Mallimaa vai demokratian irvikuva? Suomen Uutisten Unkari-kuva

Lukuaika: 5 min. 

Mistä ja miten perussuomalaisten äänenkannattaja Suomen Uutisissa kirjoitetaan Unkariin liittyen?

Tämä kirjoitus käsittelee perussuomalaisten puolueen äänenkannattajan, Suomen Uutisten kirjoittelua Unkarista. Tekstissä tarkastellaan sitä, mistä ja miten nettisivusto Suomen Uutisissa kirjoitetaan Unkariin liittyen. Millaisia asiantuntijoita on haastateltu ja mistä tieto on peräisin?

Samantyyppistä tarkastelua on tehty esimerkiksi vasemmistolehtien suhtautumisesta Puolan tilanteeseen 1980-luvun alussa.

Kirjoituksen otsikko viittaa sekä löytämääni Unkari-kommenttiin että oman puheenvuoroni toimitukselliseen otsikointiin esimerkiksi Kainuun Sanomissa.

Kun keskustelemme niin sanotusta totuudenjälkeisestä ajasta, on hyvä tarkastella lähemmin, millaiseen argumentaatioon käsitykset perustuvat. Väitän, ettei kyse ole epämääräisestä ”näin asiat koetaan” -passiivista, vaan siitä, kenen kokemukset pääsevät esiin, miten ja missä.

Kokemuksellisuuden ja tunteen merkityksen ovat havainneet niin Jari Tervo kuin myös tutkijat. Yleistämisen ongelma tiivistyy Suomen Uutisten toimittaja Marko Hamilon tekemään yleistykseen: ”Euroopan globalistit vihaavat Unkaria, kansallismieliset rakastavat sitä.”

Suomen Uutiset ei ole sitoutunut Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeisiin ja tekee asian myös itse tiettäväksi.

Olen käynyt läpi Suomen Uutisten Unkaria käsittelevän aineiston. Arkistossa on maaliskuun 2019 keskivaiheilla 37 artikkelia. Kommentteja tai kansalaiskeskustelua en ole huomioinut.

Maahanmuutto luo uutiskehyksen

Ei ole yllätys, että Unkari-uutisointi alkaa lokakuusta 2015, jolloin maailmalla sekä maahanmuutto- että pakolaiskriisinä tunnettu ilmiö ylsi myös Suomeen. Ensimmäinen uutisjuttu on Henri Myllyniemen käsialaa ja kartoittaa tilannetta Unkarin suljettua Kroatian vastaisen rajansa. Aluksi uutisointi oli yleensä asiallista ja lähteinä on käytetty valtavirtamediaa, kuten esimerkiksi Financial Timesia ja Guardiania.

Lokakuussa 2016 Unkarissa järjestettiin kansanäänestys kysymyksestä ”haluatteko, että EU voi sijoittaa ilman valtiopäivien hyväksyntää ei-Unkarin kansalaisia Unkariin?” Hallituksen kantaa tuki 98 prosenttia äänestäneistä, mutta äänestysprosentti jäi 44 prosenttiin.

Matias Turkkila selittää alhaisen osanoton liittyvän maan tapaan: myös aikaisemmissa EU- ja Nato-jäsenyyttä koskevissa äänestyksissä osallistuminen jäi alle 50 prosentin. Kertomatta jäi, että Fidesz on kiristänyt kansanäänestyslakia vuonna 2013: jotta äänestys pätee, pitää äänestysprosentin olla vähintään 50 prosenttia. Sitä ennen, EU- ja Nato-jäsenyydestä äänestämisen aikaan, riitti, että 25 prosenttia äänioikeutetuista äänesti.

Vain maahanmuutto ylitti Unkariin liittyvän uutiskynnyksen vuosina 2015–2016. Juttujen määrä lisääntyy vähitellen, ja vuosi 2017 muuttaa uutisointia. Toisaalta vielä huhtikuussa 2017 Henri Alakylä raportoi, kuinka Puola aikoo seurata Unkaria ja ihmisoikeusjärjestöt ja Euroopan komissio eivät sulata muutosta. Puola yhdistetäänkin Unkariin useamman kerran, mutta varsinaisesta Unkarin mallin leviämisestä ei voi puhua.

Huhtasaaren ja Halla-ahon Unkari-lausunnot

Perussuomalaisten hajoaminen ja uutissivuston radikalisoituminen näkyvät vuoden 2017 aikana. Syyskuussa haastatellaan presidenttiehdokas Laura Huhtasaarta, joka toteaa kehityksen näyttävän synkeältä, ”mutta poikkeuksiakin on. Unkariin ei niin vain kävelläkään. Siitä maan johtajat pitävät huolen.”

