Syksyn 2018 kirjoitussarjassa pureudutaan Euroopan muuttuviin kertomuksiin keskeisten eurooppalaisten aatteiden ja ajattelijoiden johdolla. Miltä Eurooppa näyttää, kun sitä tarkastellaan poliittisten instituutioiden sijaan oikeushistorian, filosofian tai antropologian näkökulmasta?
Kirjoittajat työskentelevät Suomen Akatemian uudessa huippuyksikössä Law, Identity and the European Narratives.
Eurooppalaista fasismia ennen ja jälkeen toisen maailmansodan Yhdysvaltoihin paenneiden tutkijoiden ajatukset on nähty keskeisinä, kun on puhuttu Euroopasta ja aivan erityisesti Euroopan unionin instituutioista.
Italiassa leviää vahva, fasistisesta menneisyydestä ammentava Euroopan vastainen asenne. Jos fasismin ote Italian kollektiivisesta muistista onkin luja, niin samoin on siihen kohdistuvan vastarinnan.
Liberalismin perinnön palauttaminen on ymmärrettävä ja kannatettava vaatimus sen valossa, miten väärin liberalismin klassikoita tulkitaan nykypäivän klassisten liberalistien piirissä.
Tila syntyy suhteissamme toisiimme ja suhteessa valtaan. Eurooppalaisen tilan rajat eivät löydy eteläisimmistä kärjistä tai aluevesirajoilta, vaan pikemminkin säilöönottokeskuksista, joissa siirtolaiset majoittuvat.
Nyky-Euroopan keskeisimpiä ja latautuneimpia keskustelun aiheita on, miten ”hallita” uskontojen monimuotoisuutta sekä lisääntyneen monimuotoisuuden ja sen uudenlaisten muotojen seurauksia eurooppalaisissa yhteiskunnissa.
Puheella haavoittuvuudesta pyritään tekemään näkyväksi muutoin helposti piiloon jäävää syrjäytymistä. Samalla saatetaan toisintaa stereotyyppistä ajattelutapaa vähemmistöistä.
Valtioiden suojelemisen ja maahanmuuttajien oikeuksien varjeleminen on mahdollista sovittaa yhteen pohjaamalla turvallisuusongelmien ratkaiseminen maahanmuuton turvallistamisen sijaan ihmisoikeuksiin.
Liikkuvuus on myös olemisen ja tietämisen tapa. Ihmisten liikkuminen ja kiertokulku on tunnistettu välttämättömäksi osaksi arvokkaan tiedon välittämistä.
Pakolaisuutta käsittelevässä keskustelussa ja politiikassa valtiollinen turvallisuus menee jatkuvasti inhimillisen turvallisuuden edelle.
Mitä Euroopan pakolaisleirien arkkitehtuuri kertoo eurooppalaisesta turvapaikkapolitiikasta?
