Antti Rinteen ja sittemmin Sanna Marinin johtama hallitus on asemoitunut linjauksissaan selvästi Juha Sipilän oikeistokonservatiivista hallitusta vasemmalle – huolimatta siitä, että hallitus ja oppositio ovat olleet yksimielisiä monista poikkeusajan toimista. Äänestäjän näkökulmasta tämä korostaa vaalien ja niiden myötä syntyvän hallitusratkaisun merkitystä.
Sitran selvitys hallituksen muodostamisesta pyrkii hahmottamaan todellisuutta perustuslain raamien ja poliitikkojen vaihtelevien neuvottelumallien välissä. Sitra on ollut itsekin aktiivinen vaikuttaja hallitusohjelmainstituution kehittämispolitiikassa.
Juha Sipilän vuoden 2015 ja Antti Rinteen vuoden 2019 hallitusohjelmapuheita leimasi molempia uudistamisen välttämättömyys, strategisuus sekä oikeudenmukaisuus ja luottamus.
Hallitusohjelman taloustavoitteet on järkevästi ehdollistettu normaalisuhdanteelle. Riidan hallituspuolueiden kesken voi kuitenkin varmasti saada aikaiseksi siitä, mitä normaalisuhdanne tarkoittaa.
Onko oikeutettua sanoa, että hallituksen muodostaminen ei vastaa kansan tahtoa, kun hallitukseen nousee suuren vaalitappion kärsinyt puolue?
Rinteen hallituksen ohjelma on tasa-arvopoliittinen kannanotto, jonka vahvuus tullaan testaamaan kamppailuissa resursseista.
Sipilän hallituksen asuntopolitiikkaa voi kuvata hapuilevaksi ja poukkoilevaksi. Haastetta hallituksen asuntopolitiikalle asettaa se, että kunnat päättävät itse kaavoituksesta ja asuntotarjonnasta.
Sipilän hallituskaudelle oli tyypillistä perustuslain nouseminen esiin ja julkisen keskustelun kohteeksi aiempaa useammin. Lopulta itse asiassa harva hallituksen lakiehdotus kaatui eduskunnassa perustuslaillisiin ongelmiin.
Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet kuvastavat kansainvälisen ympäristön vaikeutumista Suomen kannalta.
Sipilän hallituksen merkittävin sosiaali- ja terveyspoliittinen tavoite, järjestelmän kokonaisuudistus, tunnetusti ajoi karille. Miten kävi muiden tavoitteiden kanssa?