Presidenttiehdokas on Unkari-tietämyksen auktoriteetti, joka rohkeasti kommentoi Unkarin tilannetta: ”Kyse on vain uskalluksesta. Unkarin kansalaisilla on täysi syy olla ylpeitä johtajistaan, jotka pitävät heidän puoltansa.”

Unkarin suhteen perussuomalaiset alkaa olla yhden asian liike. Joulukuussa 2017 Jussi Halla-aho arvioi Unkarin toimineen esimerkillisesti sulkemalla rajansa laittomilta siirtolaisilta. Syyskuussa 2018 todettiin, että hallitus suojaa maataan haitalliselta massamuutolta.

Edelleen tammikuussa 2019 puheenjohtaja jatkaa ongelmien liittämistä maahanmuuttoon: se keskeinen ”eurooppalainen arvo”, jota vastaan Puola ja Unkari ovat rikkoneet, on Halla-Ahon mukaan niiden haluttomuus osallistua turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten sijoittamiseen.

Vuoden 2018 alusta maan politiikka alkaa kiinnostaa enemmänkin.

Toisaalta vuoden 2018 alusta maan politiikka alkaa kiinnostaa enemmänkin. Alakylä raportoi Viktor Orbánin politiikasta yhdysvaltalaistaustaisen Politicon informaation perusteella. Viestinä on, että Puola ja Unkari ovat huolestuneita kehityssuunnasta, jossa kaikkia ei kuunnella.

Molempien maiden johtajat ovat kyllä saaneet puheaikaa yllin kyllin. Tämä ei vaan tarkoita sitä, että molempien halu nationalistien politiikan edistämiseksi olisi saanut vain positiivisen vastaanoton: tämä mitataan seuraavaksi toukokuun eurovaaleissa.

Suomen Uutisten juttuihin ilmestyy myös mediakritiikkiä. Sen mukaan suomalainen media esittää Keski-Euroopan johtajat häiriköinä, mutta Saksan lehdistö on säilynyt objektiivisempana. Jutussa tosin lainataan bulevardilehti Bildiä, joka on antanut Orbánille palstatilaa:

”Eurooppa alkaa olla yhä selkeämmin jakautunut globalistiseen länteen ja kansallismieliseen Keski-Eurooppaan […] Ranskan presidentti Emmanuel Macronista on tullut federalistisen eurooppalaisuuden henkilöitymä, konservatiivista Eurooppaa johtaa Unkarin pääministeri Viktor Orbán.”

Parlamenttivaaleissa vuonna 2018 Fidesz uusi kahden kolmasosan enemmistönsä jo kolmatta kertaa peräkkäin. Vaalijärjestelmästä Alakylä ei näytä olevan perillä. Kyse ei ole todellisesta äänikynnyksestä, vaan voittajaa suosivasta järjestelmästä, joka on tuottanut superenemmistön jopa 45 prosentilla äänistä. Vaikka 2018 Fidesz on ääniosuudella (48 %) ylivoimaisesti suurin, se ei edusta äänestäneiden enemmistöä saati unkarilaisten ylipäänsä. Etyjin vaalitarkkailijat arvostelivat vaalien reiluutta heti tuoreeltaan.

Osittain vapaa maa?

Alakylän suhteellisen asiantunteviin juttuihin verrattuna Hamilo ei ole yhtä hyvin kartalla. Myötäkarvaan nähtynä Hamilon ansiona on tutustuminen kohteeseen ja tavallaan myös ensikäden lähteisiin: ”Suomen Uutiset kävi Budapestissä kysymässä hallituspuolue Fideszin edustajalta, miltä EU:n ja euromielisen valtamedian kritiikki kuulostaa unkarilaisten omasta näkökulmasta”.

Helmikuussa 2019 yhdysvaltalaisen Freedom Housen arviossa Unkari on pudonnut osittain vapaaksi maaksi – ainoana Euroopan unionin jäsenmaana.

Helmikuussa 2019 yhdysvaltalaisen Freedom Housen arviossa Unkari on pudonnut osittain vapaaksi maaksi – ainoana Euroopan unionin jäsenmaana.

Hamilon viimekesäisessä artikkelissa kritiikki näyttäisi kohdistuvan ”valtamedian” ja EU:n virheelliseen arvioon: ”Valtamedian tietojen varassa elävälle eurooppalaiselle on käynyt selväksi, että Unkari ei ole liberaali demokratia eikä oikeusvaltio. Muun muassa Euroopan unioni on leimannut yhden jäsenvaltioistaan epädemokraattiseksi maaksi […]”.

Artikkelissaan Hamilo päätyy kritiikittä toistamaan Fideszin tiedottajan linjaa. Vailla perusteita todetaan muun muassa muslimien olevan eurooppalaisen antisemitismin takana ja toistetaan väitettä Unkarista turvasatamana juutalaisille. The Washington Post ja Carnegie Europe tuodaan esiin negatiivisesti ja mukaan otetaan myös hallituspropagandan ykkösvihollinen George Soros, jonka ”tavoitteena on kansallisvaltioiden nakertaminen maahanmuutolla ja eri maiden maahanmuuttopolitiikkaan vaikuttaminen.”

