Kun rahaa täytyy valvoa, oppilaita ei

Andre Henri Dargelas: "Le tour du monde" (n. 1860)

Kaikkiin luokkiin ei riitä joka päivä omaa opettajaa. Kun lapset laitetaan osallistumaan kuntien säästötalkoisiin selviämällä koulupäivistä keskenään, laiminlyödään lukuisia oikeudellisia velvollisuuksia perustuslaista alkaen.

Aamulehti uutisoi, kuinka Tampereen Pispalan koulussa oppilaat ovat keskenään ilman valvontaa opettajan säästövapaan aikana, koska sijaista ei saa vapaan ajaksi palkata. Uutinen perustui koulun oppilaan kuvaukseen koulupäivästä, jossa oppilaat olivat muun muassa riehuneet keskenään ja pomottaneet toisiaan.

Pispalan koulu ei valitettavasti ole ainoa tapaus vaan kertoo laajemmin eri kuntien koulujen tilanteesta, jossa kaikkiin luokkiin eri riitä joka päivä opettajaa. Tilanteesta käytetään yleisesti lyhennettä oto, ”oman työn ohessa”. Opettaja siis huolehtii oman työnsä ohessa toisenkin opettajan luokasta, olipa tämä poissa säästövapaan, lomautuksen tai esimerkiksi sairauden takia.

Mikä kaikki menee oikeudellisesti pieleen silloin, kun oppilaat jätetään perusopetuksessa ilman valvontaa?

Oppilaan oikeudet turvallisuuteen, oppimisrauhaan ja opetukseen vaarannetaan

Ensimmäiseksi yleistä valvontavastuuta laiminlyödään. Vaikka aluehallintoviraston ratkaisukäytännössä todetaan, ettei oppilaita voida valvoa taukoamatta koko koulupäivän ajan, on opettajilla yleinen valvontavastuu oppilaista.

Perusopetuslain mukaan oppilasta ei saa jättää ilman valvontaa, kun hänet poistetaan luokasta opetuksen häiritsemisen takia.  Myöskään muuta luokkaa ei tilanteessa saa jättää valvomatta. Laki lähtee siis siitä, että opetusta annetaan, oppilailla on oppimisrauha ja tämän rauhan häiritsijää voidaan ojentaa. Ketään ei saa jättää valvomatta, joten tilanteessa tarvitaan kaksi aikuista.

Oto-tuntien yhteydessä koko edelliseltä asetelmalta lähtee pohja, sillä oppimisrauhaa ei voida turvata eikä opetusta edes anneta. Tilanteessa korostuu koulun rooli lähinnä oppilaiden säilytys- ja varastointipaikkana. Vahinko vain, etteivät nämä varastoitavat yksilöt pysy aina aloillaan.

Tilanteessa korostuu koulun rooli lähinnä oppilaiden säilytys- ja varastointipaikkana.

Toiseksi oikeus turvalliseen oppimisympäristöön laiminlyödään. Perusopetuslakia on muutettu 2000-luvulla kahteenkin kertaan turvaamaan paremmin oppilaiden turvallisuus. Toimivaltuuksia on lisätty niin kurinpitokeinojen käyttöön kuin ennaltaehkäiseviin toimiin.

Toimet edellyttävät, että toimivaltaisia opettajia on koulussa tarpeeksi oppilaita varten. Jos oppilaat jätetään keskenään ja selviytymään siten kuin itse parhaiten tilanteessa taitavat, miten oppilaiden henkinen ja fyysinen turvallisuus voidaan taata? Miten kiusaaminen estetään?

Kolmanneksi oppilaiden oikeus perusopetukseen laiminlyödään. Oikeutta opetukseen ei ainoastaan turvata perustuslaissa vaan myös useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Se on yksi perustavanlaatuisimmista oikeuksista, kun puhutaan yksilöiden mahdollisuuksista kasvaa demokraattisen yhteiskunnan jäseneksi ja tunnistaa muut oikeutensa ja vaikutusmahdollisuutensa kansalaisena.

Oikeus perusopetukseen on yksi perustavanlaatuisimmista oikeuksista, kun puhutaan yksilöiden mahdollisuuksista kasvaa demokraattisen yhteiskunnan jäseneksi.

Oikeus ei ole vain mihin tahansa opetukseen vaan juuri opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Suunnitelman mukaista opetusta ei nimittäin ole se, että oppilaille annetaan tunnin aluksi tehtävälista ja sitten oletetaan heidän ne tekevän ilman mahdollisuutta ohjaukseen.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan koulussa oppilaat harjaantuvat työskentelemään itsenäisesti. Parhaimmillaan eri menetelmillä voidaan suuremmankin oppilasmäärän opetus hoitaa asiallisesti ja oikeuksia kunnioittaen.

