbán vaati vahvoja transatlanttisia suhteita. Sittemmin aikaa ennen vuotta 2010 käsitelleet dokumentit poistettiin puolueen sivuilta.

Venäjän tapauksessa käänne sai Orbánin allekirjoittamaan venäläisrahoitteisen ydinvoimalatilauksen, jonka puutteellinen valmistelu johti parlamentissa siihen, että hallitusenemmistö päätti salata koko “vuosisadan kauppaa” koskeneen materiaalin 30 vuodeksi.

Oppositio on valitellut salailua ja tiedonkulun puutetta, mutta toisaalta taas lähetystöt näyttävät aktivoituneen. Kun Orbán esimerkiksi keväällä kannatti kuolemantuomion pitämistä poliittisella agendalla, Unkarin Suomen-suurlähetystön Good News on Hungary -uutiskirje kertoi Guardian-lehden vääristelleen pääministerin sanoja. Lähetystön vastauksen mukaan Orbán ei halunnut ottaa kuolemantuomiota käyttöön (reintroduce), vaan vain pitää kysymyksen agendalla.

Maailmanpolitiikan osalta Viktor Orbán sai kansainvälistä julkisuutta vuonna 2014 puheellaan illiberaalista demokratiasta. Romanian Baile Tusnadissa Orbán nosti esiin Kiinan, Singaporen, Intian, Turkin ja Venäjän.

Orbánin geopolitiikassa nämä maat ovat menestyneet demokratian tilasta huolimatta, kun talouskriisin koettelemat läntiset demokratiat eivät näytä pysyvän mukana kilpailussa.

Pienet valtiot kansainvälisessä politiikassa

Nykyinen maahanmuuttokritiikillä ratsastava ”lyhenne-Fidesz” onkin jotakin muuta kuin sen nuorten demokraattien liittoon viittaava koko nimi Fiatal Demokraták Szövetsége. Fidelitas eli latinan uskollisuus ja kuuliaisuus (vrt. fides: usko, luottamus) johtajalle ovat lähempänä nykypuoluetta, jota Viktor Orbán on luotsannut yhtäjaksoisesti vuodesta 1993.

John O’Sullivan, brittiläinen poliittinen kommentaattori ja entinen Thatcherin neuvonantaja, on arvioinut Unkarin joutuvan kohtaamaan kaikkia pieniä maita koskettavan ongelman: kansainvälisessä politiikassa niistä tiedetään vähän, ja siksi niistä voidaan sanoa melkein mitä tahansa. Taitaa kuitenkin olla myös niin, että pienet valtiot itse antavat aihetta uutisiin.

Heino Nyyssönen on politiikan tutkija ja Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan dosentti.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*