Ukrainan sota

Helmikuussa 2022 alkanut Ukrainan sota on herättänyt suurissa yleisöissä tarvetta tutkimustiedolle, johon vastataan tämän aihetta yhteen vetävällä artikkelisarjalla. Sarja eroaa siten normaaleista Politiikasta-lehden juttusarjoista, että kyseessä ei ole ennalta määritelty sarja artikkeleita, vaan temaattisena koosteena, jotta Ukrainan sotaa ja sen vaikutuksia maailmanpolitiikkaan käsittelevät uusimmat artikkelit löytyvät helposti yhden sarjan alta. Sarjan rakenne on siis samankaltainen kuin aiemmin aloitetulla Korona-sarjalla.

Ukrainan sota vaikuttaa niin tutkijoiden kuin kansalaistenkin arkeen, vaikka Suomessa vaikutukset ovat välillisempiä kuin sotatoimialueella. Akuutissa kriisissä tiedonhalu helposti korostuu, varsinkin kun asiaan perehtyminen voi olla vaikeaa misinformaation keskellä. Tällöin tutkijoiden on luonnollista kirjoittaa aiheesta omaan asiantuntemukseensa nojaten.

Kriisiä on tärkeä päästä ymmärtämään, eikä se aina ole helpointa kriisin keskeltä. Tässä juttusarjassa suomalaiset tutkijat avaavat Ukrainan sotaa yleistajuisesti. Kriisiä koskevien tekstien kerääminen yhden temaattisen otsikon alle myös mahdollistaa myöhemmän analyysin siitä, miten kriisiin reagoitiin ja mitä siitä voidaan tutkimuksen kautta oppia.

Juttusarjaa toimittaa Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja Mikko Poutanen.

mielenosoitus Ukrainan puolesta

Sotauutisointi on propagandan läpäisemää

Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on syrjäyttänyt pandemian päivittäisiä uutisia hallitsevana kriisinä. Kansainvälisten konfliktien leimahtaessa uutismedian on vaikea pitäytyä riippumattomana oman maan hallinnosta.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg tervehtivät toisiaan.

Ukrainan liittoutumattomuus ja John Stuart Millin haittaperiaate

Useimmat sodat päättyvät jonkinlaiseen vastavuoroiseen rauhansopimukseen. Mitä nopeammin sellainen onnistutaan solmimaan, sitä nopeammin tappaminen ja tuhoaminen Ukrainassa loppuvat ja sitä pienempi on riski, että sota edelleen laajenee – mahdollisesti kohti jopa ydinsotaa. Konfliktin keskeinen kysymys koskee sotilaallista liittoutumista.

Ukrainan sota ja 1990-luvun opetukset

Viimeistään Venäjän Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022 aloittaman laajamittaisen sodan valossa näyttää selvältä, että kestävän, yhteisen eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän rakentamisessa 1990-luvulla epäonnistuttiin kylmän sodan jälkeen. Venäjän kokema uhka Naton laajentumisesta on helppo nähdä sodan välittömänä syynä, mutta mikä olisi ollut realistinen vaihtoehto?

Ukrainan presidentti Zeleskyi.

Kylmä sota, rautaesirippu ja Ukrainan sota

Rautaesiripun laskeutumisen metafora on Ukrainan presidentti Zelenskiyltä oivaltavaa retoriikkaa. Ottaen huomioon lännen tiukan yhtenäisen pakoterintaman kylmän sodan aikainen rautaesiripun läpäisevä vuorovaikutus tuskin on mahdollista. Siksi olisi paikallaan päivittää myös rautaesiripun käsite.

Serbia, lännen ja idän välillä

Ukrainan sota on muuttanut geopoliittista asetelmaa maailmassa. Elämme selvästi kriittisimpiä aikoja sitten toisen maailmansodan. Tässä uudessa geopoliittisessa asetelmassa pienet valtiot etsivät paikaansa, kuten Serbia, joka on pystynyt tähän asti tasapainottelemaan lännen ja idän välillä.

Ukrainasta, liberalismista, realismista ja konstruktivismista

Ukrainan sotaa on haluttu selittää erityisesti realismin teoriaperinteen näkökulmasta, mutta realismin painotus ei tarjoa moniulotteista kuvaa konfliktista eikä tarjoa yksinään pohjaa sen ratkaisulle.  Keskinäisriippuvuuden, identiteettien ja vapauden erilaiset merkitykset tulisi analyyseissa myös huomioida.

Vieritä ylös