Perus- ja ihmisoikeuksien vahti ja politiikan kuninkaantekijä

Kuva: Pxhere.
Lukuaika: 5 min.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan työskentelyn seuraamisesta on tullut yhä keskeisempi osa politiikan toimittajien työtä. Tämä kertoo valiokunnan yhteiskunnallisen ja poliittisen merkityksen kasvusta.

Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa ei ole tuomareista koostuvaa perustuslakituomioistuinta, joka tulkitsisi lakien perustuslainmukaisuutta. Vastuu valvoa sitä, että lakiesitykset ovat perustuslain mukaisia, on Suomessa ennen kaikkea eduskunnan perustuslakivaliokunnan hartioilla.

Perustuslakivaliokunnan tehtävä on tulkita, ovatko lakiesitykset ja muut sen käsittelyyn tulevat asiat yhteensopivia Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys ja sitä mukaa myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan yhteiskunnallinen asema alkoi kasvaa 1990-luvulla. Suomessa perus- ja ihmisoikeuksien asemaa ovat tukeneet vuonna 1995 voimaan tullut kokonaisvaltainen perusoikeusuudistus, sitoutuminen kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä EU-jäsenyys.

 

Huolta politiikan oikeudellistumisesta

Vuonna 2000 voimaan tullut perustuslakiuudistus vahvisti perus- ja ihmisoikeuksien asemaa tuomalla perustuslakivaliokunnan agendalle uusia tulkintaa kaipaavia perustuslain säännöksiä.

Perus- ja ihmisoikeuksien kirjo on laajentunut, ja niistä on tullut elimellinen osa suomalaista oikeusjärjestystä. Perus- ja ihmisoikeuksien ja niitä tulkitsevan perustuslakivaliokunnan korostuneesta asemasta kielii muun muassa se, että hallitusten esityksistä aiempaa useampi päätyy perustuslakivaliokunnan syyniin.

Perus- ja ihmisoikeuksien vahvistumista on tulkittu jopa merkkinä politiikan “oikeudellistumisesta”. Huolena on, että politiikan oikeudellistuessa päättäjien liikkumatilaa rajoittava oikeudellinen kehikko tiivistyy niin ahtaaksi, että demokratiaan kuuluvat ideologiset kiistat korvautuvat valtiosääntöoppineiden juridisella puntaroinnilla.

Perustuslakivaliokunnan suhde politiikkaan onkin väistämättä jännitteinen. Kitkaa luo tietysti jo se, että valiokunnan jäsenet ovat poliittisia puolueita edustavia kansanedustajia.

Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys ja sitä mukaa myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan yhteiskunnallinen asema alkoi kasvaa 1990-luvulla.

Samalla valiokunnan keskeisiin periaatteisiin kuitenkin lukeutuu päivän- ja puoluepoliittisten kiistojen sivuuttaminen ja pyrkimys yksimieliseen, ennen kaikkea oikeudelliseen harkintaan pohjautuvaan päätöksentekoon.

Käytännössä valiokunta on työskentelyssään tavoitellut tuomioistuimelle ominaista, puolueetonta ja riippumatonta asemaa. Päätöksissään valiokunta tukeutuu kuulemiensa oikeudellisten asiantuntijoiden lausuntoihin, valiokuntaneuvosten asiantuntemukseen sekä valiokunnan aiempaan tulkintakäytäntöön.

 

Valiokunta kohujen keskellä

Puolueettomuusperiaatteestaan huolimatta perustuslakivaliokunta on viime vuosina ollut erilaisten poliittisten kohujen ja kiistojen keskiössä. Perustuslakivaliokunnasta julkisuuteen päätyneet vuodot sekä epäilyt valiokunnan jäsenten taipumuksesta puoluepolitikointiin ovat kiihdyttäneet julkista keskustelua valiokunnan politisoitumisesta.

Viime vuosina perustuslakivaliokunnalla on ollut elimellinen rooli kiistanalaisissa poliittisissa hankkeissa, kuten sosiaali- ja terveyspalvelu- eli sote-uudistuksessa, eurooppalaisen talousintegraation syventämisessä ja koronapandemiaan liittyvissä rajoitustoimenpiteissä.

Valiokunnan tulkinnat ovat määrittäneet Suomen poliittista liikkumatilaa. Runsaasti mediajulkisuutta keränneiden päätösten vuoksi perustuslain tulkinta on vaikuttanut jopa korosteisen jännitteiseltä ja riitaisalta.

Perustuslakivaliokunnasta julkisuuteen päätyneet vuodot sekä epäilyt valiokunnan jäsenten taipumuksesta puoluepolitikointiin ovat kiihdyttäneet julkista keskustelua valiokunnan politisoitumisesta.

Helsingin Sanomain Säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamissa tutkimushankkeissa olemme analysoineet perustuslakivaliokunnan suhdetta politiikan mediajulkisuuteen.