Artikkelissa pelkästään haastatellun Fideszin tiedottaja Zoltán Kovácsin – entisen Soros-stipendiaatin – toteamukset ovat kovin suuria yleistyksiä, joissa esimerkiksi syytetään läntisiä intellektuelleja siitä, että Keski-Eurooppa mielletään länsieurooppalaisten arvojen vastakohdaksi etenkin juutalaisiin ja romaneihin liittyvissä vähemmistökysymyksissä. Kovácsin mukaan ”läntiset intellektuellit pitävät keskieurooppalaisia barbaareina, jotka yrittävät oppia sivistyneille tavoille, mutta eivät koskaan pysty nousemaan lännen tasolle…”

Suurin huti koskee mukaan liitettyä taulukkoa, jolla todistellaan median olevan ”liberaali”.  Usein liberaalilla viitataan varsin löyhästi Fideszin vastustajiin, kun Orbán itse on puhunut ”illiberaalista valtiosta”. Lista on helposti kyseenalaistettavissa jo sillä, että vasemmistoon on laskettu itseään oikeistolaisina pitäviä medioita.

Myös jo sinänsä käsitteet ”oikeisto” tai ”kansallismielinen” ja sen vastinpariksi asetettu ”vasemmistoliberaali” ja niiden käyttö ovat tulkinnanvaraisia. Kärjistetysti voi sanoa, että Orbánille se, joka on häntä tai hänen hallintoaan kohtaan kriittinen tai vähänkin vastaan, on vasemmistolainen tai vähintäänkin heidän liittolaisensa.

Kenen Unkari-kuva on vääristynyt?

Hamilon toisessa haastattelussa huippupianisti Gergeley Bogányi esiintyy niin musiikin kuin politiikan ja median asiantuntijana. Parhain päin nähtynä artikkeli kertoo konservatiivin mielenmaisemasta enemmän kuin koko Unkarin, median tai Euroopan tilanteesta: “Bogányin mukaan unkarilaiset liberaalilehdet kirjoittavat yhä näitä valeuutisia… tavalliset unkarilaiset eivät välttämättä itsekään tiedä, kuinka vääristynyt se kuva on, joka Unkarista leviää maailmalle.”

Hamilon mukaan kansainvälinen media vahvistaa unkarilaisen liberaalimedian valheet. Toimittaja toistaa Fideszin puolusteluja, kuinka ”Unkari on Suomen tapaan kansainvälisen median näkökulmasta kielimuurin takana. Ulkomaisten toimittajien on vaikea arvioida lähdekriittisesti unkarilaisen median sisältöjä.”

Näyttää kuitenkin siltä, että toimittaja on itse vahvistamassa esittämäänsä kritiikkiä. Vain Suomen Uutisten varassa elävälle jutut antavat vähinkään yhtä vajavaisen kuvan kuin mitä ne arvostelevat.

Suomen osalta sana valeuutiset ilmestyy aineistoon syyskuussa 2018, kun Halla-aho korjaa Ylen tiedon, jonka mukaan kaikki Suomen mepit kannattaisivat Judith Sargentinin raportin hyväksymistä. Raportin tarkoitus oli selvittää, rikkooko Unkari EU:n keskeisiä arvoja. Siitä äänestettäessä Halla-aho ja Pirkko Ruohonen-Lerner poikkesivat muista suomalaismepeistä.

Hattua on nostettava Alakylän tekstille, jossa käydään läpi kattavasti EU:n kurinpitomenettelyä.

Jo tammikuun 2018 uutisessa mainitaan Sargentinin tutkintamatka, jota kommentoivan Unkarin ulkoministeri Péter Szijjártón mukaan komiteaa ”ei kiinnosta faktat ja todellisuus”. Ulkoministeri edelleen toistaa dogmiksi muodostuneen ajatuksen sitä, että Unkari-kritiikki johtuisi maahanmuutosta: ”…Euroopan parlamentin tehneen poliittisesti motivoituneen siirron, koska Unkari ei ole taipunut maahanmuuttajien jyvityssopimukseen”.

Nähdäkseni Euroopan parlamentti yksiselitteisesti totesi syyskuun 2018 äänestyksessä, että Unkari rikkoo Lissabonin sopimuksen toista artiklaa eli eurooppalaisia arvoja. Maaliskuussa 2019 Alakylä uutisoi yksityiskohtaisesti, kuinka EU-komissio on oikonut Fideszin eurovaalikampanjassa esittämiä väitteitä. Alakylän mukaan moni puolue Euroopan parlamentissa haluaisi potkia Fideszin ulos EPP:stä, johon se kuuluu, siitä huolimatta, että se vähentäisi heidän ryhmänsä meppipaikkoja.

