Uskonto yhteiskunnallisena ilmiönä on osa politiikan tutkimuksen kenttää.
Susanne Dahlgrenin toimittamassa teoksessa Teheranin kodeissa, Kairon kaduilla – Nuorten elämää islamin maissa pureudutaan tavalliseen elämänmenoon alueilla, joissa islam on valtauskonto.
”Neutraaliuden” vaatimus piilottaa huivin käytön pitkän politisoidun historian.
Yksi tutkija, yksi minuutti -videolla yliopistonlehtori Tapio Nykänen kertoo maahanmuuttopuheen kiinnittyvän sekä uskontoon että talouteen.
On tulkinnanvaraista, miltä osin pääministeri Juha Sipilän poliittista retoriikkaa voi selittää uskonnolla. Sipilän näyllä hyvinvointivointivaltiosta on kuitenkin kiistatta poliittinen teologiansa.
Onnistuisiko uskonnon analysointi politiikan osana paremmin, jos tarkasteltaisiin uskontoon liittyviä kulttuurisia jäsennyksiä ja niiden käyttöä sen sijaan, että oletetaan etukäteen uskonnon vaikuttavan tietyllä tavalla?
Pääministeri Juha Sipilän suhtautumisessa valtaan kaikuvat luterilaisuuden perusopit, mistä syntyy jännitteitä valistuksen perinteen kanssa.
Kriittistä mutta uskontoa ymmärtävää tutkimusta ja keskustelua tarvitaan enemmän kuin koskaan. Yhteiskuntatieteistä tarjotaan kuitenkin ”ei-oota” ja uskonnon- ja kulttuurintutkimuksesta liian kapeita käsityksiä.
Yksi tutkija, yksi minuutti -videolla Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Astrid Aminoff kertoo, miksi rokotevastaisuus on uskonnollisen fundamentalismin kaltainen aate.
Vallitsevaksi tulkinnaksi Turkin tilanteesta on vakiintumassa islamin ja maallisten voimien välinen kamppailu, minkä seurauksena on entistä vaikeampaa nähdä muita jakolinjoja, jotka vaikuttavat myös muualla maailmassa.
Onko maallistumisen ja ateismin ideologia rajoittanut uskonnon tilaa Euroopassa?