Keväällä 2021 haastattelimme 15:ä suomalaista politiikan toimittajaa. Valikoimme haastateltaviksemme politiikan toimittajia, jotka ovat seuranneet eduskunnan perustuslakivaliokunnan työskentelyä. Valtaosa haastattelemistamme toimittajista työskenteli haastatteluja tehtäessä suurille suomalaisille uutismedioille. Haastateltavien joukossa oli sekä kokeneita, valiokuntaa jo useamman vuosikymmenen ajan seuranneita toimittajia että nuorempia politiikan journalisteja.

Olimme kiinnostuneita politiikan journalismin ja perustuslakivaliokunnan suhteesta. Tutkimuksemme selvitti, heijastuuko valiokunnan lisääntyvä painoarvo politiikan toimittajien kasvavaksi kiinnostukseksi valiokuntaa kohtaan. Lisäksi selvitimme, miten toimittajat hankkivat tietoa valiokunnan työskentelystä ja minkälaisissa tilanteissa valiokunnasta vuodetaan tietoa toimittajille.

 

Politiikan kuninkaantekijä

Haastatteluissamme korostuu näkemys, jonka mukaan perus- ja ihmisoikeuksien yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut. Entistä useampi poliittinen kysymys näyttäytyy nimenomaan perustuslaillisena ja perusoikeudellisena kysymyksenä.

Tämä heijastuu politiikan journalistien työhön niin, että perustuslakivaliokunnan seuraamisesta on tullut entistä tärkeämpää ja arkipäiväisempää. Haastatteluissamme toimittajat kertovat, että perus- ja ihmisoikeudet ovat tulleet vahvasti politiikan agendalle 2000-luvulla.

Eräs toimittaja muistelee havahtuneensa työurallaan siihen, että päivystää yhä useammin perustuslakivaliokunnan kokoushuoneen oven edessä. Hän sanoo haastattelussa:

“Ja oikeastaan en silloin reflektoinut sitä, että miksi näin on, mutta siinähän oli se perustuslakiuudistus silloin 2000 – – mutta siitä vaan tuli sellainen paikka, että mä yhtäkkiä huomasin seisovani siellä oven takana entistä useammin, koska joku asia oli siellä käsittelyssä.”

Useimmiten lakialoitteet etenevät eduskunnan valiokuntien läpi kulloisenkin enemmistöhallituksen toivomalla tavalla. Lakihankkeiden – ja hallituksen toimintakyvyn – kannalta keskeiseksi kysymykseksi nouseekin usein juuri perustuslakivaliokunnan kanta.

Entistä useampi poliittinen kysymys näyttäytyy nimenomaan perustuslaillisena ja perusoikeudellisena kysymyksenä.

Jos asia kaatuu perustuslakivaliokunnan käsittelyssä, hallitus voi jopa kaatua, kuten kävi Juha Sipilän hallitukselle loppuvuodesta 2019, kun silloinen sote-uudistus kariutui lopullisesti.

Juuri tämän vuoksi valiokunta on journalistisesti tärkeä ja kiinnostava, kuten eräs toimittaja kuvaa haastattelussa:

“Ja minun näkemyksen mukaan kysymys on nimenomaan siitä, että se [valiokunta] on näiden sote-uudistusten yhteydessä noussut niin keskeiseen rooliin ja tämmöisen niin sanotun kuninkaantekijän asemaan.”

 

Vuodot palvelevat poliittisia tarkoitusperiä

Hyvien, luottamuksellisten lähdesuhteiden rakentaminen ja vaaliminen on keskeinen osa politiikan journalistin työtä. Haastatteluistamme ilmenee, että perustuslakivaliokuntaa seuraaville toimittajille tärkeitä lähteitä ovat niin valiokunnan jäsenet ja virkamiehet kuin valiokunnan kuulemat oikeudelliset asiantuntijatkin.

Perustuslakivaliokunnan kohdalla luottamuksellisuus korostuu, sillä valiokunnan julkisuuslinja on perinteisesti ollut varsin tiukka. Eräs toimittaja kertoo, että perustuslakivaliokunnan jäsenten kohdalla “vuototulppa” on tiukemmalla kuin muiden valiokuntien.

Valiokunnan pidättyväinen suhtautuminen julkisuuteen palvelee sen tavoitetta pysytellä puoluepolitiikan konfliktien yläpuolella. Valiokunnan toimintatapoihin kuuluu se, että keskeneräisiä asioita ei käsitellä mediajulkisuudessa.

Jäsenet saattavat kuitenkin suostua taustoittamaan esimerkiksi valiokuntakäsittelyn taustoja, jos he voivat luottaa siihen, että toimittaja käsittelee tietoja luottamuksellisesti. Luottamus syntyy ajan kanssa, kuten eräs politiikan toimittaja kuvaa:

“Sitten kun ne on pari kertaa nähnyt, että okei, tähän voi luottaa, että sille voi vähän kertoa, vaikka että missä mennään ja tälleen taustaksi ja se ei kirjoita mitään siitä ennen kuin se [valiokunnan] käsittely on valmis. Niin näin se [luottamus] syntyy.”