Viimeaikaisessa uutisoinnissa tästä on ollut jo viitteitä. Suomen Uutisten mukaan Fidesz siirtyisi ECR-ryhmään, tosin unkarilaisessa keskustelussa on viitattu myös muihin oikean laidan ryhmiin.

Vakaissa demokratioissa tietty epäluottamus ja kritiikki kuuluvat asiaan.

Lokakuussa myönnettiin Puolan ja Unkarin demokratian tilan heikkenevän, mutta samalla kerrottiin kansalaisten luottamuksen hallintoon kasvavan. Tämä on kuuluisaa omenoiden ja appelsiinien vertailua: kirjoittaja ei ehkä tiennyt, että eniten hallitukseensa luottavat kiinalaiset.

Vakaissa demokratioissa tietty epäluottamus ja kritiikki kuuluvat asiaan: luottamus on poikkeuksellisen korkeaa (46 %) Kanadassa, mutta Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa selvästi heikompaa.

Median Unkari-kuva

Suomen Uutisten Unkari-kuva on monin paikoin uskottava. Varsinaisia asiantuntijoita ei juurikaan haastatella, mutta osassa tekstejä lainataan unkarilaishallituksenkin kritisoimia laatulehtiä.

Kokonaisuutta katsottaessa uutisoinnin taso vaihtelee. Suomen Uutiset on rakentamassa perussuomalaista ”kuplaa”, jossa maahanmuuton vastustaminen selittää kaiken. Sivusto sulkee silmänsä demokratiaan liittyviltä todellisilta ongelmilta, joita Suomessa toimivat eivät välttämättä aina edes huomaa tai pysty kuvittelemaan.

Wikipedian mukaan hyödyllinen idiootti on ”poliittisessa kielenkäytössä hyväuskoinen henkilö, joka on saatu houkuteltua kehumaan huonoa hallintoa”. On selvää, ettei hyödyllinen idiootti ole kadonnut minnekään, vaan erilaisten nettisivustojen ja niin kutsuttujen valemedioiden myötä jopa entisestään ajankohtaistunut.

Ikävä kyllä yhteen haastateltavaan – tai myös yhteen tutkijaan – perustuva toimituspolitiikka vaivaa yhä enemmän myös niin kutsuttua valtamediaa.

Tämän aineiston suurin vääristely on lähtöisin itse sylttytehtaalta eli Unkarin hallitukselta, joka todistelee median olevan vasemmistoliberaali, mikä nykytilanteessa on vähintäänkin kyseenlaistettavissa. Medialta – myös Suomen Uutisilta – toivoisi lähdekriittisempää lähestymistapaa.

Ikävä kyllä yhteen haastateltavaan – tai myös yhteen tutkijaan – perustuva toimituspolitiikka vaivaa yhä enemmän myös niin kutsuttua valtamediaa. Tätä voi puolustella tasapainoharhan välttämisellä, mutta tutkijan silmään vaikuttaa enemmän siltä, että on menty yli siitä, missä aita on matalin.

YTT, dosentti Heino Nyyssönen on politiikan tutkija ja Turun yliopiston valtio-opin yliopistonlehtori. Nyyssösen Unkaria ja Euroopan tilannetta käsittelevät kirjat ovat ilmestyneet suomeksi ja unkariksi.

Edit. 5.4.2019 klo 09:04: Korjattu kohtaa kansanäänestyksistä: ennen äänestysprosentiksi riitti 25 prosenttia.

3 kommenttia

  1. Santeri Junttila 4.4.2019 - 19:59

    Veikkaan, että tässä on virhe: “Sitä ennen, EU- ja Nato-jäsenyydestä äänestämisen aikaan, riitti, että 25 prosenttia äänestäneistä edusti samaa mielipidettä.”

    Varmaankin pitäisi olla “äänioikeutetuista”?

  2. Politiikasta 5.4.2019 - 09:07

    Juuri näin, kiitos huomiosta! Kohta on korjattu ja se oli toimituksen tekemä virhe.

  3. Heino Nyyssönen 15.4.2019 - 18:19

    Kiitos kommentoijalle, kyseessä on todellakin monimutkainen asia. Toimituksen tekemä korjaus johtaa hieman harhaan: 25% ÄÄNIOIKEUTETUISTA piti edustaa samaa kantaa. ÄÄNESTÄNEISTÄ voidaan puhua siinä mielessä, että näin tapahtui sekä EU:n että Naton tapauksissa.

    “Sitä ennen, EU- ja Nato-jäsenyydestä äänestämisen aikaan, riitti, että 25 prosenttia äänioikeutetuista äänesti LIITTYMISEN PUOLESTA.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*