On kuitenkin aivan eri asia harjoitella opettajan suunnitteleman opetusmenetelmän mukaisesti itsenäisesti työskentelyä – saada ohjausta, apua ja opettajan läsnäoloa – kuin joutua ilman ohjausta itsenäiseen työskentelyyn pakon edessä, kun aikuisia ei riitä.

Neljänneksi oppilaiden oikeus yhdenvertaisuuteen laiminlyödään, kun valvomatta olevista luokista aikuinen sijoitetaan siihen, joka ”repeää liitoksistaan” herkemmin.

Tilanne on kuin aikuismaailmasta – se, jolla on kyky pitää ääntä eniten, saa oikeutensa turvatuksi. He, joilla tätä kykyä ei ole, voidaan jättää oman onnensa nojaan. Lapsilta ei voida edellyttää, että he ottaisivat vastuun omien oikeuksiensa toteutumisesta.

Lapsilta ei voida edellyttää, että he ottaisivat vastuun omien oikeuksiensa toteutumisesta.

Oppilaiden oikeutta yhdenvertaisuuteen laiminlyödään myös laajemmin – kaikilla oppilailla on yhtäläinen oikeus saada opetusta. Tällä hetkellä opetuksen saaminen riippuu siitä, millainen arvo sille kunnan talousarviossa päätöksen hetkellä annetaan ja kuinka rehtorit tottelevat saatuja raameja. Vaikka tuomioistuinratkaisuissa on todettu opettajien lomautusten olevan opetuspäivinä laillisia, ei tämä muuta sitä, että poissa olevien opettajien oppilaiden oikeudet tulee silti turvata.

Arvostuksesta kertoo jotakin myös se, että kunnan työntekijöiden, eli aikuisten, yhdenvertainen asema säästövapaiden, eli palkattomien vapaapäivien, käytössä tulee turvata. Säästövapaat ovat keino talouden tasapainottamiseksi, ne kun nimensä mukaisesti tuovat säästöjä, sillä sijaista ei saa palkata.

On absurdia painottaa, että kunnan henkilöstöllä on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet olla lisäämättä kunnan talouden menoja omasta palkastaan samalla, kun kunta jättää lakisääteiset velvollisuutensa hoitamatta. Toki säästöjä on mukavampi laskea kuin sitä, millaisia kuntalaisia kasvatetaan ja millaisia epäsuoria kustannuksia perusopetuksen laiminlyömisestä pidemmällä aikajänteellä muodostuu.

Kunnat pelaavat vaarallista peliä jättäessään oppilaan oikeudet huomiotta

Kunnan tulee turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen toiminnassaan. Kunta myös vastaa toimiensa lainmukaisuudesta. Kun kunta laiminlyö velvollisuuteensa, vastaavat jäljellä olevat opettajat ja rehtori tästä virkavastuullaan.

Millaisia epäsuoria kustannuksia perusopetuksen laiminlyömisestä pidemmällä aikajänteellä muodostuu?

Ketään ei saada laiminlyönneistä vastuuseen, ellei tilanteesta kannella laillisuusvalvojille tai luokassa lopulta tapahdu jotain vakavampaa, joka ratkaistaan oikeudessa. Kunnat pelaavatkin hyvin vaarallista peliä turvatakseen talouslukunsa sijaiskielloilla tai riittämättömällä sijaisbudjetilla sairaspoissaolojen varalle.

Oppilaan oikeudet eivät silti katoa, vaikka velvollisuudet jätetään täyttämättä.

Lapsella on kuntia ja viranhaltijoita sitovia oikeuksia. Aiemmin mainittujen lisäksi lasta koskevissa päätöksissä tulee ensisijaisesti huomioida lapsen etu. Oto-tunneista päätettäessä lapsen etu ei paina mitään. Lapsen tulee voida vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Ei lapsilta kysytä, eivät he tuota kunnan talouteen veroäyrejä tai äänestä vaaleissa.

Säästötoimenpiteiden vaikutusten huomioimatta jättäminen on täysin poliittinen valinta.

Kunnan on eri keinoin tasapainotettava talouttaan. Kaikkien ei silti tarvitse osallistua säästötalkoisiin. Eri säästötoimenpiteiden vaikutusten huomioimatta jättäminen on täysin poliittinen valinta – tässä tapauksessa poliittinen valinta loukata oppilaiden oikeuksia.

HM, HuK Virve Valtonen on julkisoikeuden väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Valtosen väitöskirja käsittelee perusopetuksen opetushenkilön harkintaa kurinpitotilanteessa.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*