Paikoin valiokunnasta kuitenkin myös vuodetaan tietoja politiikan toimittajille. Toimittajat arvioivat, että valiokunnassa istuvat kansanedustajat tai näiden avustajat saattavat vuotaa medialle esimerkiksi valiokunnan lausuntoluonnoksen silloin, kun lakiesitystä pyritään kampeamaan julkisen paineen avulla johonkin suuntaan.

Valiokunnan pidättyväinen suhtautuminen julkisuuteen palvelee sen tavoitetta pysytellä puoluepolitiikan konfliktien yläpuolella.

Sote-uudistus nousee haastatteluissamme esiin esimerkkinä vuotojen poliittisista motiiveista. Vuotamalla perustuslakivaliokunnan sote-lausunnon luonnoksen oppositiopuolueet pyrkivät kaatamaan Sipilän hallituksen sote-esityksen, kuten eräs journalisti kuvaa:

“Silloin kun se sote-lausunto [vuosi], ja sehän oli kaikkein graavein vuoto, jolla on nyt sitten ollut näitä heijastusvaikutuksia. Niin silloin kun se vuodettiin, niin sehän vuodettiin poliittisista syistä, ja henkilökohtaisesti epäilen, että se tuli [puolueen nimi poistettu] avustajakunnasta se vuoto medialle.”

 

Oikeuden ja politiikan rajapinnalla

Eduskunnan perustuslakivaliokunnalla on keskeinen rooli suomalaisessa perustuslainmukaisuuden valvonnassa. Valiokunta on pyrkinyt toimimaan oikeudellisen instituution tavoin. Onkin tärkeää, että valiokunnan päätöksenteko ei mukaile eduskunnan hallitus-oppositio-linjaa.

Toisaalta oikeudellisen harkinnan ja poliittisten tavoitteiden välinen jännite on kansanedustajista koostuvan valiokunnan kohdalla ilmeinen.

Mediajulkisuutta ja esimerkiksi vuotoja voidaan käyttää politiikan työvälineinä. Paikoin valiokunnan toiminta näyttäytyykin toimittajien arvioissa silkkana politikointina.

Suomalaiseen oikeusjärjestykseen vaikuttaneet muutokset – perusoikeusuudistus, Euroopan neuvoston ja EU:n jäsenyys sekä vuoden 2000 perustuslain kokonaisuudistus – ovat vahvistaneet perus- ja ihmisoikeuksien ja niitä tulkitsevan perustuslakivaliokunnan asemaa. Valiokunnan rooli poliittisen liikkumatilan sääntelijänä korostuu, mikä on omiaan vaikeuttamaan poliittisten ja oikeudellisten tavoitteiden välistä nuorallatanssia.

Jännitteet heijastuvat myös tutkimusaineistoomme. Mediajulkisuutta ja esimerkiksi vuotoja voidaan käyttää politiikan työvälineinä. Paikoin valiokunnan toiminta näyttäytyykin toimittajien arvioissa silkkana politikointina.

Puoluepolitiikka lienee aina ollut jossain määrin läsnä perustuslakivaliokunnassa, kuten myös haastattelemamme politiikan toimittajat kuvaavat. Voi kuitenkin olla, että valiokunnalle tärkeän konsensus- ja puolueettomuuskulttuurin vaaliminen käy entistä vaikeammaksi, kun entistä useampi politiikan kysymys ratkaistaan oikeudellisin keinoin.

Perustuslain tulkitsijat tulevat myös vastaisuudessa ratkaisemaan ainakin välillisesti monia merkittäviä suomalaisen yhteiskunnan kysymyksiä. Perustuslakivaliokunnan tehtäväksi tulee lausua myös Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvistä perustuslain tulkintakysymyksistä.

On siis ymmärrettävää, että perustuslakitulkintojen legitiimiys ja läpinäkyvyys kiinnostavat niin suurta yleisöä, toimittajia kuin tutkijoitakin.

 

VTT Timo Harjuniemi on vieraileva tutkija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kevään ja alkukesän 2022 hän työskentelee tutkijana Demos Research Institutella.

OTT Maija Dahlberg työskentelee Suomen Akatemian tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Kirjoitus perustuu kirjoittajien Lakimies 2/2022-lehdessä julkaistuun vertaisarvioituun artikkeliin Politiikan ”kuninkaantekijä” – Politiikan journalismin suhde eduskunnan perustuslakivaliokuntaan.

Artikkelin siteerausohje: Harjuniemi, Timo ja Dahlberg, Maija. 2022. ”Perus- ja ihmisoikeuksien vahti ja politiikan kuninkaantekijä.” Politiikasta, 19.5.2022. https://politiikasta.fi/perus-ja-ihmisoikeuksien-vahti-ja-politiikan-kuninkaantekija/

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*